
Ghost Hunter kirjoitti::lol: Nyt kun sitä ajattelee perin pohjaisesti nii kummastuttaaja kysymyksiä alkaa pulpahdella päähän.... Jos me eletään tietokone ohjelmassa nii kuka sen on kehittänyt?o.O Elääkö se sitten "oikeassa maailmassa" vai onko sekin jossain tietokone maailmassa jne?o.O;; No jos tuo teoria on totta nii aika hyvin kehittyny ohjelma!o.O Kuitenkin tuo on aika kaukaa haettu teoria
Sompi kirjoitti:Omasta mielestäni tässä teoriassa ei kyllä ole perää ollenkaan. Itse en usko, että koskaan pystytään tekemään oikeasti itsensä tiedostavia tietokoneita. Totta kai kone voidaan taitavasti koodaamalla saada vaikuttamaan älylliseltä ja itsensä tiedostavalta ja oppimaan, mutta kuitenkin se todellisuudessa vaan toistaa siihen ohjelmoituja funktioita ja tallentaa ja lukee asioita muististaan. Eli todellisuudessa sen sisällä on vain nollia ja ykkösiä, eikä se oikeasti tiedosta olevansa olemassa, vaikka se onkin ohjelmoitu vaikuttamaan siltä esim. laittamalla se vastaamaan jotain "älykästä", jos siltä kysyy jotain olemassaolostaan.
Uskon siis, että tietokone on mahdollista saada oppimaan asioita ja siitä on mahdollista saada jopa älykkäämpi kuin kenestäkään ihmisestä, jos nyt tässä asiassa voidaan käyttää sanaa "älykäs". Tietokonehan on kuitenkin loppujen lopuksi vain kylmä kone; se ei tunne mitään, se ei voi rakastaa eikä vihata, se ei voi liikuttua mistään, ei voi tuntea sääliä, yms. Se ei edes ymmärrä olevansa älykäs. Tottakai se voidaan ohjelmoida ihastumaan vaikka johonkin eriväriseen tietokoneeseen, mutta ei se oikeasti tuntisi samalla tavalla kuin ihminen rakastuessaan. Se vain olisi koodattu rakastumaan, jos jotkut tietyt kriteerit täyttyvät siinä toisessa tietokoneessa. Nyt joku tietysti voi alkaa pätemään, että entä jos ihminenkin toimii samalla lailla. Mutta kun se ei vain toimi. Ihminen on elävä olento, joka tuntee ja tiedostaa olemassaolonsa. Ihminen ei toimi sataprosenttisesti minkään valmiin kaavan mukaan, vaan poikkeaa siitä kaavasta useinkin. Kone ei tietenkään osaa sellaista tehdä, koska se ei ole luova.
Ja sitten siihen koneen luovuuteen. Taas yksi ero elävän olennon ja koneen välillä. Koskaan ei saada koodattua tietokonetta, joka osaisi esim. säveltää musiikkia tai piirtää hienoja kuvia. Tottakai on helppoa laittaa tietokone muodostamaan kuva jostain valmiista kaavasta, ja useimmiten siitä silloin tuleekin melko hieno. Mutta eihän se tietokone tietenkään tajua tekevänsä sitä kuvaa; se on vain koodattu tekemään sitä, eikä siinä voida puhua luovuudesta. Ihminen taas pystyy keksimään uusia asioita, kuten esimerkiksi juuri näitä älykkäitä koneita. Siihen vaaditaan ihmiseltä opiskelua... ja LUOVUUTTA. Tietenkin se oppiva kone pystyisi opiskelemaan, mutta entä sitten kun sen pitäisi alkaa koodaamaan jotain eri tavoin toimivaa kopiota itsestään? Ei se sitä osaisi tehdä, koska se ei voi keksiä mitään uutta. Se pystyy vain yhdistelemään tietoja, joita siltä jo löytyy sisältään, mutta se ei osaa tehdä sitä, koska se ei voi tietää, miten oppiva kone toimii. Jonkun ihmisen pitäisi kertoa se sille.
