Pelottavat Yöt ja yö unet

[Riikervo]

Olen miettinyt tuota unta siitä asti kun sen näin. Uni oli todella selkeä ja tapahtumat jotenkin todentuntuisia. Uni tosiaankin päättyi siihen, kun kerroin orpokodin tädille murhanhimoisesta miehestä joka minua jahtasi. Olisi mielenkiintoista saada selville, mitä sen jälkeen olisi tapahtunut. Miehen ulkonäkö oli pelottavan kuvottava. Hänellä oli yllään haisevat likaiset ja väriltään harmaat vaatteet. Hänen paitansa oli pitkä, lähes polvet peittävä ja siinä oli reikiä helmassa. Housut hänellä olivat mustat ja polven kohdalla oli punainen paikka. Hänen kasvonsa olivat todella likaiset, aivan kuin noella mustatut ja hiuksensa olivat mustat, kiharat ja sotkuiset.

Nyt kun olen enemmän miettinyt tuota unta, niin muistan myöskin kohdan, jossa piilouduin tältä mieheltä. Pakenin syrjäisen kadunkulman taaksen ja piilouduin suureen roska-astiaan. Mies kuitenkin löysi minut ja minä potkaisin häntä kasvoihin saadakseni lisäaikaa paetakseni. Sen jälkeen vasta juoksin orpokodille kertomaan miehestä.

[ridikulous]

Oletko lukenut kirjaa tai katsonut elokuvaa, jossa olisi samoja piirteitä?

[Tonza133]

Olen miettinyt tuota unta siitä asti kun sen näin. Uni oli todella selkeä ja tapahtumat jotenkin todentuntuisia. Uni tosiaankin päättyi siihen, kun kerroin orpokodin tädille murhanhimoisesta miehestä joka minua jahtasi. Olisi mielenkiintoista saada selville, mitä sen jälkeen olisi tapahtunut. Miehen ulkonäkö oli pelottavan kuvottava. Hänellä oli yllään haisevat likaiset ja väriltään harmaat vaatteet. Hänen paitansa oli pitkä, lähes polvet peittävä ja siinä oli reikiä helmassa. Housut hänellä olivat mustat ja polven kohdalla oli punainen paikka. Hänen kasvonsa olivat todella likaiset, aivan kuin noella mustatut ja hiuksensa olivat mustat, kiharat ja sotkuiset.

Nyt kun olen enemmän miettinyt tuota unta, niin muistan myöskin kohdan, jossa piilouduin tältä mieheltä. Pakenin syrjäisen kadunkulman taaksen ja piilouduin suureen roska-astiaan. Mies kuitenkin löysi minut ja minä potkaisin häntä kasvoihin saadakseni lisäaikaa paetakseni. Sen jälkeen vasta juoksin orpokodille kertomaan miehestä.

Ehkä tunkeuduit jonkun toisen mieleen ja näit hänen elämäänsä?

[Korvapuikko]

Olen miettinyt tuota unta siitä asti kun sen näin. Uni oli todella selkeä ja tapahtumat jotenkin todentuntuisia. Uni tosiaankin päättyi siihen, kun kerroin orpokodin tädille murhanhimoisesta miehestä joka minua jahtasi. Olisi mielenkiintoista saada selville, mitä sen jälkeen olisi tapahtunut. Miehen ulkonäkö oli pelottavan kuvottava. Hänellä oli yllään haisevat likaiset ja väriltään harmaat vaatteet. Hänen paitansa oli pitkä, lähes polvet peittävä ja siinä oli reikiä helmassa. Housut hänellä olivat mustat ja polven kohdalla oli punainen paikka. Hänen kasvonsa olivat todella likaiset, aivan kuin noella mustatut ja hiuksensa olivat mustat, kiharat ja sotkuiset.

Nyt kun olen enemmän miettinyt tuota unta, niin muistan myöskin kohdan, jossa piilouduin tältä mieheltä. Pakenin syrjäisen kadunkulman taaksen ja piilouduin suureen roska-astiaan. Mies kuitenkin löysi minut ja minä potkaisin häntä kasvoihin saadakseni lisäaikaa paetakseni. Sen jälkeen vasta juoksin orpokodille kertomaan miehestä.

