Oudot asiat ja tavat minussa

[pavli]

Oudot asiat tässä:
1. En yleensä kommentoi
2.En kiroile julkisesti
3.Otan harvoin kantaa mihinkään keskusteluun
4.En puhu paljon

Sitten vielä pakkoliikkeeni

[portinetsija197]

Ihmiset eivät joskus huomaa läsnäoloani vaikka olen yli 100 kiloinen mies, pituushan oli se 187,6 cm viimeisimmän mittauksen perusteella.

[Sotakoira]

Epäilen vähän että mulla on pakkoneuroosi, tätä on jatkunut jo tosi kauan ja oireet ovat tämmöisiä:
- Kokoajan on pakko koskea jotain tiettyä/tiettyjä esineitä.
- Mielessä pyörii ajatuksia joita pyrin torjumaan toistamalla tiettyjä lauseita mielessäni.
- Kaupassa on aina pakko tarkistaa tuhanteen kertaan että mulla on tarpeeksi rahaa ja koulussa tarkistelen aina monesti että tehtävät on oikein, siltä varalta että opettaja kysyy multa jotain.
- Tuntuu että seuraa epäonnea tai tapahtuu jotain kamalaa jos en tee näitä rituaaleja.

Joku mun sisälläni pakottaa noudattamaan näitä asioita ja jos en tee niin tulee tosi ahdistunut olo.
Joskus en pysty keskittymään mihinkään tai stressaannun.
Tää on pahentunut kokoajan ja pelkään että se alkaa hallitsemaan elämääni vieläkin enemmän.
Pitäisköhän hankkia jo apua...

[tapouT]

-pystyn tekemään eräänlaisen naksahdus äänen pään sisällä kummankin korvan läheisyydessä,silloinkun en pysty tekemään sitä puhallan ilmaa korvista ja homma toimii taas se on tavallaan pelottavaa ja välillä todella ahdistavaa mutta en taida viitsiä mennä lääkärin,kuuloni on alentunut en tiedä onko näillä asioilla yhteyttä.
-pyörryn helposti jos jännitää.
-minulla on hyvä kroppa mutta joka osa-alueella huono kunto(en tajua):D
-se herätyskellon tarkistus juttu
-pitää tarkistaa useaan kertoon nimi jos soitan jollekkin.
-jostain syystä suunnittelen puhelut etukäteen.
tässä osa päivittelen kun tulee mieleen lisää.

[tapouT]

Kuinka pitkään istut paikallasi yleensä kirkossa ja yltävätkö muut "istumissessiosi" näihin aikoihin?

Mikäli olet ikinä kirkossa käynyt, tiedät että pitää vähän väliään nousta laulelemaan, hörisemään tai kuunnellakseen jtn. En oikein aikaa osaa sanoa, mutta istun minä muuallakin ja joudun nousemaan. Se tekeekin ihmeelliseksi, että miksi tuolleen "oireilen" sielä vain. Väsymyksestäkään se ei voi johtua, vaikka sielä usein väsyttääkin -väsyttäähän minua välillä missä vain.
Minua ei ikinä huimaa vaikka koneelta nousisin heti ylös, eikä edes vaikka sängystä juuri heränneenä niin tekisin.

sori kun otan vanhan asian esiin ja vielä tuplapostilla!kirjotin tossa aiemmin että kun jännittää saatan pyörtyä.saatan silti myös pyörtyä toisesta syystä nimittäin minulla on ääreisverenkierron häiriö elikkäs normaalia heikompi verenkierto käsissä ja jaloissa siitä seuraksena pitkään paikallaan oleminen etenkin jos on kuuma ja joutuu seisomaan alkaa pyörryttään siitä huolimatta nopeasti nouseminen ei aiheuta useimmiten yhtään mitään paitsi yhdessä paikassa!äidilläni jossa olen joka toinen viikonloppu,en keksi tälle mitään järkevää selitystä!
myös saunasta suoraan suihkuun meneminen pyörryttää mutta lyön vaan vettä kylmemmälle niin helpottaa.
verenpaine on normaali ja hemoglobiini normaalia korkeampi.

[Merey Celeste]

- Kuulen ääniä ja näen harhanäkyjä (varjoihmisiä)
- Vahva unimaailma
- Toinen persoona joka auttaa minua vaikeiden juttujen yli
-Kerään lohikäärmeitä (koristeesineet ym.)
-Noituus kiinostaa
- Haaveilen olevani vampyyri.
- OLen "hullu"

[Merey Celeste]

Ihmiset eivät joskus huomaa läsnäoloani vaikka olen yli 100 kiloinen mies, pituushan oli se 187,6 cm viimeisimmän mittauksen perusteella.