Ja sitten lisää tästä luovuudesta. Ainakin minun käsitykseni mukaan luovuuteen liittyy jonkinmoista satunnaisuutta. Mutta tietokonehan ei osaa keksiä muuta satunnaista kuin numeroita, eivätkä nekään oikeasti ole satunnaisia, vaan niiden arvo riippuu muista sen hetkisistä tekijöistä. Tietenkin se kone voidaan ohjelmoida niin, että esim. satunnaisluku 235 liittyy luistimiin, satunnaisluku 533562 päärynäkeittoon jne. ja arvottuaan satunnaisen määrän satunnaislukuja kone yhdistäisi mielessään ne tietyt satunnaiset asiat ja yrittäisi saada niistä jotain järkevää. Siis YRITTÄISI. Ei se pystyisi mitenkään yhdistelemään montaa eri asiaa järkevästi toisiinsa, vaan todennäköisesti se vain menisi jumiin. Ihmiselläkin toki luovuus tulee osittain ulkoisista tekijöistä, esim. huomataan että aurinko on aina samaan kellonaikaan samassa suunnassa, ja rakennetaan aurinkokello. Mutta entäs esimerkiksi musiikkikappaleet? Itse ainakin luulisin, että inspiraatiota tulee, kun kuulen yhden biisin, toisen biisin, kolmannenkin biisin ja useampia biisejä. Sitten aivoni yhdistävät näistä biiseistä asioita (mitä tietokone ei siis osaisi tehdä) ja niistä tulee inspiraatio. Kun minulla on aikaa ja halua säveltää biisi, sävellän sen tietokoneellani. Ja tästä taas tulee yksi ero ihmisen ja tietokoneen välillä; mielihalut.
Tietokonehan ei oikeasti halua mitään. Tietysti se voidaan ohjelmoida niin, että se esittää haluavansa koko ajan jotain asiaa. Mutta ihminenhän saa aina tietynasteista mielihyvää mielihalujen täyttymisestä. Ihanan kaksimielistä muuten. Ja kuten äsken kirjoitin, tietokone ei tunne mitään, ei siis myöskään mielihyvää. Se on vain pelkkä kylmä kone. Piste. Aika pitkä ja itseään toistava viesti, mutta olkoon.
Sompi kirjoitti:Omasta mielestäni tässä teoriassa ei kyllä ole perää ollenkaan. Itse en usko, että koskaan pystytään tekemään oikeasti itsensä tiedostavia tietokoneita. Totta kai kone voidaan taitavasti koodaamalla saada vaikuttamaan älylliseltä ja itsensä tiedostavalta ja oppimaan, mutta kuitenkin se todellisuudessa vaan toistaa siihen ohjelmoituja funktioita ja tallentaa ja lukee asioita muististaan. Eli todellisuudessa sen sisällä on vain nollia ja ykkösiä, eikä se oikeasti tiedosta olevansa olemassa, vaikka se onkin ohjelmoitu vaikuttamaan siltä esim. laittamalla se vastaamaan jotain "älykästä", jos siltä kysyy jotain olemassaolostaan.
Uskon siis, että tietokone on mahdollista saada oppimaan asioita ja siitä on mahdollista saada jopa älykkäämpi kuin kenestäkään ihmisestä, jos nyt tässä asiassa voidaan käyttää sanaa "älykäs". Tietokonehan on kuitenkin loppujen lopuksi vain kylmä kone; se ei tunne mitään, se ei voi rakastaa eikä vihata, se ei voi liikuttua mistään, ei voi tuntea sääliä, yms. Se ei edes ymmärrä olevansa älykäs. Tottakai se voidaan ohjelmoida ihastumaan vaikka johonkin eriväriseen tietokoneeseen, mutta ei se oikeasti tuntisi samalla tavalla kuin ihminen rakastuessaan. Se vain olisi koodattu rakastumaan, jos jotkut tietyt kriteerit täyttyvät siinä toisessa tietokoneessa. Nyt joku tietysti voi alkaa pätemään, että entä jos ihminenkin toimii samalla lailla. Mutta kun se ei vain toimi. Ihminen on elävä olento, joka tuntee ja tiedostaa olemassaolonsa. Ihminen ei toimi sataprosenttisesti minkään valmiin kaavan mukaan, vaan poikkeaa siitä kaavasta useinkin. Kone ei tietenkään osaa sellaista tehdä, koska se ei ole luova.