Ehkä tunkeuduit jonkun toisen mieleen ja näit hänen elämäänsä?

Tai ehkä se oli vaan tavallinen uni.
Tämä menee taas tähän "haluan uskoa joten uskon" puolelle...

[Riikervo]

Oletko lukenut kirjaa tai katsonut elokuvaa, jossa olisi samoja piirteitä?

Itseasiassa en kumpaakaan muistaakseni. Luen todella vähän kirjoja ja televisiostakin katselen lähinnä Salattuja Elämiä, Big Brotheria, Aikahyppyä ja Skinsiä. Missään näistä ei ole tapahtunut mitään uneen liittyvää ainakaan lähiaikoina.

[tuputhy]

Eikö "Korvapuikko" koskaan näe unia? Jos näet, eivätkö ne ikinä ole outoja? Itse ainakin unesta herättyäni jään miettimään, mitähän tämä mahtaa tarkoittaa. Joskus huomaan, että johtuu edellisen päivän tapahtumista ja joskus luen aamun lehdestä saman jutun, minkä näin unessa.
Suoranaisia enneuniakin olen nähnyt, siis, että on myöhemmin tapahtunut juuri niin, kuin näin unessa. Minulla on liioittelematta 20 sentin pino vihkoja, joihin olen uniani kirjoittanut. Jätän niistä automaattisesti pois sellaiset, mitkä huomaan johtuneen edellisen päivän tapahtumista ja silti olen huomannut, että monia tapahtumia olen nähnyt unessa vuosia ennen. Tää ei ainakaan tunnu siltä, että "haluaa niiden tarkoittavan jotain", kuten sinä sanot.

[Tonza133]

Tai ehkä se oli vaan tavallinen uni.
Tämä menee taas tähän "haluan uskoa joten uskon" puolelle...

Ehkä en ollut ihan tosissani?

[Riikervo]

Näin jälleen aivan kamalan ahdistavan unen. Olen nähnyt tämän saman unen 2 kertaa aiemminkin, mutta tällä kertaa unessa oli 1 asia eri tavalla kuin viimeksi. Uni on tavallaan kaksiosainen, kuin yötä ei olisi välissä ollenkaan.

Unessa olin n. 15- vuotias todella pieni ja hentorakenteinen tyttö, joka asuu maatilalla kahden pikkusiskonsa, äitinsä ja mumminsa kanssa (omituista, että kaikki perheenjäsenet ovat naisia/tyttöjä?). Mummi on aina kieltänyt menemästä ullakolle, koska siellä on vaarallista. Minä ja pikkusiskoni olemme kuitenkin aina ollut uteliaita ja nytkin mummin mainitsema "vaara ullakolla" kutkuttaa niin kovasti, ettemme pysty olemaan menemättä sinne. Odotan siskojeni kanssa iltaa, jotta voimme rauhassa hiipiä ullakolle luvatta. Naapurihuoneen kuorsauksesta päätellen mummi on jo nukahtanut, joten uskallamme nousta sängyistämme ja hiipiä piikuhiljaa kohti ullakkoa. Äitimme on lähtenyt töihin yövuoroon, joten häntä tuskin näkyy kotona vielä moneen tuntiin. Hiivimme rappusia pitkin niin varovasti kuin osaamme kohti ullakon vanhaa rapistunutta ovea. Toinen pikkusiskoni tarttuu ovenkahvasta ja työntää oven auki hitaasti. Ovi ei narahda, vaikka saranat ovatkin ruosteiset ja kuluneet. Pelästyn ullakon piemyttä, mutta onneksi nuorempi siskoni älysi ottaa taskulampun mukaan. Pyydän häntä laittamaan valon taskulamppuun ja osoittamaan sillä huonetta ympäriinsä. Ullakon huone on täynnä erilaisia vanhoja laatikoita, joissa ei ole tekstiä. Pölykerroksen keskeltä näyttää erottuvan selvästi jotain todella erikoista. Keskellä huonetta seisoo mallinukke, jolla on yllään mitä luultavimmin mummin vanha häämekko. Uteliaana astelen nuken luokse ihailemaan mekkoa, kunnes huomaan nuken kaulassa mitä ihanimman kaulakorun. Ketju on ilmeisesti hopeaa, mutta riipus on kauniin vihreä, ovaalin muotoinen kivi. Kivi loistaa kauniisti taskulampun valossa ja minun on pakko ottaa koru nuken kaulasta ihaillakseni sitä tarkemmin. Ottaessani korun käteeni, kuulen laatikoiden takaa pelottavaa rohinaa. Aivan kuin joku hengittäisi raskaasti. Säikähdän ja juoksen siskoineni takaisin alakertaan koru kädessäni.

