Kaupungeissa on erilaisia fiiliksiä. Esimerkiksi Tampereella en pitäisi näin 18-vuotiaana naispuolisena henkilönä yksin liikkumista kaikilla alueilla kovinkaan viisaana siinä iltayhdentoista jälkeen. Tosin ravintolathan menevät kiinni vasta aamuyöstä, joten olettaisin, että jos siellä kaduilla on pakko liikuskella öisin, niin "turvallisempi" hetki olisi siinä joskus puolen yön jälkeen.
Ei tämäkään nyt taida ihan kaupunkikauhun puolelle mennä, mutta en kyllä pidä oloani kaikista mukavimpana silloinkaan, jos olen yksin liikenteessä päiväsaikaankin paikoissa, joissa tämä juopuneempi sukupolvi tapaa liikuskella. Esimerkiksi jopa festareilla tämä juopuneen kansan huomio tuntuu joskus erittäin epämiellyttävältä, mikäli on kulkee hetken itsekseen ilman sitä "vahtivaa" osapuolta. Noh, tätä tulee testattua taas festarikesän alettua.
Mutta taas näin pienessä kaupungissa ei mitään huolestuttavaa ole. Minullakin on matkaa keskustan ja kodin välillä kymmenettä kilometriä, eikä sen kulkeminen kävellen ole yöaikaankaan arveluttanut.
Kaupunkikauhua?
Re: Kaupunkikauhua?
Mä olen muutaman kerran (kotona asuessani) ja kerran omilleen muutettuani kävelly yöllä keskustasta himaan leffan jälkeen, kun rahat ei riittäneet bussilippuun. Joo olis pitäny varmistaa, et on tarpeeksi rahaa mukana tai lipussa arvoa, mut se vaan jotenkin unohtu.
Hassua sinänsä, että sain olla rauhassa, vaikka olen 150 ja puol senttiä pitkä, joskin kyllä tukeva, enkä erityisen nätti, en ainakaan omasta mielestäni. Ei muuten mutta näin lyhyenä olisin varmaankin aika helppo kohde yrittää jotain, tosin mulla saattoi olla kasvoilla painus siitä v*ttuun ilme, joten ehkä sekin vaikutti ja tuolla vikalla kerralla soiteltiin puolin ja toisin mun avopuolisoni kanssa.
Eli hesassa siis vaikutan ja ennen asuin myllypurossa, nykyisin pihlajistossa, joten matkaa keskustasta piisaa. Mielikuvitukseni kun on erittäinkin vilkas, niin pystyn kuvittelemaan ties mitä pimeisiin varjoihin odottelemaan. Mut todellisuudessa tarkkana kannattaa olla rautatienaseman, kaisaniempuiston ja sörkän kohdilla. Niissä piisaa näitä hämärähemmoja, juopuneita ja jos jonkinlaista meniää ja sattuukin kaikenlaista, jos ei osaa varoa.
Tässä joku vuosi sitten tapahtui raiskauskin siellä kaisaniemen puistossa ja kai siellä tapahtuu muulloinkin kaikkea, joten sinne en pimeellä mene.
Mutta joo kyllä sitä hiljasimmillakin alueilla nousi mukavasti ihokarvat pystyyn ja tuli vilkuiltua ympärilleen. Kyllä kotiin pääseminen oli sitten mukavaa, rauhoittu ja tuo vikakerta niin pääsi oman avomiehen kainaloon. Se oli kyllä tosi huolissaan ja halusi sillon välttämättä soitella koko sen kävelymatkan ajan, et mä varmasti pääsen kotio. Tosin mun kännystä loppu akku kesken matkan, joten loppu metreillä ei soiteltu.
Toisaalta sitä vois taas joskus tehdä yökävelyn Rautikselta pihlajistoon, mut ehkei kummiskaan yksin.
Niin joo, asuinhan mä muutaman vuoden opiskelujen takia hämeenlinnassa ja se oli kyllä aika rauhallista seutua. Kaupungistakin uskalsi tulla pimeän aikaan jalan opiskelija-asuntolalle ja myöhemmin omaan yksiöön. Tosin se opiskelija kämppä osas olla karmaiseva, tosin mulla taisi taas vaan mielikuvitus laukata, mut olin yksin siinä kerroksessa, kun muut oli kuka missäkin ja lopulta osa lopetti tai siirty jonnekin muualle, niin kaikki kolinat sun muut äänet kuulu aika hyvin, etenkin hissin räminä.