Ja sitten siihen koneen luovuuteen. Taas yksi ero elävän olennon ja koneen välillä. Koskaan ei saada koodattua tietokonetta, joka osaisi esim. säveltää musiikkia tai piirtää hienoja kuvia. Tottakai on helppoa laittaa tietokone muodostamaan kuva jostain valmiista kaavasta, ja useimmiten siitä silloin tuleekin melko hieno. Mutta eihän se tietokone tietenkään tajua tekevänsä sitä kuvaa; se on vain koodattu tekemään sitä, eikä siinä voida puhua luovuudesta. Ihminen taas pystyy keksimään uusia asioita, kuten esimerkiksi juuri näitä älykkäitä koneita. Siihen vaaditaan ihmiseltä opiskelua... ja LUOVUUTTA. Tietenkin se oppiva kone pystyisi opiskelemaan, mutta entä sitten kun sen pitäisi alkaa koodaamaan jotain eri tavoin toimivaa kopiota itsestään? Ei se sitä osaisi tehdä, koska se ei voi keksiä mitään uutta. Se pystyy vain yhdistelemään tietoja, joita siltä jo löytyy sisältään, mutta se ei osaa tehdä sitä, koska se ei voi tietää, miten oppiva kone toimii. Jonkun ihmisen pitäisi kertoa se sille.
Ja sitten lisää tästä luovuudesta. Ainakin minun käsitykseni mukaan luovuuteen liittyy jonkinmoista satunnaisuutta. Mutta tietokonehan ei osaa keksiä muuta satunnaista kuin numeroita, eivätkä nekään oikeasti ole satunnaisia, vaan niiden arvo riippuu muista sen hetkisistä tekijöistä. Tietenkin se kone voidaan ohjelmoida niin, että esim. satunnaisluku 235 liittyy luistimiin, satunnaisluku 533562 päärynäkeittoon jne. ja arvottuaan satunnaisen määrän satunnaislukuja kone yhdistäisi mielessään ne tietyt satunnaiset asiat ja yrittäisi saada niistä jotain järkevää. Siis YRITTÄISI. Ei se pystyisi mitenkään yhdistelemään montaa eri asiaa järkevästi toisiinsa, vaan todennäköisesti se vain menisi jumiin. Ihmiselläkin toki luovuus tulee osittain ulkoisista tekijöistä, esim. huomataan että aurinko on aina samaan kellonaikaan samassa suunnassa, ja rakennetaan aurinkokello. Mutta entäs esimerkiksi musiikkikappaleet? Itse ainakin luulisin, että inspiraatiota tulee, kun kuulen yhden biisin, toisen biisin, kolmannenkin biisin ja useampia biisejä. Sitten aivoni yhdistävät näistä biiseistä asioita (mitä tietokone ei siis osaisi tehdä) ja niistä tulee inspiraatio. Kun minulla on aikaa ja halua säveltää biisi, sävellän sen tietokoneellani. Ja tästä taas tulee yksi ero ihmisen ja tietokoneen välillä; mielihalut.
Tietokonehan ei oikeasti halua mitään. Tietysti se voidaan ohjelmoida niin, että se esittää haluavansa koko ajan jotain asiaa. Mutta ihminenhän saa aina tietynasteista mielihyvää mielihalujen täyttymisestä. Ihanan kaksimielistä muuten. Ja kuten äsken kirjoitin, tietokone ei tunne mitään, ei siis myöskään mielihyvää. Se on vain pelkkä kylmä kone. Piste. Aika pitkä ja itseään toistava viesti, mutta olkoon.
Korvapuikko kirjoitti:Sompi kirjoitti:Omasta mielestäni tässä teoriassa ei kyllä ole perää ollenkaan. Itse en usko, että koskaan pystytään tekemään oikeasti itsensä tiedostavia tietokoneita. Totta kai kone voidaan taitavasti koodaamalla saada vaikuttamaan älylliseltä ja itsensä tiedostavalta ja oppimaan, mutta kuitenkin se todellisuudessa vaan toistaa siihen ohjelmoituja funktioita ja tallentaa ja lukee asioita muististaan. Eli todellisuudessa sen sisällä on vain nollia ja ykkösiä, eikä se oikeasti tiedosta olevansa olemassa, vaikka se onkin ohjelmoitu vaikuttamaan siltä esim. laittamalla se vastaamaan jotain "älykästä", jos siltä kysyy jotain olemassaolostaan.