Seuraavana päivänä havahdun siihen pelottavaan tunteeseen, että joku tuijottaa minua ikkunasta. Vilkaisen ikkunaan ja sen takana on kuin onkin joku. Pelästyn, koska hahmo on kuvottavan pelottava. Sen mädäntyneistä kasvoista roikkuu nahanpaloja ja se tuijottaa minua tyhjillä silmillään. Kiljaisen kauhusta, mutta kukaan ei näytä reagoivan. Eivät edes siskoni, jotka nukkuvat viereisissä sängyissä. Suljen silmäni ja rukoilen. Kun avaan silmäni uudestaan, hahmo on kadonnut ikkunasta. Huokaisen helpotuksesta, mutta liian aikaisin. Otus ryntää yllättäen huoneen ovesta sisään pitäen samalla karmivan rohisevaa ääntä. Minä en keksi hädissäni mitään muuta, kuin hypätä ikkunasta ulos ja juosta pakoon. Valitettavasti otus on liian nopea ja saavuttaa minut nopeasti. Se tarttuu minua jalasta, mutta minä potkaisen sen kauemmas. Se jää hetkeksi paikoilleen, jolloin minulla on aikaa piiloutua. Läheltä löytyy melko tuuheaoksainen tammi, johon minun on helppo kiivetä. Kiipeäminen sujuu yllättävän ketterästi, mutta aika alkaa käydä vähiin. Tammesta putoaa terho, jolloin otus älyää katsoa ylöspäin ja näkee minut. Joudun paniikin valtaan ja kiipeän entistäkin ylemmäs. Otuksen kiivetessä perässä, päätänkin hypätä puusta alas ja jatkaa pakenemistani. Saan jälleen hitusen etumatkaa. Juoksen kotini etuovelle ja koetan avata sitä, mutta ovi onkin lukossa. Minun pitää keksiä jokin muu keino paeta. Otus saavuttaa minua jälleen, jolloin löydän talomme palotikkaat. Alan kiivetä niitä pitkin saadakseni lisää aikaa paeta, mutta otus kiipeää jälleen sinnikäästi perässä. Pian löydän itseni talon katolta ja aikomukseni on hypätä sieltä läheiseen puuhun, sillä arvelen otuksen olevan sen verran kömpelö, ettei hän pääsisi perässä.

Tässä kohtaa tulee se eroavaisuus. Aiemmin unessa olen hypännyt viereiseen puuhun ja hyppyni on epäonnistunut. Uni on päättynyt siihen, että oksa lävistää minut.
Tällä kertaa kävi kuitenkin eri tavalla. En hypännytkään puuhun, vaan heitin korun otukselle, jonka napattuaan se katosi.

EDIT: Otuksesta vielä sen verran, että se oli siis ihmismäinen, ihan kuten zombikin. Sillä oli yllään musta kaapu, joten vain mädäntyneet kasvot ja kädet luisine sormineen näkyivät.

[Zrud]

Korvapuikko on varmaa tän paikan kovin skeptikko... tai jotai.
Mihinkää hää ei usko vaikka se oliskin tapahtunu.

[Wendigo]

Melkoisen kamala uni riikervolla

[Elisabeth]

Riikervo, unesi ovat toddella erikoisia. En ymmärrä miten saatat nähdä noin outoja ja tarkkoja unia....