Ne rakennukset oli kai aiemmin sairaanhoitajien asuntoloita, nyt sitten opiskelijoiden. Mitään kummitusjuttuja en sieltä kuullu, mut jotenkin en pitäny tunnelmasta. Ainakaan jos yksin jäin. Se perhanan mielikuvitus näet.
Mutta joo alue itsessään oli aika rauhallinen ja myös matka sieltä yksiöltäkin taittui hyvin kävellen ja sai kattoa vanhoja rakennuksia rauhassa. Matkan varrella kun oli vanha paloasema ja sitten hautausmaa juuri ennen siltaa. Linnallakin tuli käytyä, joskaan ei yöaikaan ja siellä vois joskus taas käydä.
Monta kertaa kirjastossakin meni niin kauan, et oli pimeetä, kun lähti talsimaan takaisin ja kyllä mä välillä menin bussillakin, ku en jaksanu kävellä ja sinne kämpälle päin meni vaan yks bussi.
Hassua sinänsä, että sain olla rauhassa, vaikka olen 150 ja puol senttiä pitkä, joskin kyllä tukeva, enkä erityisen nätti, en ainakaan omasta mielestäni. Ei muuten mutta näin lyhyenä olisin varmaankin aika helppo kohde yrittää jotain, tosin mulla saattoi olla kasvoilla painus siitä v*ttuun ilme, joten ehkä sekin vaikutti ja tuolla vikalla kerralla soiteltiin puolin ja toisin mun avopuolisoni kanssa.
Eli hesassa siis vaikutan ja ennen asuin myllypurossa, nykyisin pihlajistossa, joten matkaa keskustasta piisaa. Mielikuvitukseni kun on erittäinkin vilkas, niin pystyn kuvittelemaan ties mitä pimeisiin varjoihin odottelemaan. Mut todellisuudessa tarkkana kannattaa olla rautatienaseman, kaisaniempuiston ja sörkän kohdilla. Niissä piisaa näitä hämärähemmoja, juopuneita ja jos jonkinlaista meniää ja sattuukin kaikenlaista, jos ei osaa varoa.
Tässä joku vuosi sitten tapahtui raiskauskin siellä kaisaniemen puistossa ja kai siellä tapahtuu muulloinkin kaikkea, joten sinne en pimeellä mene.
Mutta joo kyllä sitä hiljasimmillakin alueilla nousi mukavasti ihokarvat pystyyn ja tuli vilkuiltua ympärilleen. Kyllä kotiin pääseminen oli sitten mukavaa, rauhoittu ja tuo vikakerta niin pääsi oman avomiehen kainaloon. Se oli kyllä tosi huolissaan ja halusi sillon välttämättä soitella koko sen kävelymatkan ajan, et mä varmasti pääsen kotio. Tosin mun kännystä loppu akku kesken matkan, joten loppu metreillä ei soiteltu.
Toisaalta sitä vois taas joskus tehdä yökävelyn Rautikselta pihlajistoon, mut ehkei kummiskaan yksin.
Niin joo, asuinhan mä muutaman vuoden opiskelujen takia hämeenlinnassa ja se oli kyllä aika rauhallista seutua. Kaupungistakin uskalsi tulla pimeän aikaan jalan opiskelija-asuntolalle ja myöhemmin omaan yksiöön. Tosin se opiskelija kämppä osas olla karmaiseva, tosin mulla taisi taas vaan mielikuvitus laukata, mut olin yksin siinä kerroksessa, kun muut oli kuka missäkin ja lopulta osa lopetti tai siirty jonnekin muualle, niin kaikki kolinat sun muut äänet kuulu aika hyvin, etenkin hissin räminä.
Ne rakennukset oli kai aiemmin sairaanhoitajien asuntoloita, nyt sitten opiskelijoiden. Mitään kummitusjuttuja en sieltä kuullu, mut jotenkin en pitäny tunnelmasta. Ainakaan jos yksin jäin. Se perhanan mielikuvitus näet.
Mutta joo alue itsessään oli aika rauhallinen ja myös matka sieltä yksiöltäkin taittui hyvin kävellen ja sai kattoa vanhoja rakennuksia rauhassa. Matkan varrella kun oli vanha paloasema ja sitten hautausmaa juuri ennen siltaa. Linnallakin tuli käytyä, joskaan ei yöaikaan ja siellä vois joskus taas käydä.