Uskon siis, että tietokone on mahdollista saada oppimaan asioita ja siitä on mahdollista saada jopa älykkäämpi kuin kenestäkään ihmisestä, jos nyt tässä asiassa voidaan käyttää sanaa "älykäs". Tietokonehan on kuitenkin loppujen lopuksi vain kylmä kone; se ei tunne mitään, se ei voi rakastaa eikä vihata, se ei voi liikuttua mistään, ei voi tuntea sääliä, yms. Se ei edes ymmärrä olevansa älykäs. Tottakai se voidaan ohjelmoida ihastumaan vaikka johonkin eriväriseen tietokoneeseen, mutta ei se oikeasti tuntisi samalla tavalla kuin ihminen rakastuessaan. Se vain olisi koodattu rakastumaan, jos jotkut tietyt kriteerit täyttyvät siinä toisessa tietokoneessa. Nyt joku tietysti voi alkaa pätemään, että entä jos ihminenkin toimii samalla lailla. Mutta kun se ei vain toimi. Ihminen on elävä olento, joka tuntee ja tiedostaa olemassaolonsa. Ihminen ei toimi sataprosenttisesti minkään valmiin kaavan mukaan, vaan poikkeaa siitä kaavasta useinkin. Kone ei tietenkään osaa sellaista tehdä, koska se ei ole luova.
Ja sitten siihen koneen luovuuteen. Taas yksi ero elävän olennon ja koneen välillä. Koskaan ei saada koodattua tietokonetta, joka osaisi esim. säveltää musiikkia tai piirtää hienoja kuvia. Tottakai on helppoa laittaa tietokone muodostamaan kuva jostain valmiista kaavasta, ja useimmiten siitä silloin tuleekin melko hieno. Mutta eihän se tietokone tietenkään tajua tekevänsä sitä kuvaa; se on vain koodattu tekemään sitä, eikä siinä voida puhua luovuudesta. Ihminen taas pystyy keksimään uusia asioita, kuten esimerkiksi juuri näitä älykkäitä koneita. Siihen vaaditaan ihmiseltä opiskelua... ja LUOVUUTTA. Tietenkin se oppiva kone pystyisi opiskelemaan, mutta entä sitten kun sen pitäisi alkaa koodaamaan jotain eri tavoin toimivaa kopiota itsestään? Ei se sitä osaisi tehdä, koska se ei voi keksiä mitään uutta. Se pystyy vain yhdistelemään tietoja, joita siltä jo löytyy sisältään, mutta se ei osaa tehdä sitä, koska se ei voi tietää, miten oppiva kone toimii. Jonkun ihmisen pitäisi kertoa se sille.
Ja sitten lisää tästä luovuudesta. Ainakin minun käsitykseni mukaan luovuuteen liittyy jonkinmoista satunnaisuutta. Mutta tietokonehan ei osaa keksiä muuta satunnaista kuin numeroita, eivätkä nekään oikeasti ole satunnaisia, vaan niiden arvo riippuu muista sen hetkisistä tekijöistä. Tietenkin se kone voidaan ohjelmoida niin, että esim. satunnaisluku 235 liittyy luistimiin, satunnaisluku 533562 päärynäkeittoon jne. ja arvottuaan satunnaisen määrän satunnaislukuja kone yhdistäisi mielessään ne tietyt satunnaiset asiat ja yrittäisi saada niistä jotain järkevää. Siis YRITTÄISI. Ei se pystyisi mitenkään yhdistelemään montaa eri asiaa järkevästi toisiinsa, vaan todennäköisesti se vain menisi jumiin. Ihmiselläkin toki luovuus tulee osittain ulkoisista tekijöistä, esim. huomataan että aurinko on aina samaan kellonaikaan samassa suunnassa, ja rakennetaan aurinkokello. Mutta entäs esimerkiksi musiikkikappaleet? Itse ainakin luulisin, että inspiraatiota tulee, kun kuulen yhden biisin, toisen biisin, kolmannenkin biisin ja useampia biisejä. Sitten aivoni yhdistävät näistä biiseistä asioita (mitä tietokone ei siis osaisi tehdä) ja niistä tulee inspiraatio. Kun minulla on aikaa ja halua säveltää biisi, sävellän sen tietokoneellani. Ja tästä taas tulee yksi ero ihmisen ja tietokoneen välillä; mielihalut.
