Fobiat

[tuputhy]

Sinun pitää vaan topakasti sanoa, että tiedät jo kaiken näistä asioista!
Niin olen itse tehnyt, ja on jätetty rauhaan..Ei ne raukat tiedä, mikä on oikea totuus, mutta kai ne sen aikanaan löytää..Ne vaan kuvittelee, että joku ihmisen määräämä käyttäytymismalli pelastaa helvetiltä..?!

[ValkeaLeidi]

Pelkään tilanteita, joissa suuri määrä ihmisiä on pakkaantunut ahtaasti yhteen. Hullut päivät tai rockkonsertti ei tulisi kysymykseenkään. Tästä olen kyllä hieman päässyt eroon, kun muutin pikku kyläpahasesta kaupunkiin, niitä ihmisiä on joskus väkisinkin paljon.

Pelkään myös ampiaisia. En hämähäkkejä, en kimalaisia/mehiläisiä, enkä mitään muuta ötököitä, vain ampiaisia. Ne kuvottavat minua.

Pelkään myös sitä, että ajan hirvikolarin. Täällä hirviä on tolkuttomasti, aitaa vain siellä täällä ja ajelen pitkää matkaa paljon, myös öisin. Kaamosaikana joudun ajelemaan hitaasti ja pälyilemään epätoivoisesti ympärilleni.

Olen nykyään alkanut pelätä nosto-ovia, sellaisia raskaita ja metallisia. Tämä johtuu puhtaasti siitä, että menetin ystäväni, kun nosto-ovi putosi hänen päälleen, mursi hänen niskansa ja hän kuoli. Luulin niitä turvallisiksi, varmaan ne yleensä ovatkin.

[Riwander]

Itselle tulee pakokauhu piikeistä: Rokottamisesta, hemoglobiinin otosta ja veri näytteistä. Rokottaminen ei jostain syystä ole niin paha, mutta hemoglobiinin ottokin on jäänyt moneen vuoteen ottamatta ja joskus melkein joutunut taistelemaankin puoli tuntia lääkärin kanssa, kun oli jokin ihmeen tauti Ja tuossa todellakin on kaikenlaisia oireita, joita nyt laiskana kopioin tuolta wikipediasta: vapina, hikoilu, huimaus, sydämen tykytys, voimakas halu paeta tilanteesta, kyvyttömyys hallita fyysisiä oireita ja jännittäminen. Ja muutenkin ei noista hemoglobiinin jutuista tulekaan mitään, kun käsi aina vetaisee pois ja sitten on repeymä sormessa, eikä sille voi mitään, että niin teen. Ja minulle tulee noita oireita myös, jos joku kaveri kertoo verikokeen otosta kyynertaipeesta Minulla käy silloin tuota sisäkyynertaivetta koskemaan ja tulee mielettömän pahaa oloa. Enkä oikein mielellään telkkarista halua nähdä sellaista, mutta ihmeesti kaikkea muuta piikittelyä mm. kauhuelokuvissa kestän. Tuo sisäkyynertaive on kaikista herkin alue jotenkin minulla, että pelkkä ajatuskin...

Piikkikammo pelko on todennäköisesti tullut lapsuudesta, kun ensimmäistä kertaa rokotettiin. Minulle sattui maailman hirvein terveydenhoitaja ja se vihasi minua ja jopa huusi ja minä menin kaikenmaailman pöytien alle piiloon ja itkemään. Noh, äiti totesi, että ei tästä tule mitään ja se rokottaminen meni seuraavaan kertaan ja silloin olikin paljon mukavempi terveydenhoitaja. Muistan tuon tapauksen ERITTÄIN hyvin, ja mistä sitä tietää että noin paha kauhu on tullutkin siitä.

Ennen olin erittäin paljon ukonilmojen ystävä, kunnes 7. luokalla syksyllä tapahtui periaatteessa elämäni mullistava käänne, että siinä se meni ukkostenkin pitäminen. Ennen aina rentouduin ukonilmojen aikaan, mutta nykyisin tulee kaikki vapinat, kylmyydet, tärinät ja vaikka sun mitkä. Ja saatanpa purskahtaa yks kaks itkuun, jos kuulen ukkosen pamahduksen. Tai oikeastaan ukkosen pelko on mennyt siihen asteelle, että menen sänkyyn ja melkein rukoilen siellä, aivan kuin pelkäisin ukkosen taas iskevän. Olenhan kuullut että ukkonen on iskenyt samaan henkilöönkin aina monta kertaa ja syytä ei tiedetä. Erikoista on myös se, että aavistan ukkosen tulon mm. päänsäryillä ja sitä särkyä on ukkosen aikaakin, inhottavaa tykytystä.