Monta kertaa kirjastossakin meni niin kauan, et oli pimeetä, kun lähti talsimaan takaisin ja kyllä mä välillä menin bussillakin, ku en jaksanu kävellä ja sinne kämpälle päin meni vaan yks bussi.
People once believed that when someone dies, a crow carries their soul to the land of the dead.
But sometimes, something so bad happens that a terrible sadness is carried with it and the soul can't rest.
Then sometimes, just sometimes, the crow can bring that soul back to put the wrong things right.
But sometimes, something so bad happens that a terrible sadness is carried with it and the soul can't rest.
Then sometimes, just sometimes, the crow can bring that soul back to put the wrong things right.
Re: Kaupunkikauhua?
.
Viimeksi muokannut Che, 10 Tammi 2012, 16:34. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Ganja in my meditation, Ganja in my brain,
Ganja will take away my stress and strain,
Ganja in my meditation, Ganja in my brain,
Marijuana take away my stress and pain,
Ganja will take away my stress and strain,
Ganja in my meditation, Ganja in my brain,
Marijuana take away my stress and pain,
Re: Kaupunkikauhua?
Joskus pienempänä kun olin kaverilla yötä me mentiin illalla varmaan joskus kymmenen tai yhdentoista aikaan kylälle kävelemään ja kävelttiin sellasen kapan ohi.Sieltä kaupan parkkipaikalta käveli joku äijä pussi kädessä.Sit me vähän katteltiin siinä ku se näytti niin epäillyttävältä kun se käveli siitä keskeltä tyhjää parkkipaikkaa(kun kaupat on siihen aikaan kiinni).Kun me sitten kävelttin siinä ja juteltiin kaikkea niin se mun kaveri katto taaksensa ja sano mulle et "eikös toi oo se tyyppi joka me äsken nähtiin?" ja meitä rupes vähän epäillyttään ja pelottamaan kun se tuli siinä.Me aateltiin siinä sitten kattoa et seurasko se meitä vai kävelikö se vaan siinä jonnekkin ja me käännyttiin siihen postin pihaan ja mentiin sellaisten korkeitten rappusien taakse kattomaan et kääntyikö se vai jatkoiko matkaansa suoraan.Sit meille tuli kamala paniikki kun se kääntyi postin pihaan ja lähettiin sitten juosten sinne kaverille 
Re: Kaupunkikauhua?
Raiskauksen jälkeen on ollut hieman hankala olla ulkona yksin, mutta inhottavamman asiasta tekee sen ettei se sattunu kaupungissa missä asun, eikä illalla/yöllä vaan päivällä. Ennen sitä olin muutenkin todella tarkka missä liikuin ja koitin vältellä isoja ihmisjoukkoja viikonloppu öinä, sekä yksin oloa pimeillä kujilla/puistoteillä (puhuin aina puhelimessa, hälytin mukana ym.) Toisaalta olen monesti myös kokenut yliluonnolliselta tuntuvia asioita yksin ollessa kaupungilla pimeään aikaan. Se hetki on voinut kestää 15 sekuntia, kun olen kävellyt jonkun kulman ympäri, mutta silti on tuntunut sellainen painostava olo niskassa, kuin joku seuraisi
Re: Kaupunkikauhua?
Joskus ala-asteella kun pimeällä käveli jossain pyörätiellä metsän läpi niin pelotti. Nykyään ei jaksa pelätä kaupungissa liikkumista ja yleensä yöllä on sen verran kännissäkin, että kämpille pääsemisessä on ihan riittävästi miettimistä..
To pretend to be something else is waste of the person you really are.
~Kurt Cobain
~Kurt Cobain
Re: Kaupunkikauhua?
Muutin just Espoon keskustaan, ihan kirkon (ja hautausmaan 
) viereen..
Eli mua kuumottaa täällä riehuvat ihmiset,ei mitää rauhallisinta seutua. Vietin täällä ekan viikonlopun, ja piti pari kertaa miettiä missä koiran kanssa lenkkeilee kun joka puolelta kuului riehumisen ääniä.
Hautausmaan suuntaa oon koittanu iltaisin vältellä, koska tiedän että joskus vielä mielikuvitus tekee temput.