Tietokonehan ei oikeasti halua mitään. Tietysti se voidaan ohjelmoida niin, että se esittää haluavansa koko ajan jotain asiaa. Mutta ihminenhän saa aina tietynasteista mielihyvää mielihalujen täyttymisestä. Ihanan kaksimielistä muuten. Ja kuten äsken kirjoitin, tietokone ei tunne mitään, ei siis myöskään mielihyvää. Se on vain pelkkä kylmä kone. Piste. Aika pitkä ja itseään toistava viesti, mutta olkoon.
Tässä täytyy olla kyllä eri mieltä, itse ajattelin samalla tavalla muutama vuosi sitten mutta kun olen ottanut selvää ihmisen psykologiasta ja joitain muitakin juttuja niin tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Asia on vaikea selittää eikä varmasti kaikki tätä tajuakkaan mutta yritän nyt kuitenkin.
Kun sanoit että tietokone ei voi olla luova mutta se tarkoittaa myös sitä että ihminenkään ei voi olla luova ja periaatteessa näin onkin koska ihminen toimii pitkälti hyvin samalla tavalla kuin tietokonekin. Ihmisen tunteetkin ovat lähinnä olemassa vain selviytymisen ja lisääntymisen vuoksi. Kaikki mitä ihmiset ajattelevat ja tuntevat ovat aivoissa meneviä sähköimpulsseja samoin kuin tietokoneissa. Oikeasti ihminen ei pysty edes päättämään mitä tekee koska tietoisuus tulee puoli sekuntia jäljessä ja kaikki mitä me tehdään on tapahtunut jo puoli sekuntia sitten.
Toivottavasti tuosta jotakin edes tarttui päähän. Tuota on tietysti vaikeaa uskoa kun se on niin epämiellyttävä tieto. Miettikää edes sitä...
Sompi kirjoitti:Jaahas. Miten niin muka ihminen ei voi päättää teoistaan? Vaikka tietoisuus tulisikin puoli sekuntia jäljessä, niin eikö se silti tule myös puoli sekuntia edellä? Tarkoitan siis, että ensimmäisenä ihminen vaikka päättää syödä edessään olevan hampurilaisen. Kestää puoli sekuntia, ja ihminen alkaa syömään sitä. Puolen sekunnin kuluttua syömisestä ihminen tajuaa syöneensä hampurilaisen. Eli kyllä ihminen voi päättää tekemisistään.
Sompi kirjoitti:Omasta mielestäni tässä teoriassa ei kyllä ole perää ollenkaan. Itse en usko, että koskaan pystytään tekemään oikeasti itsensä tiedostavia tietokoneita. Totta kai kone voidaan taitavasti koodaamalla saada vaikuttamaan älylliseltä ja itsensä tiedostavalta ja oppimaan, mutta kuitenkin se todellisuudessa vaan toistaa siihen ohjelmoituja funktioita ja tallentaa ja lukee asioita muististaan. Eli todellisuudessa sen sisällä on vain nollia ja ykkösiä, eikä se oikeasti tiedosta olevansa olemassa, vaikka se onkin ohjelmoitu vaikuttamaan siltä esim. laittamalla se vastaamaan jotain "älykästä", jos siltä kysyy jotain olemassaolostaan.
