Ensimmäiset oudot kokemukseni tapahtui ollessani 15-vuotias. Olimme juuri muuttaneet 1900-luvun alkupuolella rakennettuun asuntoon. Mulla ja äidilläni oli molemmilla usein asunnossa tunne, että joku tarkkaili ja tälläisillä hetkillä mulle tuli jotenkin todella sydäntä särkevän surullinen olo ihan selittämättömästä syystä. Usein öisin kuului kolinaa ja askelia, mutta pistin sen aina vanhan talon tai kissojen piikkiin. Kotonamme poltettiin tupakkaa sisällä ja joskus yöllä heräsin kun oltiin poikaystäväni(nykyisen mieheni) kanssa kaksin kotona. Menin tupakalle olkkarin sohvalle ja mulle tuli sama tunne mikä monesti tuolla asunnossa; että joku katseli mua. Siinä hetken tupakoituani meidän kissa hyppäsi vastapäätä olleen sohvan käsinojalle ja tuijotti silmät lautasen kokoisina oikean olkapääni yli. Koitin saada kissan huomion itseeni, mutta kissa vain vilkaisi mua ja siirsi katseensa aina takaisin samaan kohtaan. Tätä tapahtui monta kertaa peräkkäin. Se oli melko karmivaa ja tunsin selvästi, että joku oli takanani todella lähellä mua. En uskaltanut katsoa taakseni, tumppasin vaan tupakan ja juoksin äkkiä poikaystävän viereen takaisin. Jostain syystä toi kokemus on syöpynyt mieleeni hyvin. Voihan toki olla, että kuvittelin kaiken ja kissa vain näki jotain mielenkiintoista takanani, mutta jotain outoa siellä asunnossa oli. Lisäksi mulle tapahtui tuolla asunnossa usein melko kummallinen juttu, heräsin yöllä, katsoin kelloa ja se näytti aina 3.33. Aluksi pidin ihan sattumana, mutta kun sitä jatkui pidempään niin se rupesi vaivaamaan.
Muutettuamme mieheni kanssa ensimmäiseen yhteiseen kotiin 1950-luvulla rakennetun kerrostalon ylimpään asuinkerrokseen, kuultiin molemmat usein asuntomme yläpuolella olevilta häkkivarastoilta raskaiden huonekalujen raahaus ääniä. Tätä tapahtui usein keskellä yötä ja joskus jopa heti äänet kuultuamme tehtiin ”yllätyshyökkäys” varastoille, eikä siellä ollut valoja saati sitten mitään muutakaan. Kaikki rappukäytävän äänet kuului selvästi kotiimme, eli olisimme kyllä kuulleet, jos joku olisi rampannut siellä varastolla keskellä yötä. Yleensä kovin skeptinen miehenikään ei keksinyt syytä noille äänille.
Pari vuotta sitten uudella työpaikallani näin mustan hahmon, aina kahdessa eri kohdassa rakennusta. Se ei ollut mikään silmäkulmassa menevä vilahdus vaan ihan kunnon näky. Näin hahmon useita kertoja, alkuun aina pelästyin mutta sitten totuin asiaan. Silti se tapahtui aina niin arvaamatta. Hahmo oli siis ihan ihmisen kokoinen ja oloinen, mutta täysin musta eikä sillä ollut kasvoja. Ei mitenkään erityisen pelottava, mutta ei kovin miellyttäväkään. Se liikkui aina vähän ripeämpää kävely vauhtia käytävällä ja katosi kulman taakse. Jälkeenpäin olen miettinyt, että olisi joskus pitänyt kysyä hepulta, että mihin matka..
Nykyään en ole enää tuolla paikassa töissä.
Viimeisin tapahtuma tapahtui noin vuosi sitten edellisessä asunnossamme. Asunto on melko uusi, mutta tiesin sen edellisen omistajan kuolleen äkillisesti. Epäilen kuitenkin, että tämä olisi asuntoon kuollut, mutta mistä sitä tietää. No takaisin siihen tapahtumaan – olimme miehen kanssa yrittäneet toista lasta vähän aikaa ja mulla oli pari viikkoa olo, että ”nyt on tärpännyt”. Asia pyöri mielessä tietenkin jatkuvasti ja kerran suihkussa ollessa mietin asiaa, pestessäni shampoota päästäni. Tunsin painauksen mahassani. En mitään pientä hipaisua vaan, että ihan kuin joku olisi painanut alamahaani sivusta kylmällä kädellä. Luulin, että mieheni on tullut säikyttelemään mua suihkuun, huitaisin ja huusin, että ”lopeta!” Avasin silmät eikä siellä ollut ketään. Pelästyin kunnolla ja juoksin suihkusta olohuoneeseen tivaamaan mieheltä, että oliko hän käynyt äsken kylppärissä. Mies oli ihan ihmeissään, että mitä sekoilen, oli istunut sohvalla kokoajan katsomassa elokuvaa. Tapahtuma jäi jotenkin vaivaamaan mua hirveästi ja kaksi päivää myöhemmin tein positiivisen raskaustestin. Siinä vaiheessa mulle tuli olo, että ehkä se oli jonkinlainen merkki. Varmasti tapahtumalle voi olla monta selitystä, olen tuntenut tai kuvitellut omiani, mutta kyllä mä itse tiedän mitä tunnen! En usko miehenkään valehtelevan, koska näki mun aidosti olevan peloissani. Lisäksi tuo tapahtuma tapahtui ihan muutamissa sekunneissa, en usko että mies olisi siinä ajassa kerinnyt äänettömästi kylppäristä pois(vielä kun ovi oli lukossa). Ikävä kyllä tähän liittyy hieman surullinenkin asia, sain nimittäin keskenmenon muutama viikko tapahtuman jälkeen.
Äidilläni ja äidin äidillä on ollut myös useita ihmeellisiä kokemuksia, rajuja toistuvia painajaisia ja enneunia, mutta voin kertoa niistä joku toinen kerta, tämä kun on muutenkin jo tälläinen romaani. Pahoittelut!
vai 
