irQQ kirjoitti:Kävimme serkun kanssa syvänniemen kirkon hautausmaalla, tänään yhdeltä yöllä. Kävelimme vähän aikaa hautausman polkua ja näimme sitten kummituksen jolla oli lyhty kädessä (heilutti lyhtyä sulavasti) luulimme lyhdyn valoa ensin talon valoksi. Mutta valo liikkui vaikka me emme liikahtaneetkaan. Kummitus oli luultavasti tyttö, koska sillä oli pitka harmaa mekko. Toinen kummitus jonka vaan minä näin oli luultavasti mies ja hän makasi hautakiven päällä. Hänellä oli päällä puku. Ja vielä kolmas jonka vaan minä myöskin näin oli paluu matkalla. Näin talomme portilla n. 20m päässä meista mustan kissan, ja vaikka serkkuni oli aivan sen edessä mutta silti 20m päässä hän ei nähnyt sitä.

P.S. Käytiin juuri sanomassa serkkuni isälle asiasta ja kertoi että hänen isoisänsä oli haudattu samalle hautausmaalle. Kerroimme hänelle haudanb sijainnin jossa näimme kummitukset, hän sanoi että hänen isoisänsä haudattiin siihen. Kävimme tarkistamassa asian ja se oli sama hauta ja siinä luki miehen ja naisen nimi, ja he olivat samat henkilöt joista serkkuni isä kertoi.

Toisen kertomuksia ei saisi koskaan väheksyä, mutta tässä on montakin ongelmaa.
Ensimmäiseksi tarina tökkää tähän nk. Ihq/omg kirjoitusasuun. En väitä olevani mikään pilkkupoliisi, mutta tässä on hirveästi virheitä ja koko juttu on kerrottu ikävään puhetyyliin. Myös hymiöt häiritsevät. Kirjoittaja vaikuttaa lapselta. Aluksi he näkivät pelkän valon, jonka lähdettä eivät nähneet ja yhtäkkiä koko henkilön, niin tarkasti, että jopa vaatetusta on pystytty kuvailemaan.
Lisäksi tuo hautakiven päällä makaava mies kuulostaa jotenkin oudolta. Siis miksi kummitus makaisi hautakiven päällä? Hautausmaalla paljon työskennelleenä tiedän, että laitapuolen kulkijat käyvät kesäisin makoilemassa öisin hautausmailla, monilla voi olla pukukin päällään, ainakin meidän kylillä.
Koko juttu tuntuu sepitteeltä/unelta. Pyydän anteeksi tämän kirjoittajalta, mikäli hän oikeasti oli tosissaan tämän suhteen ja kehotan lämpimästi kirjoittamaan jatkossa selkeämpää tekstiä.
Lika on ainetta väärässä paikassa. (Mary Douglas)