[Riikervo]

Tiedän. Itseänikin karmii unieni tarkkuus ja todentuntuisuus. Varsinkin pelottavat ja ahdistavat unet tuntuvat välillä vähän liiankin konkreettisilta. Esimerkiksi jos unessani käärme puree minua jalkaan, niin tavallaan pystyn tuntemaan sen, vaikka mitään ei oikeasti tapahdukaan.

[Elisabeth]

Esimerkiksi jos unessani käärme puree minua jalkaan, niin tavallaan pystyn tuntemaan sen, vaikka mitään ei oikeasti tapahdukaan.

No tuo nyt on ihan normaalia, itsekkin tunnen vällillä, kuin se tapahtuisi oikeasti.

[DisposableTeen]

Viime yönä näin tosi pelottavan ja todentuntuisen unen,joka on toistunut hieman erilaisena useita kertoja.Näin unta, että läheisen kirjaston pihalle laskeutui ufo ja katselin sen laskeutumista äitini kanssa ikkunassa.Ufo oli iso ja siitä tuli paljoin häikäisevän valkoista valoa laskeutuessaan.Sitten katsoimme äitini kanssa että aluksesta tuli ulos ihmisiä,joita luulimme tietysti avaruusolennoiksi mutta ne olivatkin tavallisia ihmisiä (miehiä)jotka tulivat ilveilemään meidän ikkunan taakse ja yrittivät päästä sisään.Sanoin äidilleni soittavani poliisit ja samalla hetkellä alkoi useita pienempiä aluksia laskeutua lähistölle.Oli pelottavaa herätä yöllä,piti oikein ikkunasta kurkata ettei pihalla ollut mitään alusta

[Regina]

Tiedän. Itseänikin karmii unieni tarkkuus ja todentuntuisuus. Varsinkin pelottavat ja ahdistavat unet tuntuvat välillä vähän liiankin konkreettisilta. Esimerkiksi jos unessani käärme puree minua jalkaan, niin tavallaan pystyn tuntemaan sen, vaikka mitään ei oikeasti tapahdukaan.

Aivan jopa liian tarkoilta ja todellisilta. Itsellä on ollu samantyyppisiä unia, mutta yks uni painaa mua vielläkin vaikka näin sen viime vuonna ja kyseisen unen jälkeen koko ihminen ällötti ja karmi mua. Koko päivän luulin, että se uni oli totta.. Se oli jotain niin kamalaa, itkin useasti sen unen takia.

Ja sitten oon nähny sellasen unen kun joskus jostain luin, että on meteorisade vai mikä se nyt oli. Ja siinä unessa, sitten menin ulos ja katoin sitä meteorisadetta kunnes siihen viereen ilmesty sellanen sähkönsininen galaksi josta tuli sellanen järkyttävän kokonen robotti ja se alko tuhota tätä meen kaupungin ympäristöä ja sitten hetken kulttua toiselle puolelle tuli kirkkaan keltainen galaksi josta tuli toinen robotti ja tuli maailmojen sota, ihmiset pakeni suojiin ja sit siihen loppu.

Mäkin oon nähny useita unia kolmestikin ja etenen aina niissä unissa pidemmälle mitä esimerkiksi ekalla kerralla. Olen nähnyt hyvinkin useasti pyörremyrsky unia ja sellasia, että laiva uppoaa.

[Ali G-]

Joskus jos nukahdan hetkeksi, ja olen ihan kevyessä unessa, herään ja säpsähdän kun unessa tulee joku väkivaltainen tai paha kohta!!

[Atomipommi]

Prrllh, pahin yö ikinä oli tuossa jokunen vuosi sitten...

