... aini, jäi edellisestä postauksesta mainittematta että näin nelisen vuatta sitte semmotteenki unen
jossa oli maisemista&ilmapiiristä päätellen ollu iso nuke-war / iso ydinkatastrofi..kaikki oli vaa harmaata;
santaa,tuhkaa,ruasteen/verenkirjavia mutalätäkköjä,, siälätäälä muutama mustunu, känkkyräine pystyyn kuallu puu..
ilmassa leiju tuhkahitusia & helvetin pahoja hajuja/kaasuja... taivaalta sato niljasta tihkua (wipii,ydinlaskeuma tms)
mää seisoin siinä keskellä ei-mitää..sitte mun kehoni/ruumiini vaa hajos, varisi hiljallee tuulen mukana atomeiksi muitten
hiukkasten joukkoo. mutta! : jäljelle jäi semmone pauttiarallaa torson (/kaulasta vyätäröön ulottuva) kokone soikee, kirkas
valo-enerkiapallo joka säteili ja oli lämmin..
muistan senhetkisen tuntemuksen unen läpi / siinä unessa.. tuntu kevyeltä, tuntu lämpöseltä, vapaalta, seesteiseltä..
tuntu suaraasanottuna Mahtavalta - ei ollu mitää vyysisiä ropleemeja, ei kehon/lihan rajotuksia, ei surettanu eikä suutut-
tanu

mää (siis tää valo-energiapallo) kohosin ylemmäs taivaalle ja ampasin at the speed of light siittä johonki valtaval-
la vauhtienergialla - ja siihe se mun uni sitte päättyki..
heräsin siittä tosi seesteisenä, miäli kirkkaana & ilosena

ton unen jälkee en o enää pelänny kuolemaa/kuolemista

(enemmänki, kuten nin monet muutki, pelkään mahrollisia kipuja mitä joutuu ehkä kestään Ennen kualemista (riippuen
millätavoin se lähtö tulee..) ja eniten sitä että mitä jos tän elämän jälkee ei kertakaikkiaa ole mitää.. ei eres minkääasteis-
ta siulullista tietosuutta.. semmone asettaa ainaski mulle ajatuksia että jos ei o mitää tietosuutta tän elämän jälkee ni
kuoleminen/kuolemahan (ja näiollen myös melkopitkälle koko elämä, IMHO) olis ikäänku ollu turhaa..
mutta juu,anyway.. back to topic; mää Toivon syvästi & hartaasti että toi mun unessa esiintyny tapahtuma olis sinänsä
enteelline, että ku mun maalline vaellukseni päättyy, ni musta jäis nimenomaa jäljelle toi kertomani valo-enerkiapallo..
tietosuus & ajatukset jäis jollaki tavalla jäljelle tän elämän jälkeen

-people tell me that it couldn´t be possible..not real.
i challenge your point:why couldn´t it be possible aswell
i don´t belong in the mainstream.i listen to the
silence, i´m learning from the unseen -experience throught the intuition;travel without passports
as an astral-being at speed of light-without a fright