Sain aiheesta yksityisviestin ja koska aihe on toisaalta sekä arka että monia kiinnostava, niin jatkanpa höpinääni vielä.
Yv: Et kertonut kuinka paljon olet ottanut selvää asioista ja oletko käynyt esim. lääkärissä asian tiimoilta. Itse kehottaisin ensimmäisenä menemään sinne lääkäriin, sillä lisääntyneet unihalvauskohtaukset voivat olla merkki mm. narkolepsiasta.
Unihalvaus on täysin lääketieteen heiniä. Siispä niiden, jotka tietävät ja tuntevat sellaisia kokeneensa pitäisi ensimmäisenä etsiä vastauksia lääketieteestä ja lääkäreiltä. Myös netistä löytyy hyvin paljon vinkkejä siihen kuinka "ongelmaan" voi löytää helpotusta ja apua. Minua ei haittaa, että kirjoittaa tänne, sillä se ei ensinnäkään ole minun asiani ja toisekseen minuahan kyllä kiinnostavat toisten kokemukset tästäkin aiheesta. Luen siis mielelläni, mutta itsenne vuoksi on pakko sanoa, että lääketiede on unihalvauksen oikea todentaja.
Olen lukenut paljon noita unihalvauskuvauksia ja niissä on hyvin paljon vaihtelua. Unihalvauksen mekanismiahan ei täysin tunneta, joskin siitä on esitetty hyvin vakuuttavia ja loogisia näkemyksiä. Toisenlaisen näkökulman saa kuitenkin ajatellessaan osaa näistä kokemuksista mediaalisuudesta käsin. Itse en kuitenkaan menisi sanomaan, että
aina olisi kyse tästä. Paremminkin uskon, että vain osassa tapauksista saattaa olla kyseessä mediaalisuus, tai meditatiivisen tilan automaattinen päällekytkeytyminen, mutta suurin osa on varmasti näitä täysin elimistön fysikaalisten ja kemiallisten toimintojen tai niiden häiriöiden tulosta.
Jos nyt kuitenkin henkilö on käynyt lääkärissä eikä unihalvauksiin löydy apua sitä kautta eikä tutkimuksissa löydy viitteitä muista sairauksista, vammoista tms., eivätkä unihalvauksen piirteetkään ole ne kaikkein tyypillisimmät, niin itse en näkisi mitään syytä, miksei voisi tarkastella asiaa myös muista näkökulmista.
Koska tämä on erityisen mielenkiintoinen aihe itselleni, niin höpötänpä nyt oikein olan takaa. Yritän vähän kuvailla näkemyksiäni sekä siinä tapauksessa, että kyseessä olisi meditatiivinen tila ja sitten niin, että olisikin kyse mediaalisuuden avautumisesta tai mediaalisuudesta ylipäätään.
Varmasti jokainen autoa ajanut on kokenut eräänlaisen autopilottivaiheen. Ts. huomaa ajaneensa ehkä pitkänkin pätkän niin, että ympäristöstä ja tekosistaan ei ole mitään muistikuvaa jäljellä. Kun ihminen toistaa jotain tekemistä tai tapahtumaa, siitä tulee rutiini. Rutinoituessaan ihminen ei enää sido tietoisuuttaan ja läsnäoloaan samalla tavoin, jolloin mieli lähtee ahertamaan muiden asioiden parissa. Kun puhumme unesta, niin unen taustalla olevat jatkuvat toistuvat äänet voivat mielestäni tuottaa tuollaisen samankaltaisen tilan, vaikka ihminen nukkuisikin. Kunnianarvoisat tutkijat, tiede, ovat tutkineet ja osoittaneet, että ihminen ei suinkaan ole tiedostamaton ympäristöstään ollessaan unessa, vaan aistii sekä tunnelmia että kykenee jopa oppimaan fyysisten toimintojen ollessa lepotilassa.
Kun siis ihminen rutinoituu unessaan esim. tiettyihin ääniin hän voi alitajuisesti verrata tätä tilaa hereillä oleviin rutiinitiloihin ja tajunnantila sekoaa. Ihmisen ajatus, mieli, henki, sielu (?) lähtee vaeltelemaan. Aivan kuten ruumiistairtautumisissa. Niitäkinhän tapahtuu osalla juuri rutiinitehtäviä suoritettaessa. Mielestäni tällöin apu epämukavaan tilaan ja kokemukseen löytyy siis tuon rutiinin rikkomisesta, eli jos kyseessä ovat äänet, niin niiden poistamisesta. Sitä on helppo testata yöpymällä jossain, missä unenaikaiset äänet eroavat selvästi normaalin nukkumapaikan äänistä.