Mutta juu... täällä suunnilla kyllä sattuu ja tapahtuu.
) viereen..Eli mua kuumottaa täällä riehuvat ihmiset,ei mitää rauhallisinta seutua. Vietin täällä ekan viikonlopun, ja piti pari kertaa miettiä missä koiran kanssa lenkkeilee kun joka puolelta kuului riehumisen ääniä.
Hautausmaan suuntaa oon koittanu iltaisin vältellä, koska tiedän että joskus vielä mielikuvitus tekee temput.
Mutta juu... täällä suunnilla kyllä sattuu ja tapahtuu.
*Se mikä ei tapa, sattuu muuten aivan vi***ti...*
Re: Kaupunkikauhua?
Joskus täällä Toholammilla (Joka äänestettiin 5 vähiten rikoksia ja Murhia tapahtuvaksi kaupungiksi tai Kyläksi) Liikkuu Nuorisojengejä jotka joskus näyttää aika epäilyttäviltä 
lisäksi täältä kuoli vuosi sitten kaupungin oma juoppo joka kerran kun ajoin ohi pyörällä niin kysy: Onko tuo taksi? Aivan humalapäissään.
lisäksi täältä kuoli vuosi sitten kaupungin oma juoppo joka kerran kun ajoin ohi pyörällä niin kysy: Onko tuo taksi? Aivan humalapäissään.Re: Kaupunkikauhua?
Sly kirjoitti:Joskus täällä Toholammilla (Joka äänestettiin 5 vähiten rikoksia ja Murhia tapahtuvaksi kaupungiksi tai Kyläksi) Liikkuu Nuorisojengejä jotka joskus näyttää aika epäilyttäviltä
Ei tummoisissa vanhoissa juopoissa ole mitään pelottavaa, toista ovat narkkarit ja uusnatsit jotka ovat päissään. Niistä voi jotain harmia ollakkin mutta kun niihin ei kiinnitä huomiota ja ei provosoi niin niidenkin kanssa pärjää. Itsekin pelkäsin lapsena humalaisia ja nuorisojoukkoja mutta iän myötä olen päässyt siitä eroon kun olen huomannut että niissä ei mitään pahaa ole elleivät ne ole tosiaan jotain uusnatseja tai jotain nistejä jotka eivät ole ihan pelkässä humalassa. Sain vaan sen kuvan että aika nuori olet kun tuli nuo omat kokemukset mieleen.
-
Vic Rattlehead
- Meedio
- Viestit: 675
- Liittynyt: 31 Tammi 2008, 17:50
- Paikkakunta: Tampere
Re: Kaupunkikauhua?
Ernest kirjoitti:Sly kirjoitti:Joskus täällä Toholammilla (Joka äänestettiin 5 vähiten rikoksia ja Murhia tapahtuvaksi kaupungiksi tai Kyläksi) Liikkuu Nuorisojengejä jotka joskus näyttää aika epäilyttäviltä
Ei tummoisissa vanhoissa juopoissa ole mitään pelottavaa, toista ovat narkkarit ja uusnatsit jotka ovat päissään. Niistä voi jotain harmia ollakkin mutta kun niihin ei kiinnitä huomiota ja ei provosoi niin niidenkin kanssa pärjää. Itsekin pelkäsin lapsena humalaisia ja nuorisojoukkoja mutta iän myötä olen päässyt siitä eroon kun olen huomannut että niissä ei mitään pahaa ole elleivät ne ole tosiaan jotain uusnatseja tai jotain nistejä jotka eivät ole ihan pelkässä humalassa. Sain vaan sen kuvan että aika nuori olet kun tuli nuo omat kokemukset mieleen.
Mun pikkusisko kanssa pelkäsi humalaisia pienempänä ihan sairaasti.. Mä en oo ikinä tätä pelkoa oikeen jakanut, jokanen puliukko mihin meikäläinen törmännyt ollut aika lepposia kavereita sen viinalöyhkän takana.
Tietenkään kannata lähteä tietoisesti jauhamaan juttua kenen tahansa pultsarien kohalla, mutta jos joku mukava sattuu rupattelemaan niin en nää mitään syytä miksi ei voisi käyttäytyä asiallisesti tämän yleisen tuomitsevan ja "Hyi painu helvettiin"-asenteen sijaan.
Re: Kaupunkikauhua?