Uskon siis, että tietokone on mahdollista saada oppimaan asioita ja siitä on mahdollista saada jopa älykkäämpi kuin kenestäkään ihmisestä, jos nyt tässä asiassa voidaan käyttää sanaa "älykäs". Tietokonehan on kuitenkin loppujen lopuksi vain kylmä kone; se ei tunne mitään, se ei voi rakastaa eikä vihata, se ei voi liikuttua mistään, ei voi tuntea sääliä, yms. Se ei edes ymmärrä olevansa älykäs. Tottakai se voidaan ohjelmoida ihastumaan vaikka johonkin eriväriseen tietokoneeseen, mutta ei se oikeasti tuntisi samalla tavalla kuin ihminen rakastuessaan. Se vain olisi koodattu rakastumaan, jos jotkut tietyt kriteerit täyttyvät siinä toisessa tietokoneessa. Nyt joku tietysti voi alkaa pätemään, että entä jos ihminenkin toimii samalla lailla. Mutta kun se ei vain toimi. Ihminen on elävä olento, joka tuntee ja tiedostaa olemassaolonsa. Ihminen ei toimi sataprosenttisesti minkään valmiin kaavan mukaan, vaan poikkeaa siitä kaavasta useinkin. Kone ei tietenkään osaa sellaista tehdä, koska se ei ole luova.
Ja sitten siihen koneen luovuuteen. Taas yksi ero elävän olennon ja koneen välillä. Koskaan ei saada koodattua tietokonetta, joka osaisi esim. säveltää musiikkia tai piirtää hienoja kuvia. Tottakai on helppoa laittaa tietokone muodostamaan kuva jostain valmiista kaavasta, ja useimmiten siitä silloin tuleekin melko hieno. Mutta eihän se tietokone tietenkään tajua tekevänsä sitä kuvaa; se on vain koodattu tekemään sitä, eikä siinä voida puhua luovuudesta. Ihminen taas pystyy keksimään uusia asioita, kuten esimerkiksi juuri näitä älykkäitä koneita. Siihen vaaditaan ihmiseltä opiskelua... ja LUOVUUTTA. Tietenkin se oppiva kone pystyisi opiskelemaan, mutta entä sitten kun sen pitäisi alkaa koodaamaan jotain eri tavoin toimivaa kopiota itsestään? Ei se sitä osaisi tehdä, koska se ei voi keksiä mitään uutta. Se pystyy vain yhdistelemään tietoja, joita siltä jo löytyy sisältään, mutta se ei osaa tehdä sitä, koska se ei voi tietää, miten oppiva kone toimii. Jonkun ihmisen pitäisi kertoa se sille.
Ja sitten lisää tästä luovuudesta. Ainakin minun käsitykseni mukaan luovuuteen liittyy jonkinmoista satunnaisuutta. Mutta tietokonehan ei osaa keksiä muuta satunnaista kuin numeroita, eivätkä nekään oikeasti ole satunnaisia, vaan niiden arvo riippuu muista sen hetkisistä tekijöistä. Tietenkin se kone voidaan ohjelmoida niin, että esim. satunnaisluku 235 liittyy luistimiin, satunnaisluku 533562 päärynäkeittoon jne. ja arvottuaan satunnaisen määrän satunnaislukuja kone yhdistäisi mielessään ne tietyt satunnaiset asiat ja yrittäisi saada niistä jotain järkevää. Siis YRITTÄISI. Ei se pystyisi mitenkään yhdistelemään montaa eri asiaa järkevästi toisiinsa, vaan todennäköisesti se vain menisi jumiin. Ihmiselläkin toki luovuus tulee osittain ulkoisista tekijöistä, esim. huomataan että aurinko on aina samaan kellonaikaan samassa suunnassa, ja rakennetaan aurinkokello. Mutta entäs esimerkiksi musiikkikappaleet? Itse ainakin luulisin, että inspiraatiota tulee, kun kuulen yhden biisin, toisen biisin, kolmannenkin biisin ja useampia biisejä. Sitten aivoni yhdistävät näistä biiseistä asioita (mitä tietokone ei siis osaisi tehdä) ja niistä tulee inspiraatio. Kun minulla on aikaa ja halua säveltää biisi, sävellän sen tietokoneellani. Ja tästä taas tulee yksi ero ihmisen ja tietokoneen välillä; mielihalut.
