Joillain ihmisillä, yllättävän monilla itse asiassa, näyttää olevan kerta kaikkiaan ylipääsemättömän vastustamaton vietti, veto, painostaa lisää ja talloa ja kiusata niitä, jotka he pimeyden voimilta saamillaan tuntosarvilla havaitsevat jollain tapaa (heidän arvomaailmansa mukaisesti) heikoksi ja hauraaksi. Käytännön tilanteessa se voi olla päin kävely (olen kokenut tämän omakohtaisesti), mihinkään liittymätön halveksiva katse tai ivallinen hymy, ilkeiden keksittyjen juorujen levittäminen jne.
Melkein joka päivä olen saanut suorastaan häikäistyä siitä ihmisen voimasta, jolle hän tuntuu olevan jopa täysin vastustuskyvytön jopa siinä määrin, ettei kykene edes peittelemään näitä ulospäin näkyviä ajatuksia ja tekoja, esim. ilmeitä, ivallisia sanaleikkejä, joihin toisen on vaikea vastata. Ei sitä voi kuin sanattomana hämmästellä ihmisen heikkoutta ja viettiä, vetoa sellaiseen.
Joinain kertoina olen onnistunut olemaan niin paljon läsnä ja virtainen, että olen tarttunut tällaiseen tilanteeseen (tällöin siis ilkeys kohdistetaan johonkuhun muuhun kuin itseeni), ja ihan kuin jokin itseni ulkopuolinen henkinen voima olisi minua avustanut, ja olen saanut osoitettua tälle pimeyden voimien valtaanottamalle henkilölle hänen tekojensa lyhytnäköisyyden, epäjohdonmukaisuuden, nähtävän ilkeyden joka mahd. johtuu kateudesta tms. En tiedä, mistä tuo apu noilla hetkillä oikein tulee, sillä en itse koe olevani kovin nokkela tuollaisissa asioissa. Tiedän kyllä, että joskus maailmassa tiesin voivani hyvin helposti ottaa myös omaksi asenteekseni ja tavoitteekseni toisten ivaamisen ja kiusaamisen verbaalisesti salakavalalla tavalla, mutta en ole koskaan oikein ymmärtänyt päämäärää. Tällaisesta toiminnasta siis "pidättäytyneenä" olen itse asiassa jo kadottanut kyvyn olla verbaalisesti ilkeä. Olen vain yksinkertaisesti läpinäkyvä ja suora. Ironista kyllä, juurikin tuo viimeksi mainittu näyttää olevan ihmisille vaikeaa vastaanottaa. Saatan osoittaa myös empatiaa (tai aitoa kiinnostusta ihmiseen) verbaalisesti, mutta sitä kavahdetaan vielä enemmän ja voin aivan lukea ihmisen kasvoilta, kuinka minut välittömästi koetaan jollain tapaa pelottavana hulluna hörhönä. Ihmiset tuntuvat myös halveksivan niitä, joilta he saavat osakseen empatiaa!?!
watta... Jännä on myös se, että jos ihmisen sosiaaliekonominen status ei olekaan mitenkään mairitteleva, häneltä ei haluta vastaanottaa YHTÄÄN MITÄÄN. Edes hymyä. Että se siitä.
Tämä ei nyt ehkä suoraan tunnu olevan otsikon alaista asiaa, mutta yritän nyt jotenkin kertoa, että olemattomuuden tunnetta on kyllä aika monenlaista. Tulee mieleen, että mikä se sitten onkaan se todellinen oleva, olevaisuus, ulottuvuus, jossa sitä pitäisi olla läsnä. Täällä saa kyllä kokea olevansa olematon.
Viime aikoina olenkin tuntenut erityistä vetoa Maan ulkopuolista elämää kohtaan, tosin lähiinä täällä ympärillämme. Tuntuu kuin ne taajuudet olisivat jotenkin nyt käsillä. Oikein mihinkään muuhun ei ajatus taivu. Ja ehkä siitäkin syystä vähän tällainen töksähtävä teksti. Kannanotto. Mikä lie.
Jos Wespa olit ajatellut, että minulla on mahdollisesti jonkinlainen ongelma lohkoissani, niin voihan se niinkin selittää. Vastoin ihmisten yleistä käsitystä en myöskään käytä trippisieniä tai muita hallusinaatioita aiheuttavia aineita, huumausaineita, päihteitä enkä edes tupakoi. Kahvia vieroksun. Se onkin jännä, tuo, miten ihmiset helposti ottavat omakseen esim. kommentin ei-taida-lääkitys-olla-kohdallaan kaltaiset ilmaukset. Onko se niin hirveän pelottavaa OIKEASTI kohdata IHMINEN. Kumma on tarve saada toisen ihmisen arvo, merkitys, vaikutus ikään kuin hälvennettyä, jotta tätä ei tarvitseisi kohdata. Anyone?
. Niin että hullujunalla seilaamaan avaruuden syviä meriä.
. Kyseessä siis tietoisuuden avautuminen. Siitä vaan meditoimaan, niin tila tulee tutuksi, 
ja sitä alkaa jopa kaihota.