Toivon joskus kovasti, että voisin taas rakastaa ukonilmoja. Ja niin minä rakastankin ja pidän kaikenlaisista myrskyihin liittyvistä jutuista, mutta jostain syystä, kun olen kovasti yrittänyt, tulee niin mieletön pelko, että en tiedä mitä teen. Nyttenkin kirjoitan kädet kylminä, kun tulee mieleen se Italian reissun ukkonen. Mitkä jytinät ja olin pakokauhussa peiton alla niin pitkään kuin oli ukkonenkin ja siinähän äiti yritti rauhoitella.

Korkeanpaikan kammo on yksi ja sekin on voimakas minulla. En ollenkaan pysty menemään korkeilla paikoilla kaiteille, mutta sitten taas toisaalta ei kaikissakaan tapauksissa tule korkeanpaikan kammoa.

Seurustelukammo. Piste. Ja nyttenkin lähiaikoina tuli taas ihmisiin epäluottamustakin. Se on vain elämäni tuuria Yksin on parasta olla. Rakastan yksin elämää. Voi taivas... saan tehdä mitä haluan ja kukaan ei määräile minua eikä skitsoile ja kerro valheita minulle.

Eipä tässä nyt muuta tule mieleen Sitten on sellaisia juttuja, joista itse pitää ja monet ihmiset kammoksuu Jo, ala-asteella otin hämähäkkejä käsiini ja en niinkö tajunnut yhtään mitä pelottavaa niissä voisi olla ja luokkalaiset tytöt kauhistelivat silmät pulleina, kun otin ristilukinkin. Se jäi mieleen. Ja kaikki käärmeet on ihania jne. Ja nykyisin olen tykästynyt skorpioneihinkin.

Eli nähtävästi se on neulapelko - Belonofobia ja toinen: Astrafobia - salaman iskemäksi joutumisen pelko ja Brontofobia - ukkonen

[minna78]

Sinun pitää vaan topakasti sanoa, että tiedät jo kaiken näistä asioista!
Niin olen itse tehnyt, ja on jätetty rauhaan..Ei ne raukat tiedä, mikä on oikea totuus, mutta kai ne sen aikanaan löytää..Ne vaan kuvittelee, että joku ihmisen määräämä käyttäytymismalli pelastaa helvetiltä..?!

Juu, sanottu on montakin kertaa.. Monesti vaan meinaa mennä yli ja joskus oikeen kinasin parinki jehovan kanssa (anteeks jos loukkaan jotakuta) raamatullisista aiheista. Ne meni kyllä hiljaseks eli mahtoivatko itsekkään tietää totuutta asiasta. Mutta se siitä. Pelottavia ne kuitenki on.

[minna78]

Heh. Olispa mullakin neulapelko, niin ei tulis otettua jatkuvasti jotakin uutta lävistystä tai tatskaa.. jotenki jää vaan koukkuun...Ja mulla ei oo mitään shittiä...

[Aqua vitae]

Minulla on lievä araknofobia. En pidä mistään, jolla on enemmän, kuin max. 6 jalkaa.
Kroatiassa yritin pyydystellä rapuja, ja olisin muutaman saanutkin kiinni, mutta kun ei ollut selkärankaa siihen. Niillä on 8 jalkaa...

[Stinttunen]

Täältä löytyy nää varmaa yleisimmät eli korkean paikan, ahtaan paikan ja hämähäkkien kammotukset. Muita ei ole ainakaan vielä ilmaantunu

[aavenainen]

ampiaiset on pahin pelkoni muuten en oikeastaan pelkää mitään muuta kun ja että jos läheisille tapahtuu jotakin pahaa (onnettomuus kuolema jne) mutta en kovin pahasti tätä kumminkaan pelkää mutta aina pieni huoli on mukana..