Tietokonehan ei oikeasti halua mitään. Tietysti se voidaan ohjelmoida niin, että se esittää haluavansa koko ajan jotain asiaa. Mutta ihminenhän saa aina tietynasteista mielihyvää mielihalujen täyttymisestä. Ihanan kaksimielistä muuten. Ja kuten äsken kirjoitin, tietokone ei tunne mitään, ei siis myöskään mielihyvää. Se on vain pelkkä kylmä kone. Piste. Aika pitkä ja itseään toistava viesti, mutta olkoon.
Korvapuikko kirjoitti:Niin tieto siitä että tietoinen valinta on harha löytyy Täältä
Sompi kirjoitti:Korvapuikko kirjoitti:Niin tieto siitä että tietoinen valinta on harha löytyy Täältä
Ei tuolla sanota, etteikö ihminen voisi päättää tekemisistään. Siinähän vain sanotaan, että esim. työnnettäessä sormi kuumaan kahviin tajutaan vasta puolen sekunnin päästä kahvin olevan kuumaa. Eli toisin sanoen, jos vaikka lyöt vasaralla sormeesi, tajuat vasta puolen sekunnin päästä, että se sattuu. Mutta tämähän ei liity mitenkään tekemisistä päättämiseen, vaan ihmisen aistien ja aivojen yhteistyöhön; ihminen tiedostaa voimakkaat ärsykkeet heikompia ärsykkeitä nopeammin. Ja ilmeisesti esim. nähdyt asiat ovat tunnettuja asioita voimakkaampia. Joten se siitä.
Vic Rattlehead kirjoitti:Totta kai tuommoisen teorian todistaminen olisi mahdotonta, mikäli kukaan ei oikeasti eläisi "tämän simulaatiomme" ulkopuolella ja tulisi valaisemaan ihmisiä siitä(vähän kuten matrixissäkin tämä tietty porukka tuli vapauttamaan ihmisiä, joista se "todellisuus" alkoi tuntua fiktiolta), joten periaatteessa ei kukaan voi varmaksi sanoa mitään ja koen itse ainakin koko teorian mielenkiintoiseksi, jopa jollain asteella mahdolliseksi.
Eikö teillä ole koskaan tullut tilanteita tai tunteilta, jolloin teistä tuntuu kuin teidän elämäänne tarkkailtaisi tai olisi tarkkailtu? Itse olen monesti kokenut tilanteita, joissa koulussa esimerkiksi joku tekee jotakin jonka olen käsittänyt oman perheeni sisäiseksi sisäpiirivitsiksi. Esimerkiksi eräs tamperelainen koulututtavani totesi joskus johonkin kysymykseeni, että "ei olee" eräällä tietyllä tavalla, jolla siskoni oli kuvaillut Porissa olleen pizzeeriatyöntekijän puhetta. Ihmettelin koko juttua armottomasti, eikä tuo ole edes ainoa esimerkki.
Monesti myös siskoni tai joku saattaa viitata asiaan joista en ole satavarmasti sanonut koskaan hölkäsen pöläystä hänen kuullensa ja monesti kun tahtoisin omaa rauhaa ja jäädä yksin kotiin, niin tuntuu kuin ajatukseni ja toiveeni luettaisi ja joku aina jää silloin kotiin tai tulee kotiin tai odottaa että joku tulee kotiin, etten vaan vahingossakaan saisi olla yksin. Eikä perheeni ole mitenkään suojeleva tm., kyse on melkein jostain salaliittoteoriasta! Tämä koko homma kuulostaa varmasti ihmisten mieleen paranoidilta, mutta eikö periaatteessa koko tietokone systeemi yrittäisikin saada minut ajattelemaan koko homman kuvitteluna?![]()
Okei en ole läheksään tosissani mutta pointti oli ettei sitä koskaan tiedä.
Tunhhu kirjoitti:tuo "ei oleee" juttu on tuttu myös kotkassa... joten siinä en näe mitään ihmeellistä.. jos "ei oleee" tarinaan liittyy juttu jossa kaveri yritti tilata pitsaansa täytteitä mutta mitään "ei oleee"...
? jos ei ole samainen tarina niin sitten menee hämäräksi
Palaa sivulle “Muut selittämättömät asiat”
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija