Uskonnot

[Hartsa]

Eihän siinä, erilainen näkökanta, kuten itsekin sen sanoit.

Jos jollakulla homma toimii noin, niin eihän siinä. Silloin "kannattava" valinta varmaan onkin ateismi. Antaa mennä vain, ilman muuta.

Ei tosiaan noilla win-win, lose-lose kannanotoilla varsinaisesti mitään tee. Kunhan kuvastin kuinka itse homman näen. En oikein usko, että kukaan "valitsee" uskomuksiaan sen mukaan mikä olisi jollain tavalla prosentuaalisesti kannattavinta, mutta ei sekään taas merkitse sitä etteikö sellaisia voitaisi spekuloida. Spekuloidaanhan sitä kaikesta muustakin, niin miksei tästäkin? Vaikka loppupeleissä olisikin merkityksetöntä, mutta niinhän kaikki on merkityksetöntä jos tarpeeksi kaukaa asiaa tutkitaan. Merkitys on ainoastaan yksittäisille henkilöille, jos on, ja se on ainut asia millä on mitään väliä.

Mitä tuohon pascalin wageriin tuli, niin minulle kyseinen juttu oli uusi. Vaikken asiaa edes noin näekään, eikä argumenttini ole sama mitä tuossa. Kieroutuneella tavalla vääntäenhän saa vaikka nauloista ruuveja, mutta samasta asiasta ei ole kyse. Eihän kyseessä ole kuitenkaan voittamisesta tai häviämisestä, vaan oikeassa olemisesta ja väärässä olemisesta. Henkilökohtaisesti minulle ei ole väliä olenko oikeassa vai väärässä, elän kuten parhaakseni näen. Mutta skeptikkopuolelta on tullut monesti argumentti, jonka mukaan olisin väärässä ja typerä uskoessani kuten uskon, joten koen oikeudekseni osoittaa kyseisen loogisen jatkumon, että mahdollisella väärässä olemisellani on vähemmän(ehkä ei ollenkaan?) negatiivisia vaikutuksia, verrattuna ateistiseen näkökulmaan. En koe tässä olevani kohtuuton. Toki painotan aina, että kyseessä on vain oma näkemykseni, kenenkä muunkaan se voisi olla.

Ainoa elämä -argumentti oli kieltämättä ihan naseva. Vaikkei se mielestäni oman elämäni arvoa laske mitenkään, vaikkei tämä ainoa elämäni olisikaan. Tämä on ainut hetki kun OLEN. Jatkuipa se oleminen pitempään tai ei, silti käytän samallalailla 'kertaluontoiset' olemiseni hetket yhtälailla kuin se jonka elämä päättyy siihen 80v päähän. Niinhän se tekee minunkin. Saman verran on siis aikaa saavuttaa tekemäni kuin sinullakin. Ei mahdollinen uusi elämä ole tämä elämä. Miten voisin tämän elämän suunnitelmia jättää sinne, yhtään enempää kuin sinäkään?

Siltikin, vain 80v aikaa toteuttaa kaikki mitä kukin haluaisi, ja suurin osa siitä käytetään toimimisen sijaan haaveilemiseen ja jossitteluun..

[Aqua vitae]

On todella kohtuutonta joltakin, olet oikeassa, väittää, että olisit kannassasi väärässä tai jopa typerä uskoessasi siihen. Tässä sitten mennään sinne todistelun puolelle, ja kun niitä ei ole kuin uskoville niin mitäpä sitä taas aloittamaan?

En yrittänyt suinkaan vihjailla, että argumenttisi olisi Pascalin Wager, vaan se oli todella ensimmäinen asia, mikä tuosta win-win vertauksesta tuli mieleen.
Olen pahoillani jos se aiheutti hämmennystä.

Tottahan toki se on aina näkemyksestä kiinni painaako win-win skenaariot vai "ainoa elämä"-teorisointi mitään vaa'assa, mutta halusinkin vain lähinnä antaa vastapainoa omalle ideallesi.

Minun mielestä toista elämää ei ole, oli se missä muodossa tahansa, hence we live to the max.
Sinun mielestäsi toinen elämä voi hyvinkin olla, mutta se ei periaatteena estä sinua elämästä elämääsi täysillä. Toisin taas se ei anna myöskään syytä siihen.

Perspektiivi.