Itse en oikein pidä juopottelevien porukoien ohi kulkemisesta.. Aina odottaa että koska joku sieltä alkaa huudella jotain.
Aina odottaa että koska joku sieltä alkaa huudella jotain."Kaikkein kaunein asia,jonka voimme kokea,on mystiikka. Se on kaiken taiteen ja tieteen alkulähde. Se, jolle tämä tunne on vieras ja joka ei enää osaa pysähtyä ihmettelemään tai seisomaan kunnioituksesta haltioituneena, on yhtä kuin kuollut."
-A. Einstein
-A. Einstein
Re: Kaupunkikauhua?
Vic Rattlehead kirjoitti:Mun pikkusisko kanssa pelkäsi humalaisia pienempänä ihan sairaasti.. Mä en oo ikinä tätä pelkoa oikeen jakanut, jokanen puliukko mihin meikäläinen törmännyt ollut aika lepposia kavereita sen viinalöyhkän takana.
Tietenkään kannata lähteä tietoisesti jauhamaan juttua kenen tahansa pultsarien kohalla, mutta jos joku mukava sattuu rupattelemaan niin en nää mitään syytä miksi ei voisi käyttäytyä asiallisesti tämän yleisen tuomitsevan ja "Hyi painu helvettiin"-asenteen sijaan.
Osa puliukoista on ihan hauskaa juttuseuraa mutta ne ovat rasittavia jotka kertovat samat jutut uudestaan ja uudestaan
Re: Kaupunkikauhua?
Ei mua kaupungeissa pelota, kun oon tottunut asumaan isoissa kaupungeissa. Maalla hiljasissa paikoissa pelottaa..tai sitten autioissa kaupunginosissa.
Re: Kaupunkikauhua?
En ole vainoharhainen, vieläkään sellaiseksi tullut tai tunnustautunut vaan ennemminkin valpas. Kai se johtuu siitä, että olen muutoinkin jokseenkin avarahkokatseinen. Kaikkea voi olla olemassa. Nuorempana omasin jonkin verran kaikesta-selviän-mentaliteettia.
Jostain syystä kaikkialta ilmaantuu kuitenkin aina joku, hullu, hulluasteinen, maalta ja kaupungista, joka löytää tiensä juuri siihen, siihen, missä kulloinkin kuljen. Olen siis jonkinlainen hörhö-/hullu-/rikollismagneetti ja monenlaista jo moneen kertaan kokeneena ja siitä kaikesta suuresti rähjääntyneenä ei ole mitään mielenkiintoa kulkea kaupungeissa pimeällä. En tosin välitä päivänvalollakaan; mielenvikaisuus, sairaus, päihteisyys, rikollisuus jne. eivät katso vuorokauden aikaa. Ja jos tuntuu, että ei muuten saa uhkaavia kokemuksia riittävästi niin ainahan voi vierailla sukulaisissa.
Niin jaa, nyt on vähän hajanainen ajatus, mutta todellakin joissain kohdissa, olipa metsässä, kaupungissa, maalla, taajamassa, taajaman ulkopuolella, kotona, koivussa, saunassa, puistossa, kellarissa tai kaupassa, aistii jotain, joka herättää eriasteisia pelkotiloja. Joskus se voi olla ohimenevää, joskus hyvinkin piinaavaa. Oudointa minusta kuitenkin on, että joskus ei ymmärrä pelätä vaikka pitäisi isoja kirkonkelloja soida päässä!!! Toisaalta sekin voi olla seurausta siitä samaisesta avarahkokatseisuudesta, jonka negatiivisia haittapuolia ovat ehdottomasti sinisilmäisyys ja se, että näkee kaikessa ja kaikessa kaunista ja hyvää. Jos nyt muutakin. Noh, mutta: elämä opettaa.