[Elisabeth]

Itselläni on lievä korkean paikan kammo. Pienenä se oli paljon pahempi, mutta nyt se on lieventynyt. Lisäksi kärsin verifobiasta. Sinäänsä jännä, sillä en pelkää eläinten enkä juurikaan muitten ihmisten verta. Pelkään vain omaa vertani ja minua aina ällöttää jos puhutaan verestä. Kerran sain verifobia kohtauksen koulussa ja pyörryin koulun käytävään pariksi sekunniksi. Siitä muistuteltiin sen jälkeen. Minulla on myös jonkinlainen pallofobia. Pelkään aina että pallo tulee suoraan naamaani. Tämä fobia johtunee monista huonoista kokemuksista. On tainnut tulla naamaan kaikista muista palloista paitsi keilapallosta. Näin kerran telkkarista prisma-dokumentin fobioista. Siinä oli kaksi naista, toinen pelkäsi kuollakseen lintuja ja toinen hiiriä. Lintupelkoista alkoi pelottaa jo pelkkä sulan näkeminen.

[Aqua vitae]

En juurikaan usko, että sitä voi silloin kutsua fobiaksi.
Fobia = pakonomainen pelko
Kyse on vain luontaisesta suojausmekanismista.

[ninjani]

Minulla on aivan selvästi myös Ergasiofobia.

[Zhinarkos]

Kärsin lievästä korkean paikan kammosta sekä syvän veden pelosta. Ties mitä siellä syvyyksissä on. Meren syvyyksissä on käynyt vähemmän ihmisiä kuin kuussa..

[Regendos]

Itsellänikin mahtaa olla lievä syvän veden pelko. Ainakin jollain asteella. Voin uida kyllä järvissä ja niinpoispäin, mutta jos kosken johonkin limaiseen tai outoon, vaikka vesikasviin, niin menen ihan sekaisin. Kaikkea sellaista mitä en voi nähdä pelottaa vedessä.

[Aqua vitae]

Sama juttu kuin Regendosilla.
Ja sitten, kun tykkään kalastella, veneessä keskellä järveä, sameasta vedestä näkyy yht'äkkiä jonkun ahvenruohon pää, alkaa kauhu kuristaa kurkkua........ hyi olkoon.

[Calira]

jop, itelläni ihan älytön oksentamisen pelko, sit kaikki mahtolliset pimeät nurkat,
ja myöskin aina syksyisin kun yöt pimenevät niin kaikki verhot on pakko vetää eteen,
en pysty jotenkin kattomaan pihalle ikkunasta jos siellä on pilkkopimeää...
juuja myöskin kun käyn nukkumaan, niin käyn varmistamassa ainakin kolmesti että
huoneeni ovi on kiinni. En pysty muutenkaa, siis ihan päiväsaikaan olemaan
huoneessani ellei ovi ole kiinni...
Ja jostain ihmeen syystä aina, kun olen kalastamassa ja pitäisi ankkuri nostaa joen pohjasta
veneeseen, niin jos ankkuri tuntuu yhtään normaalia painavammalta, alan heti ajatella että sieltä nousee ruumis

[Elisabeth]

Ja jostain ihmeen syystä aina, kun olen kalastamassa ja pitäisi ankkuri nostaa joen pohjasta
veneeseen, niin jos ankkuri tuntuu yhtään normaalia painavammalta, alan heti ajatella että sieltä nousee ruumis

Johan nyt! Joo mul on välil sama juttu et tekee pahaa jos kattoo ulos ku on pimeetä. Mä pelkään aina et sieltä näkyy jonku kasvot.

[Regendos]

Itselläni oli tuollainen pelko joskus. Tosin, enään ei ole. kyllähän niitä kasvoja myös näkyy jos uskoo näkevänsä sellaiset.

[Zhinarkos]

Pelkään "mustanpuhuvaa hahmoa"

[SVC]

Eufobia = hyvien uutisten pelko.

^ Miten tuo on edes mahdollista? Kuka näitä nimeää?

[Tonza133]

Itseltäni löytyy näitä fobioita (ei mitenkään vakavina)

Akrofobia = korkean paikan pelko, huippukammo.
Anglofobia = pelko Englantia kohtaan.
Aulofobia = huilujen pelko.
Didaskalei-nofobia = koulun pelko.
Gallofobia = Ranskan ja ranskalaisuuden pelko.
Papafobia = paavin pelko.
Russofobia = venäläisten pelko.