[WM_]

Itse sanon että vuorenhuipulle pääsee jokaisesta kulmasta kiipeämään ja jotta joka tie vie sinne Roomaan.
Eli "huono" elämä on huono jos sen itse sellaiseksi määrittelee. Ei väliä oletko ateisti vai uskotko varpaankynteesi, kunhan se palvelee sinua eniten ja saat olla ylpeä elämästäsi ja siitä hetkestä joka sinulla on.

Mikään ei ole niin varmaa kuin tämä hetki. Sitä ei saa millään pois.

Itseasiassa voisin jopa väittää että olen saavuttamassa sitä mihin olen tähdännyt, hetkessä eläminen. Vähä vähältä, hetki hetkeltä ja ajatus ajatukselta siitä tulee helpompaa.

Eli eiköhän tärkeintä ole vain "luoda" itsensä suurimmaksi versioksi suurimmasta kuvitelmastaan millainen juuri nyt voisi olla

"Tarkkaile ajatuksiasi; niistä tulee sanoja.
Tarkkaile sanojasi; niistä tulee tekoja.
Tarkkaile tekojasi; niistä tulee tapoja.
Tarkkaile tapojasi; niistä tulee luonne.
Tarkkaile luonnettasi; siitä tulee kohtalosi"

-Frank Outlaw

[Hartsa]

Nimenomaan, perspektiivi. Siitä on kyllä niin hienosti aina nämä hommat kiinni, että jos ihmiset osaisivat vähän asettautua toisen rooliin ja katsella eri perspektiivistä, niin ei väittelyjä juuri saataisikaan aikaan. Yhdyn tähän täysin, koska ymmärtänen kantasi kuitenkin melko hyvin.

Kuten WM sanoikin, kaikki tiet vievät huipulle, mutta käsittääkseni juuri tähän näkemykseen vastaväitteenä toimi juurikin Aquan tämän ainoan elämän arvostus.. mikä onkin mahdollisesti, minun näkökulmastani, se ainut hyvä helpommin ateismin kautta omaksuttavissa oleva asia.. elämän arvostus. Vaikken itse uskokaan, että useammat elämät laskisivat tämän yhden arvostusta, niin monet voivat näin tehdä. Ja tosiaankin tuloksena VOI olla paljon rikkaampi elämä.. tai sitten ei. Luonnollisestihan ateismi, ja käsitemaailma vaikuttaa paljon muuhunkin elämässä kuin vain näkemykseen Jumalasta ja kuolemanjälkeisestä elämästä. Mutta sanottaisiinko näin, että elämän arvostus ateismin kautta tuntuu rationaalisemmalta, ja sitä kautta on helpompi lähestymistapa.

Ei sillä että eri mieltä olisin WM kanssasi, hetkestä hetkeen itsensä uudelleenluonti on mahtava voimavara, jos sen vain oppisi valjastamaan kunnolla käyttöön. Enkä pidä hitaampaa tietä huonompana, mutta jos tosiaan nyt puhutaan uskomuksien vaikutukselta tämän, oletettavasti ainoan, elämän kannalta, niin onhan Aqualla siihen pointti. Tosin nämäkin riippuu taas niin syvästi yksilöstä. Eri ihmiset kuin tekevät samoista asioista niin eri olettamuksia, että elämän ainutkertaisuus voi toiselle taas tuoda johtopäätöksen itsemurhasta, että samahan tuo on päättää nyt.. tai sitten tehdä itsari ja toivoa parempaa seuraavaa elämää. Perspektiivi tosiaankin.

Alkuperäinen pointtini ei ollutkaan, että kannattaa uskoa kuolemanjälkeiseen elämään koska se on kannattavaa samassa mielessä kuin uskonnoissa. Että varmuuden välttämiseksi kannattaa uskoa, niin saatat tuurilla päästä taivaaseen. Vaan se, että jos kuoleman pelkääminen, tai elämän ainutkertaisuus aiheuttaa ongelmia elämässä, niin mikset hyväksyisi, että kuolemanjälkeistä elämää voi ihan yhtä hyvin olla, kuin olla olematta. Ja täten säästyt turhalta päänvaivalta. Jos ateismin kautta ei tule mitään turhia päänvaivoja, niin antaa palaa. Tarkoitukseni oli vain erotella minkätyylisillä uskomuksilla voi olla todennäköisemmin joillekin tämän elämän kannalta haitallisia vaikutuksia. Varmuutta kun asiasta ei ole suuntaan tai toiseen, niin luulisi että ne joilla ongelmia asian suhteen on, välttyisi näiltä ellei syytä turhaan kärsimykseen ole.

[afonya]

-

[Danae]

Olin lukemassa Suomi 24-keskustelujen uskonnot ja uskomukset palstoja, mikä oli paha virhe.

En voi kertakaikkiaan ymmärtää, miksi ihmiset siellä vastaavat toisilleen niin rumasti ja ilkkuvat kaikki puolin, toisin jos kolmansinkin toistensa uskomuksia. Ateistit ja kristityt ovat toistensa kurkussa kiinni, muslimeja ei näytä olevan juuri paikalla, mutta heidät leimataan monesti itsemurhapommittajiksi, idän uskontojen sekä luonnon uskontojen edustajia pidetään edellisten näkökulmasta monesti eksytettyinä tai haihattelijoina. Viimeiset ryhmät taas kokevat palstalla useissa tapauksissa itse olevansa valaistuneita ja hymähtelevät muille alentuvasti.

Kysynkin, että missä on suvaitsevaisuus? Mielestäni yksi ihmiskunnan suurimmista henkisistä ongelmista on se, miten omalla näkemyksellä yritetään ajaa niin usein muut kumoon, eikä voida hyväksyä erilaisia näkökantoja. Mitä sillä on itselle väliä ajatteleeko joku eri tavalla (oli se itsestä sitten oikea tai väärä tulkinta). En ymmärrä siis miksi ihmiset muuttuvat uskon/ateismin/agnostismin asioista puhuessaan niin kovin vihamielisiksi. Miksei muita voi hyväksyä ja kohdella, kuten toivoisi itseään kohdeltavan? (Tosin samaahan voisi kysyä myös sotien kohdalla. Ihmisluonne on aika ikävä kai..)

Onko teillä kokemuksia tuollaisista keskusteluista? Itse en ole keskustellut palstoilla niistä asioista, koska pahoittaisin takuulla vain mieleni.) Tällä palstalla on mielestäni kyllä kunnioitettavan järkevä ja analyyttinen ote kaikkeen.(Johtuu varmaan myös siitä, että keskustelijat ovat vakiohenkilöitä.)

Tänään ihmiskunta masentaa minua aika syvästi..

Ja huom: en siis itse yritä tässä loukata tai vähätellä mitään kyseisistä ryhmistä. Osoitan vain räikeimmät tapaukset mitä olen palstoilla nähnyt.

[Hartsa]

Tuolla toisaalla onkin ketju suvaitsevaisuudestakin jos haluat sen lukaista läpi kanssa: http://paranormaaliblogi.net/foorumi/viewtopic.php?f=45&t=348

Itsekin joskus aikoinani pyöriskelin jonkin verran tällaisilla "vapaata-riistaa" foorumeilla, jossa kaikki ovat kaikkien kurkuissa kiinni.. kuten suomi24. Ja äkkiäkös sieltä moisia kokemuksia karttui. Hurja ympäristö ja anonyymiteetti tuntuu saavan ihmisistä huonoimmat puolet esiin. En usko että monikaan noista ihmisistä on oikeasti sitä mieltä mitä puhuuvat, mutta ympäristö houkuttelee ilmaisemaan asian juuri ikävimmillä mahdollisella tavalla. Se kun tuntuu olevan noissa paikoissa suorastaan trendikästä ja suotavaa.. Vähemmällä pääsee kun ei erehdy lueskelemaan noita ketjuja.

Itse olen sitä mieltä tuosta vihamielisyydestä, että sillä lähinnä heijastetaan omaa epävarmuutta asioista hyökkäämällä kaikkien muiden ideologioita vastaan. Mitä vahvempi hyökkäys, sitä syvempi epävarmuus. Kuten sanoitkin, ei luulisi toista ihmistä haittaavan jos jollakulla muulla on erilaiset uskomukset, joten ehkä toisen erilaiset uskomukset ovat ikävä muistutus että omat uskomukset eivät olekaan niin varmoja. Haetaanko sitten hyökkäyksellä vastareaktiota, jonka kautta mahdollisesti saataisi oikeutus kyseenalaistaa omat uskomukset, jos ei ilman ulkopuolista virikettä uskalleta niitä muokata?

Mutta onpahan tietysti näitä elämäntapahyökkääjiäkin, jotka saavat nautintoa siitä jos saavat aiheutettua kärsimystä muille.. ja noissa ympäristöissähän nämä yksilöt kukoistavat. Helppoa käydä kokeilemassa tarttuisiko joku syöttiin, jos ei niin eikun vaan seuraaville apajille.