Tuo tajunnan jakautuminen on unessa ollessa ikävämpi kuin hereillä. Voi olla niin, että hereillä tajunta jakaantuu toisin kuin unessa, koska hereillä ollessa työskentelevät kehostamme ja mielestämme eri osat ja levossa ollessa eri osat. That simple? Siis se osa tajunnasta, joka hereillä ollessa lähtisi vaeltamaan onkin unessa ollessa se, joka jää paikoilleen ja toisin päin. Ja koska tämä nukkuessa vaeltamaan lähtevä osa ei ole samalla tavoin oppinut yhteyttä fyysiseen kehoon siitä irti ollessaan ei myöskään reagoi sen ensimmäisiin varoitusmerkkeihin heräämisestä eikä ymmärrä palata takaisin ajoissa. Fyysisen viestin on siis oltava hyvin selkeä, kuten esimerkiki ulkoa tuleva kosketus, töytäisy tai "rutiiniäänistä" poikkeava selkeä ääni. Joskin tässä kohden on varmasti fyysisyydellä huomattavasti parempi vaikutus. Kun keho ei ole tajunnan kanssa yhteydessä se ei tottele vain sitä toista osaa, joka säätelee enemmänkin ajatustoimintaamme, hereillä ollessamme.
Kun taas puhumme REM-unesta, puhumme samalla myös tunteiden lisäksi ihmisen piilomuistista ja torjutuista kokemuksista, muistoista, joita hän työstää unissaan. Niitä voi olla aina entisistä elämistä asti. Unet voivat olla hyvin absurdeja eivätkä tunnu liittyvän mihinkään. Muisti ja tajunta pyrkivät käsittelemään asioita niin, että ne eivät turhaan kuormittaisi tietoista mieltä. Sen ei siis tule edes olla tietoinen niistä ennen kuin se on yksilön kannalta olennaisesti tarpeen ja ennen kuin se on siihen valmis. Eli ei välttämättä koskaan. REM-unessa me puhumme myös yksilön seksuaalisuudesta. Jos sillä alueella ei ole hätää eikä negatiivisia muistoja niin todennäköisesti tuloksena on... jotain kivaa ja kaunista. Jos taas olemme kokeneet esim. trauman tällä osa-alueella, jonkinkaan asteisen, voi alkaa jossain vaiheessa tapahtua kummia. Näiden kehossa ja tajunnassa, mielessä, heräävien valmiuksien ja tarpeiden heräämistä minä taas voisin nimittää vaikka ahdistukseksi, masennukseksi, painajaiseksi, miksi tahansa, joka saa ihmisen jollain tapaa raiteiltaan, pois rutiinista. Tällöin piilomuisti yrittää kertoa, että jokin asia tulisi käsitellä tietoisessa mielessä, jotta elimistö säilyttäisi tasapainonsa. Kaikessahan on aina kyse tasapainosta. Harmoniasta.
Keho pyrkii harmoniaan, samoin kuin missä tahansa oleva vesi, luonto, energia. Siis tasapaino. Mitä hurjemmin ihminen kieltää näitä "piiloviestejä" sitä voimakkaammiksi ne tulevat. Hengestään irronnut ihminen hakee apua itsensä ulkopuolelta ja saa sitä useimmiten hetkeksi kahvista, tupakasta, huumeista, alkoholista... seksistä, väkivallasta... mistä tahansa, joka vaikuttaa meihin riittävän voimakkaasti, jotta se edes hetkeksi hiljentäisi elimistön viestit. Mikäli kieltäydyt yhä edelleen kaivamasta tietoisuuttasi todennäköisesti sairastut.