Yö alkoi sillä, että näin painajaisia. En muista enää sen tarkemmin minkälaisia, mutta kuitenkin. Sitten kolmen maissa yöllä herään siihen, että korvaani särkee aivan jumalattomasti. Pyörin tunnin tuskissani sängyssä. Sitten alan kuulla ääntä. Huoneeni oli tuolloin alakerrassa, joten voisin kuvailla ääntä sellaiseksi, kuin joku olisi ollut yläkerrassa, heittänyt käsipainot lattialle vierimään niin, että ne lopulta osuvat seinään. Noh, lamppu käteen ja etsimään äänen aiheuttajaa. Vanhempia en viitsinyt herättää moisen takia, noloahan se olisi ollut. :'D Peräti kaksi tuntia hiippailin talossa lamppu kädessä etsimässä melun aiheuttajaa, mutta en löytänyt mitään. Lopulta sitten kuudelta aamulla nukahdin, ja myöhemmin yhdeksältä heräsin. Menin kattomaan ikkunasta ulos, ja mitä helvettiä, kuistin kaiteessa roikkuu jäätynyt puoliksi syöty rusakko, jonka veret oli levinny pitkin kuistia. (Sillon oli talvi, ja ne tahrat näky paremmin kun hyvin hangesta.)

Nooh, lopulta tuli sitten selväksi, että isäni metsästäjäkaveri oli tuonut rusakon roikkumaan siihen, kun asui itse kerrostalossa, eikä voinut sinne sitä laittaa. Noh, oli sitten jättänyt sen vähän liian alas roikkumaan ja joku kettu jäljistä päätellen oli yöllä tullut syömään sitä rusakkoa. Kyllähän siitä ääni lähtee kun jäätynyt ruho hakkaa metallikaidetta vasten. Eikä mulle sitten tullut mieleenkään vilkaista pihalle x___x

No korvasärky sentään loppui itsestään.

[Brecle]

Mulle on tullu tällainen juttu ku oon alkanu lukemaan ja katsomaan näitä paranormaali videoita että herään öisin enkä uskalla liikkua ja en myöskään uskalla avata silmiä.
Varmaan mielikuvitus temppuilee

[Elisabeth]

Näin viime yönä varsin pelottavaa unta (tämä ei välttämättä tunnu teistä pelottavalta, mutta minua se pelotti sillä hetkellä). Unessa olin omassa sängyssä ja olin herännyt keskellä yötä, huom unessa siis, kun joka puolelta taloa kuului koputuksia, vähän niinkuin vasaran iskuja mutta vaimeita sellaisia. Ajattelin mennä herättämään äitini ja mennä kysymään mistä tuo koputus kuului ja oliko hän kuullut sitä. Kun yritin sytyttää yölamppua huomasin ettei se toimi. Ihmettelin tätä koska se oli toiminut ennen nukkumaan menoani. Unessa minulla oli jostain syystä kaksi yölamppua (todellisuudessa minulla on vain yksi) ja päätin yrittää laittaa sitä päälle. Sekään ei toiminut. Nyt aloin hieman hermostua, sillä tunsin jonkun läsnäolon. Aloin epätoivoisesti rämpätä lamppua, kunnes voimakas energia työnsi käteni pois katkasialta ja painoi riintaani vasten niin, etten saanut kunnolla henkeä. Sitten kuulin kuinka joku "huusi" aivan minun korvaani: HUUU-UUU-UUU-UUU! (Tiedän tuo kohta on todella tyhmä.... ) Silmäni olivat puoliksi auki ja erotin pimeässä valkoiset, epäselvät raivoisat miehen kasvot. Aloin huutaa mutta huutoni kuulosti kuin tyynyyn vaiennetulta, enkä saanut kunnon huutoa ja kurkkuani kuristi. Sitten kasvot ja paine rintani päällä katosivat ja sain paremmin henkeä. Todellisuudessa niin kuin unessakin minulla nukkui kissa jalkopäässä, ja ihmettelin miksei se ollut reagoinut mitenkään tähän "kummitukseen", vaan nukkui kaikessa rauhassa. Heräsin kun hahmo unessa oli kadonnut. Hapuilin äkkiä katkaisiaa ja se toimi. Huokaisin helpotuksesta ja luulin hetken unen olleen totta, mutta muistaessani kaksi yölamppua tajusin, että se oli unta. Olin aivan hiestä märkä ja nukuin loppuyön yövalo päällä.

[Zipuli]

Suhteellisen outoa unta näin viimeyönä...Potkaisin omaa pappaani haarojenväliin.... en oikeasti tajua. Muita yksityiskohtia en edes muista. Se taisi tapahtua ihan meidän omassa olkkarissa...