[WM_]

Tuo on muuten ihmeellinen juttu, että mistä se on kiinni ettei vain kerta kaikkiaan riitä suvaitsevaisuus muita ja muiden uskomuksia kohtaan?
Hyvä esimerkki tästä on meidän kk sitten edes mennyt koira ja siitä puhuminen. Jos joku sanoo vaikka puoli tosissaan, että "sinne se Masin taulu jäi taloa vartioimaan" niin eikös joku toinen ala huutaa että "ihan sairaan tyhmää ajatella noin! Sekö muka taulussa!?..(tähän kertojan omaa sepitystä sieluista jnejne)"
Ja minä seuraan tilannetta huvittuneena vierestä ja sanon: "nii in, eihän ne uskonnot ja uskomukset mitenkään negatiivisia ole.. Perheen sisälläkin tulee riitoja "

[afonya]

-

[Wespa]

Itse olen vahvasti sitä mieltä, että jokaisen kannattaisi kehittää omat uskomuksensa uskontojen, ympäröivän maailman, tieteen, muitten neuvojen ja omien kokemusten pohjalta kuuntelemalla omaa sydäntä. Nythän aika paljolti jo tehdää sitä, mutta jotkut ovat unohtaneet sen oman sydämen kuuntelun ja mennään 100% jonkun kirjan mukaan kun se on joskus tuputettu naamaan eteen... Tuntuu, että jotkut ihmiset jääväät liikaa jonkun tietyn uskonnon luomaan laatikkoon jonka sisälle ovat luoneet oman laatikkonsa. Mielestäni monesta uskonnosta voi poimia hyviä ja toimivia asioita itselleen...

Ja uskonnoilla tai uskomuksilla ei voi suoranaisesti loukata ketään. Eri asia sitten miten niitä ja niiden oppeja käyttää...

[WM_]

Ääri-kiihko-kristityt taas pitävät oman sydämen kuuntelua eksytyksenä ja pahana asiana
Joskus oli joku youtube video jossa näytettiin kuinka s*atana eksyttää musiikin avulla ja näytettiin joku 100 kappaletta, joissa lauletaan (kuten Roxetten Listen to your heart) itsensä kuuntelusta
Kaikkea ne keksii, ei ainakaan ole mielikuvituksen puutetta!

[joni]

Tällä hetkellä luultavasti ateisti, koska oon saanut kuulla kristin uskosta aika moisia paljastuksia . Enkä oo muutenkaan koskaan pahemmin ziisuksesta ja jumalasta välittänyt.

[Jaarno]

Se on hyvä että alkaa miettimään omilla aivoillakin eikä usko sokeasti kaikkea mitä esim. kristinusko sanoo.
Itsellä ei nyt vielä varsinaista käsitystä ole mihin uskon. Agnostikko ehkä lähimpänä.

[joni]

Kristinusko on siinä aika saa**nan tyhmä, että jos oot sellanen armoton kiihko uskovainen, on elämästä nauttiminen aikas vaikeaa... Ja niinkuin Jaarno sanoi, paljon järkevämpää on käyttää omia aivoja kuin elää vain pelkän typerän kirjan mukaan . Lisäksi, onko totta että Kristinuskon mukaan emme saisi kuunella rock ja metalli musiikkia koska se on saat**an keino käännyttää meidät pahoiksi, ja lisäksi emme saisi katsoa Harry Pottereita?

[Aqua vitae]

Se on hyvä että alkaa miettimään omilla aivoillakin eikä usko sokeasti kaikkea mitä esim. kristinusko sanoo.
Itsellä ei nyt vielä varsinaista käsitystä ole mihin uskon. Agnostikko ehkä lähimpänä.

We're all agnostics to a certain point ^^

[Jaarno]

Kristinusko on siinä aika saa**nan tyhmä, että jos oot sellanen armoton kiihko uskovainen, on elämästä nauttiminen aikas vaikeaa... Ja niinkuin Jaarno sanoi, paljon järkevämpää on käyttää omia aivoja kuin elää vain pelkän typerän kirjan mukaan . Lisäksi, onko totta että Kristinuskon mukaan emme saisi kuunella rock ja metalli musiikkia koska se on saat**an keino käännyttää meidät pahoiksi, ja lisäksi emme saisi katsoa Harry Pottereita?

Noh "saatanallista musiikkia" ei saisi. Riippuu tietenkin uskonnosta. Paavin alaiset ei taida saada. Eipä Maidenikaan johonkin katoliseen(?) maahan päässyt esiintymään kun Number of the Beast levy oli niin "saatanallista". Myöhemmin taisi sitten päästäkin.

[joni]

Eiku niinjoo, eiks se ollut sillain että Katolisessa ei saanut mutta Luterilaisessa saa? Ja Ortodoksisesta en pahemmin mitään tiedä.

[riippukeinu]

Olenko ainoa, jonka mielestä Kreikan mytologian jumalat ovat kaikista mielenkiintoisimpia jumalia? Eivät täydellisiä vaan inhimillisempiä, tekivät virheitä yms. (Näin ainakin hämärästi joltakin historiankurssilta muistan.)
Vaikken usko sen enempää Zeukseen ja kumppaneihin kuin kristinuskon Jumalaankaan, pohdiskelun kannalta ne ovat varsin mielenkiintoisia.
Minut on kastettu ortodoksiseen uskoon, mutta kaikki saamani kristillinen kasvatus tulee uskonnontunneilta ja rippikoulusta, ei kotoa. Kirkostakin eroan 18 täytettyäni. Kristinusko on mustavalkoinen ja turhan kapeakatseinen sekä ahdistava, enkä edes pidä mokoman uskon Jumalasta. En usko täydellisyyteen.

Jos kehittäisin itse oman jumalani, hän olisi pitkälti Kreikan mytologian jumalten kaltainen. Ja hän näyttäisi joltain, eikä olisi vain joku kasvoton heppu pilvenreunalla.
Jonkun mielestä jumala on energiaa, jonkun mielestä jumalaa ei ole. Jonkun mielestä jumala on kristinuskon Jumala, joku voi uskoa vaikka lentävään spagettihirviöön (vai mikähän se oli : D joku sinne päin kuitenkin)

Itse kai jämähdän siihen ateistin ja agnostikon välimaastoon, en oikein tiedä, kumpi olen. Ehkä se agnostikko kuitenkin.

Tuli nyt puhuttua enemmän jumalista kuin uskonnosta, mutta nehän liittyvät toisiinsa.

[afonya]

-

[Aqua vitae]

Olenko ainoa, jonka mielestä Kreikan mytologian jumalat ovat kaikista mielenkiintoisimpia jumalia? Eivät täydellisiä vaan inhimillisempiä, tekivät virheitä yms. (Näin ainakin hämärästi joltakin historiankurssilta muistan.)
Vaikken usko sen enempää Zeukseen ja kumppaneihin kuin kristinuskon Jumalaankaan, pohdiskelun kannalta ne ovat varsin mielenkiintoisia.
Minut on kastettu ortodoksiseen uskoon, mutta kaikki saamani kristillinen kasvatus tulee uskonnontunneilta ja rippikoulusta, ei kotoa. Kirkostakin eroan 18 täytettyäni. Kristinusko on mustavalkoinen ja turhan kapeakatseinen sekä ahdistava, enkä edes pidä mokoman uskon Jumalasta. En usko täydellisyyteen.

Jos kehittäisin itse oman jumalani, hän olisi pitkälti Kreikan mytologian jumalten kaltainen. Ja hän näyttäisi joltain, eikä olisi vain joku kasvoton heppu pilvenreunalla.
Jonkun mielestä jumala on energiaa, jonkun mielestä jumalaa ei ole. Jonkun mielestä jumala on kristinuskon Jumala, joku voi uskoa vaikka lentävään spagettihirviöön (vai mikähän se oli : D joku sinne päin kuitenkin)

Itse kai jämähdän siihen ateistin ja agnostikon välimaastoon, en oikein tiedä, kumpi olen. Ehkä se agnostikko kuitenkin.

Tuli nyt puhuttua enemmän jumalista kuin uskonnosta, mutta nehän liittyvät toisiinsa.

I <3 greek mythology.
Ihmisen mielikuvituksen ja tarinankerronan kulta-aikaa. Ei ole parempaa mytologiaa kuin kreikkalaisilla. Heti hyvänä kakkosena tulevat kyllä norjalaiset, mutta toisena yhtä kaikki.

Kaksi all-time favorittia ovat

Prometheus ja
Eris

Long live fore-thinking and chaos.