REM-unen vaiheessa tapahtuvat kehostapoistumiset ovat siis nekin osittaisia ja tämän unitilassa yhteistyökyvyttömämmän tajunnanosan karkailua. Mitä traumaattisempi kokemus on taustalla sitä epämiellyttävämpiä kokemuksia voi ihminen tällöin saada. Kyseessä voi olla myös syyllisyys, ei aina oma "uhritila". Palat eivät ikään kuin tunnu toimivan yhteen lainkaan ja se herättää myös pelkoa, joka taas saa aikaan vaikka mitä. Ja aina kun puhumme hengestä ja pelosta me puhumme myös negatiivisista energioista, jotka vetävät puoleensa negatiivisia energioita. Tai näin ne minua viisaammat sanovat. Tilanne ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, sillä samassa yksilössä voivat vaikuttaa sekä negatiiviset että positiiviset energiat eivätkä ne välttämättä mitenkään kumuloidu tai synergoidu. Ei ole loppusaldoa vaan useita eri tekijöitä, jotka vetävät henkilöä eri suuntiin. Tämä on tärkeää ymmärtää. Tuollaisella hetkellä ihminen on hyvin altis hämärähengille ja demoneille, alieneille sun muille sankareille. Jos ei niiden olemassaoloa halua myöntää niin sitten vaikka hyväksikäytölle, olipa se mitä lajia hyvänsä. Noh, altis vaikka omille peloille ja sellaisten kehittymiselle.
Imemme itseemme tietoa ympäriltämme. Tieto voi tulla meille hyvin erilaisia väyliä pitkin, erilaisilta tasoilta. Korkean tietoisuuden tasoilta tulevat viestit menevät useimmilla suoraan henkisen tietoisuuden kautta piilotajuntaan. Sieltä ne yrittävät avata meille kanavia, jotta tunnistaisimme viestit ja käsillä olevan ongelman. Ihminen voi yrittää lähteä pakoon tätäkin viestiä, ja jos teet sen REM-unen aikana tai päättyessä, voi fyysinen keho olla suorastaan täydellisessä kuolonkankeudessa, syystä että torjunta henkisellä, tai tajunnan, puolella on niin voimakas ja vaikuttaa fyysisestikin. REM-unen vaiheesta riippuen kemiallinen ja fysiologinen toiminta vauhdittaa lihasten toimintaa tai toimimattomuutta paljon tai ei lainkaan.
(Tämä kaikki on ironista sikälikin, että juuri näinä aikoina ihmisten henkinen taso on suhteellisen korkea, mutta tietoinen taso täysin orjuutettu hylkäämään kaikki elimistön omat luontaiset viestit siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Meillä on käsillä mentaliteetti, että heikot sortuu elon tiellä, vain nopeat elävät jne. Se pätee eläinten maailmaan, mutta ei sinnekään aivan täysin. Ihminen ei kuitenkaan ole eläin, mm. näistä tajunnantiloistaan ja niiden vaihteluistaan, tietoisuudestaan ja valinnanmahdollisuudestaan johtuen. Siksi meidän ei myöskään tulisi soveltaa tällaisia alkuihmismäisiä toimintamalleja. Stressi on suurin syy hyvinvointiyhteiskuntamme pahoinvointiin. Ihminen mielletään koneeksi, eläimeksi ja kuitenkin meitä opetetaan ja ohjataan yksilöinä kasvamaan humaanimpaan suuntaan. Yhteisönä, ihmiskuntana, meitä ohjataan yhä edelleen kohti massatottelevaisuutta, massaohjautuvuutta, orjuutta. Se on yhtälö, joka ei toimi. Kohta jokainen on kapinallinen, yhteiskuntarauhanrikkoja, terroristi...

Hyvinvointiyhteiskunta lähtee sivilisaation eettisyyden korkeasta tasosta ja se taas ei voi koskaan toteutua muutoin kuin yksilötasolta lähtien, sisältäohjaavana valintana ja haluna, tahtona. Oli aika, jolloin mm. Raamatun laki oli hyvin väkivaltaista ja jyrkkää. Silloin henkinen tasomme ei ollut kovinkaan korkea. Sen jälkeen tuli aika, jolloin oli mahdollista puhua eettisyydestä ja rakkaudesta ja rauhasta. Jeesus toi sen sanoman.)
Henkimaailma on apunamme silloin, kun valitsemme sen avuksemme. Se saattaa puuttua valintoihimme myös tilanteissa, joissa olemme kadottaneet valinnanvapautemme, esim. unessa, kun hereilläolemiseen kokemattomampi puolemme lähtee liikkeelle. Meillä ei vain välttämättä ole ymmärrystä viesteistä ja siitä aktiviteetista, jota koemme ympäriltämme. Mutta sellaisen voi saavuttaa. Se vain vaatii harjoitusta. Esim. meediot tietävät ja kokevat jatkuvasti sen, että erityisesti äänet tuntuvat hurjan voimakkailta transsitilaa lähenevässä olotilassa. Meedioilla vain on kyky valita, milloin he tätä mediaalista ominaisuuttaan harjoittavat. Heidän niin halutessaan se ei tule läsnäolevaksi juuri lainkaan. Tässäkin asiassa on siis kyseessä itsetuntemus ja harjoitus. Kun tiedät ja tunnistat ja opetat kehosi toimimaan ja reagoimaan tiettyihin ärsykkeisiin niin se tottelee kyllä. Tällöin tahattomia mediaalisia tiloja ei synny haittaamaan elämää.
Mitä nyt tulee siihen, että kuinka näistä tahattomista tiloista pääsee eroon, niin ensimmäisenä ehdottaisin vastaanottamista. Vähän sama kuin yli-innokkaan ihailijan kohdalla: Ota vastaan ja anna nähdä, millainen olet, niin johan alkaa into ja ihastut lopahtamaan ja seuraavassa hetkessä saat itse juosta perässä!
...Pohtii niitä tekijöitä, jotka ehkä ovat kokeneet totaalisen torjumisen tai joille selvästi pitäisi antaa aikaa ja tilaa, mutta joita vain työntää sivummalle pois silmistä ja arjesta koko ajan. Sen sijaan että karkaisi, pitäisi siis tulla vastaan ja kysyä itseltään, missä on vika. Tätä voi normaalisti käyttää esim. nukkumaan mennessä, jolloin mieli etsii unen aikana vastausta. Jos kuitenkin on kyseessä henkilö, jolla tapahtuu "autopilotointia" niin parempi on tutkia asioita hereillä, tietoisin mielin tai meditaatiolla. Hypnoosi voisi myös tuoda vastauksia, mutta hypnoosin kanssa voi olla vaikea löytää ammattilainen, joka ei tuota vain lisäongelmia. Ensisijaisena apuna itse näkisin tahdottomaan vaelteluun kuitenkin sen, että alkaa huolehtimaan paremmin päiväohjelmastaan. Ottaa haltuun ravinnon, levon ja liikunnan, ulkoilun. Pitäisi opettaa keho ja mieli toimimaan yhdessä ja vähentää signaaleja, jotka tukevat niiden erkautumista. Herää aikaisin, juo vettä, syö reippaasti, ulkoile ja liiku, käy levolle ajoissa, ei kahvia, teetä, ei ehdottomasti alkoholia ennen nukkumaanmenoa. Aseta herätyskello soimaan tiettyyn aikaan ja ajattele, että nukun siihen saakka. Sitten herään. Raitista ilmaa. Peseydyn. Aamiainen... Jos tämä ei toimi, niin laita herätyskello soimaan kerran yöllä, esim. ensimmäisen 6 tunnin kohdalle (tai 3) ja jo valmiiksi ajattelet heti herättyäsi asettavasi herätyskellon uuteen aikaan ja jatkavasi unta sen soimiseen saakka. Mikäli unen taustalla on rutinoittavia ääniä poista ne tai käytä korvatulppia. Too simple? Teepä se käytännössä, niin ei tunnukaan niin yksinkertaiselta. Sillä jokin syyhän siihen aina on, että elämä ei jo ennestään ole niin raiteillaan, ettei tällaista tapahtuisi. (Älä kuitenkaan riko heräämisillä puolentoistatunnin jaksoja, jotka useimmiten ovat REM-unen kiertovauhti.)
Toisinpäin ajateltuna tämän kaiken voi soveltaa siihen, kun nimenomaisesti haluaa harjoittaa ruumiistairtautumiskokemuksia. Sitä kautta voi myös harjoitella niistä irti pääsemistä. Kun opit vähitellen hallitsemaan tajunnan sitä osaa, joka hengailee nukkuessasi, osaat myös opettaa sen toimimaan paremmin yhteen fyysisen kehosi kanssa.
Mutta näin... Tällaista höpinää tällä kertaa. Voi olla, että ajatukseni ei aivan pysynyt kasassa, sillä odotan kovasti pääseväni nachoksien ja salsan kimppuun mainion leffan ääreen. Mutta... heitelkää, jos kovin jäi hiertämään, ja mieluummin vaikka ilman huomiota sitten kuin pelkkää vastaan jäkätystä. Kritiikkiä saa esittää, mutta on hyvä myös pitää mielessä, että olen itse aivan varmasti se enemmän kriittinen ja toisaalta nämähän ovat vain näkemyksiäni, joista minulla ei ole minkäänlaista päähänpinttymää tai pakkomiellettä. Olen aivan hyvillä mielin myös väärässä. Kiva kuitenkin edes kuvitella keskustelevansa.