Minä huomaisin varmasti sinut

[Jopelius]

Ihmiset eivät joskus huomaa läsnäoloani vaikka olen yli 100 kiloinen mies, pituushan oli se 187,6 cm viimeisimmän mittauksen perusteella.

Ei ne minuakaan meinaa huomata vaikka oon sen 190 cm ja 80-90 kg.

[Trauma]

Toiset ihmiset huomaa helpommin kuin toiset, vaikka käyttäytisivät samalla tavalla. Luulisin, että juttu on yksinkertaisesti olemuksesta ja karismasta kiinni.

Muistui mieleen tapaus, jossa kerran istuin pöytään entisen tyttöystäväni viereen, ja tältä kesti varmaan 5 minuuttia huomata minut. Johtui tosin siitä, että paikalla oli jonkin verran hälyä (tai sitten ei), ihan niin väritön ei meikäläinen ole.

[portinetsija197]

Minulla tuo huomaattomuus on vähän omista ajatuksista kiinni, en halua aina tulla huomatuksi kun haluan olla rauhassa vaikka keskellä ihmisvilinää. Ulospäinsuuntautunut kyllä olen ja joskus kun huomaan jonkun tutun ja päätänkin käydä häntä morjestamassa vaikka muuten haluaisin olla rauhassa niin silloin käy usein niin ettei tuttu huomaa minua ennenkuin sanon hänelle jotain tai vastaavaa.

[Yochanan]

Hmmm.. mikähä mussa Ei olis outoo... tätä tarviii oikeehäntä miättiä xD
(no eivaineska.. =P ) juu,meillä Kaikilla o varmana Jonku miälestä outoja tapoja;
mulla ny vois olla outoja esmes nää että..

1) mää "murrekirjotan" (mistä oikeesti pitää lausua syvimmät pahottelut;tiärän että jokkut pitää
tätä perin ärsyttävänä,mutta minkäs mää ittelleni voin ((katto mun muita viästejä jos haluat tiätää
"syyn")) )

2) mulla o välistä semmottia melko kahtia-jakosia ajatuksia (nehä ei näy päälle xD,välttämättä, jonsei
sitte tekoina,mikkä poikkee tyysti toisistaa.. mulla o useesti tapana ruveta yhtäkkiä vaa säätämää jotaki
epäoleellista

3) oon jo kawan matkinu tärkeimpien kavereitteni pukeutumista (occasionally..), luanteenlaatua/sanomisia..
ekopraksiaa tai sitte ei.. (hmm, sehä oli Tahatonta toisen tekemisien,olemuksen jne. matkimista x) ? vai olikse
manerismia..=P )

4) ehtoolla ennen maatemenoo varmistan että kämpän sisemmän ulko-oven/välioven (asun kerrostalossa) edessä o
pönkkä; taitettava rappusjakkara.. (joo, paranoid_android xD )

[Yochanan]

...jatkoo edelliseen. pahottelen,mutta wysepoksini ("tiatokone?") rajottenuisuudesta johtuen mulla ei "edit"-painike
viesteissä toimi, sentähren o ärsyttävästi pakko joskus jatkaa juttua erilliseen postaukseen, vaka viksumpaa toki olis
editoida suoraan edellistä viestiä... (katto thread "Tietokonemerkkini")

(kohta 5)

Outoja asioita ja tapoja minussa.. on noiden neljän edellisen lisäksi vielä miäleeni tulleet
tapa havainnoida joskus (vaihtelevasti) hyvinki yksityiskohtasia asioita luonnossa/kaupunkilla
liikkuessani; esmes maassa näkyy jotaki mikä kiinnittää jostaki syystä huomioni (iha vaa jopa roska tms.)
,joku mun mielestä erityine (mutta muista ehkä merkityksetön) juliste,tiedotusteksti tms.. mielenkiintosen
näköset/oloset ihmiset (siittäki huolimatta että suurimmanosan ajastani oon introvertti-nörtti xD; kartan isoja
ihmisporukoita & melua/hälinää)

6 saatan keskenkaiken kävellessä saada päähäni jonku ihan minkätahansa mun miälestä yli-hauskan ajatuksen / mielle-
yhtymän esmes komediasarjasta tms. muu hauska juttu..sitte rupee hymyilyttää (jopa naurattaa) iha yleisillä paikoilla.
ihmiset sitte kattoo että wtf O.o toiki o xD ei se mua häiritte, jos niitä häiritteeki.. omaha o häiriönsä.. ei o mun ropleema
jos muut tekee ittellensä siittä ropleeman että mää oon (lähes) oma itteni liikenteessä (tiätty mää oon täysin oma itteni
vaa yksin keskenäni, ku ei o ketää muuta viäressä kattelemassa/kuuntelemassa mun olemistani xD )

7 mun tapa seota suuntavaistossa iha tutuissaki paikoissa.. en tiedä, ehkä mää aattelen kokoaika (varsinki liikkeellä olles-
sani) liikaa mikäliä, mutta mulla o joskus/useesti tapana iha pyärähtää ympäri / kattella hetki ympärilleni semmosessaki
paikassa minkä mää iha hyvin tunnen että missäs se-ja-se taas olikaa.. x) ((ne [lääkärit] sanoo että mulla o ns.
avaruudellisessa hahmottamisessa ropleemia, johtuneeko sitte tästä :p )) Sekää mua mitenkä erityisemmi häiritte -
useemmi huvittaa ittteasiassa, sitä naurahtaa ittelleen

[Sotakoira]

Tiedän ettei tämä ole mikään lääkäripalsta mutta päätimpä nyt kuitenkin postata tämän tänne.
Eli siis mulla on tullut muutama kerta semmoinen poissaoleva tunne joka kestää yleensä suunnilleen viikon.

Tässä näitä mun "oireita":
- Näin yleisesti, tunne jota kuvailisin sanoilla epätodellinen, poissaoleva, outo..
- Oma peilikuva tuntuu oudolta, samoin kaikki ihan arkiset asiat joihin törmää joka päivä muttei ole tarkemmin kiinnittänyt huomiota.
- Itse toimii kuin "robootti", eli tekee kaikki asiat ihan normaalisti mutta tuntuu kuin olisi itse jossain muualla ja joku muu ohjaisi tekemisiäni.
- Muisti on vähän hidastunut ja keskittyminen herpaantuu jatkuvasti.
- Tuntuu että olisi ihan yksin omien ajatustensa kanssa. Ahdistaa, pelottaa.
- Tuntuu ettei tämä lopu koskaan, ajattelee vaan pärjäämistä tämän kanssa. Tuntuu että olisi alkanut "uusi elämä" ja haluaa oman vanhan elämänsä takaisin.
- Mietin että miksi olen olemassa? pitäisikö mun edes olla olemassa? Onko olemassaolollani mitään tarkoitusta? Miksi minä olen juuri minä?

Kenelläkään samantapaisia tuntemuksia?

[Trauma]

- Mietin että miksi olen olemassa? pitäisikö mun edes olla olemassa? Onko olemassaolollani mitään tarkoitusta? Miksi minä olen juuri minä?

Vähän tuon tapaiset fiilikset tulee itsellekin suht. usein, ja ne kestävät minuutista pariin tuntiin. En tosin etsi noihin vastausta, vaan olo tuntuu silloin vain epätoivoiselta. Ja kun sellainen iskee, olisi mieluummin kuollut, kuin tietoinen.

Luojan kiitos ne menee ohi.

[Mursukka]

-syön/pureskelen kynsiäni, olen kyllä tästä tavasta pääsemässä eroon... 2kk pureksimatta =)
-pimeässä huoneessa tai yöllä en KOSKAAN katso peiliin
-tykkään kävellä öisin. Jotenkin niin rauhoittavaa kävellä talvisin keskellä yötä kun kaupungilla ei tule melkein ketään vastaan
-näprään sormillani kaikenlaista, joko pyörittelen kynää tai revin paperia
-olen vainoharhainen. jos joku nauraa, se nauraa mulle. jos joku tuntematon katsoo mua kohti niin mussa on todennäkösesti jotain outoa jne.
-kiroilen paljon olin sitten koulussa, kavereiden kanssa tai yksin

[dajakra]

-Kun meen nukkumaan pittää tarkistaa herätyskello miljoonaan kertaan
-Kun ajattelen imuroimista tai lastalla tomun lakaisua kurkku menee "tukkoon" niinkuin siellä olisi pölyä
-Puhun itsekseni usein
-Puhun joskus kovaäänisesti
-Näyttelen elokuvien (scifi ja fantasia) kohtauksia.
-Joskus jään katteleen esim tyhjää seinää moneksi minuutiksi aivan kuin hypnoosissa
-Nauran tyhjälle ja saan "naurukohtauksia"
-luen ajatuksia ja ennustan unissani minimaalisesti
-En tykkää pimeästä
-Suihkun ja saunomisen suhteen "jäädyn" sinne kauaksikin aikaa.
-Pimeässä tulee outo olo. Jos haluatte tuntea sen niin puhaltaa useamman minuutin aikana ilmat kokonaan ulos niin nopeasti kun voit. Hengitä sisään nopeasti ja ulos. Pitäisi tuntua sitten oudolta.
-Kirjaa lukiessani minulle ei kannata puhua sillä en kuule sitten mitään.
-Minun on aivan pakko kerätä luonnosta löytyviä mineraaleja ja arvokkaita kiviä.
-Olen kuin robotti ja joskus tuntuu että kun tekee jotain sen tekee joku muu ja itse on jossain huitsin nevadassa.
-Vaikka en tykkää pimeästä niin kävelen mieluusti yöllä ulkona. Vanhemmat ihmettelee tätä.
-En ikinä katso peiliin yöllä.
-Miksi olen olemassa? Mikä on tarkoitus? Mihin maailmankaikkeus loppuu. Miten mustia aukkoja on edes olemassa? MIhin ne johtaa? Kysymyksiä mielessä.
-Laitan unissani aina herätyskellon pois päältä enkä herää.
-Kun kaverini tulee meille nettini menee hitaaksi muuten ei. Jos menen kaverille sen netti menee hitaaksi. outoo?
-Naksuu kaikki sormet,varpaat nilkat,polvet,selkä,ranne,leuka
-Jääkylmät jalat. Aina.
-Isäni mussuttaa ruokapöydässä. Ja se ärsyttää niin kovasti että laitan sormet korviin tai lähen syömään muualle.

[Renkku]

-nukun kellon kanssa (herätyskello tyynynvieressä) myös viikonloppuisin
-Revin kynsiäni ja kynsinauhojani
-kun hermostun, minulle tulee pakottava tarve siistiä hiuksiani
-lonkkani kipeytyvät tuntemattomista syistä ja paranevat sitten taas itsestään
-aivastelen ihan kaikelle
-kehittelen aina tarinan jok ikiselle biisille jonka kuulen tai yhdistän sen omaan elämääni

[Chici]

-En pysty nukkumaan täydenkuun aikaan.
-Saan yhtäkkiä kohtauksia esim.kävelen ja yhtäkkiä vain heittäydyn maahan hekottamaa.
-Juttelen eläimille ja itselleni.
-Kuvittelen aina ,että ufomiehet laseutuvat takapihallemme.
-Aina kun yöllä magneettitauluni tippuu seinältä päälleni herään ja kävelen tuijottamaan seinää n.puoleksi tunniksi.

[Kaaosjumala]

-huomaan pienetkin visuaaliset muutokset tutuissa asioissa helposti, ja ne häiritsevät (esim. kaverillani oli n. 1,5v. täysin musta takki, sitten hän osti uuden joka oli musta muuten mutta taskujen vetoketjuissa oli punaista. Huomasin sen heti
ensimmäisen minuutin aikana kun näin hänet uusi takki päällä, ja asia häiritsi minua viikon)
-en tiedä onko tämä täysin normaalia vai ei, mutta minulla ei ole ollenkaan eläviä muistoja, eli vaikka pystyisin tämän päivän lentämään ja lentelisin ympäri maailmaa, huomenna se tuntuisi siltä että sitä ei olisi koskaan tapahtunutkaan
-muistikuvani eivät myöskään tunnu täysin omiltani, sillä vaikka pystyisin visualisoimaan jonkun muiston pääni sisässä, katson muistoa aina kolmannesta persoonasta enkä ensimmäisestä
-minulla on, ei ihan mutta melkein, pakonomainen tarve välillä koskettaa ja tunnustella sormilla erilaisia pintoja ja materiaaleja
-vaikka lompakossa olisi satanen ja olisin ostamassa 2 euron tuotetta, pitää silti tarkistaa miljoona kertaa että lompakossa on tarpeeksi rahaa

[Shakaali]

Kohtuullisen omituinen fyysinen asia minussa on, että molemman jalan pikkuvarpaan kynteni on jakautunut kahteen osaan. Toinen on noin 2/3 normaalin kynnen koosta ja se toinen pienempi, mutta paksumpi. Näin on tietääkseni ollut aina. Usein kun lyön varpaani, taittuu pieni paksu osa ilkeästi sivulle tai lähtee kokonaan irti. Sitä saa myös leikata useammin, ettei se törröttäisi häiritsevästi sivulle.