Eräs tuollainen "kaupunkikauhuhetki" oli, kun aikoinaan olin illalla/ yöllä yhdentoista maissa ja jälkeen juoksulenkillä (tästä siis on kauan aikaa) tutulla n. 4-5 km:n taipaleella. Se sisälsi sekä taajama-aluetta että metsäistä seutua ja kahdessa kohden tunsin, paikat noin 500 m:n etäisyydellä toisistaan, todella läpiporaavan katseen alle 30 metrin etäisyydeltä ja paniikinomainen kauhu iski ennen ensimmäistäkään ajatusta. En vieläkään tiedä oliko kyseessä ihminen, eläin, henki, humanoidi vai jotain siltä väliltä, sillä en nähnyt yhtään mitään eikä tullut mieleeni lähteä tutkimaan, kuka tai mikä siellä metsässä oikein tuijaa. Tunne hellitti vasta noin kilometrin päässä jälkimmäisestä kohdasta. Enkä siis ollu mikään hermoheikko silloinkaan, ja silloin vielä vähemmän. Tuo tunne silloin iski lujaa. Pakottauduin kuitenkin käyttäytymään normaalisti ja rauhoittamaan mieleni. Vastaavan tunteen koin tänä kesänä, kun sain päähäni käydä vähän yssisseen luonnonrauhassa ja vastaan jolkotteli susi. Äkkiseltään väitän, että ihmistä pelätessäni olen tuntenut hieman toisenlaisia viboja. Myös perheemme koira reagoi silloin kauan sitten vähän samalla suunnalla monesti lenkkireissulla niin, että löi ketarat kenttään eikä suostunut jatkamaan matkaa yhtään eteenpäin. Ja kyseessä oli hyvinkin rohkealuonteinen uroskoira. Mietin, että hän varmaan suojeli minua. Lammastaan. Eli ristin tuon salamannopean paniikkikauhureaktion, joka väreili hyvin matalilla ja väkevillä aalloilla, suden aiheuttamaksi primitiivisen vaiston aikaansaamaksi reaktioksi. Tosin sudessa on jotain niin yksiselitteisen riisuttua ja puhdasta, että vähän harmittaa tuo tuollainen tunne. Mutta ehkä olen joskus entisessä elämässäni ollut hirvenvasa, jonka susilauma on syönyt suihinsa... Tai lammaskoira, jonka lammaslauman sudet ovat käsitelleet... eh.
Kerran jouduin erään nuoren naisen kanssa ravintolan vessassa kolmen mahdollisesti sieniä syöneen teinitytön (arviolta 16-18-vuotiaita) uhkailemaksi. Tytöillä oli veitset tai puukot, sillä eivät ne voiveitsiltä näyttäneet, ja meistä kahdesta vanhempana sain meidät puhuttua ulos tilanteesta. Vai miten se nyt olikaan... Vaikka täytyy sanoa, että olisin itse ollut valmis toisenlaiseen toimintaan ja kaikesta adrenaliinista päätellen myös kehoni. Mutta onneksi toimimme toisin, sillä vaikka me varmasti fyysisesti olisimme olleet vahvoilla kaikenlaiset sienienpureskelijat ja ruohojenpolttelijat voivat omata niitä kuuluisia kolmennesta ulottuvuudesta olevia voimia ja kykyjä. Olen myös miettinyt sitä oliko paikassa jonkinlaisia demonihenkiä, sillä koko ravintolassa oli omituinen "tunnelma" jo sinne mennessä ja se tiivistyi ravintolan vessaa kohden. Tytöt tulivat meidän jälkeemme sinne, joten joko tunne ei tullut heistä tai sitten todellakin vaistosin tulevan tilanteen. En ollut alkoholeissani lainkaan eikä ystävänikään kuin hieman maistaneena. Tämän kerron ehkä siksi, että todellakin mietin tuota, että paljonkohan noita demoneja heiluu noiden nuorten ja lasten keskuudessa, sillä samantyyliset tapaukset ovat yhä yleisempiä ja osoittavat todella hillitöntä ja hallitsematonta voiman ja raivon ilmenemistä.
Kotonani keikkuu näitä henkiä jos minkä kokoista ja olemuksista ja osan passitan aina välillä sinne nk. Valoon. Minulla on kuitenkin myös jonkinasteisia havaintoja tai aistimuksia pelkoa aiheuttavista olennoista, jotka aiheuttavat pelkoa myös näissä harmittomissa hengissä. Kyllä se kysyy suurta mielenmalttia ja -hallintaa saada itsensä kasaan nopeasti tulevassa tilanteessa. Se on yksi syy, miksi kehottaisin kaikkia pysymään poissa kaikenlaisesta henkien ja demonien tai pirun kutsumisesta. Oikeasti todella harva kykenee käsittelemään niitä asioita. Tiedän, että omat kykyni eivät riitä voimakkaampien olentojen käsittelyyn. Mutta harjoittelen, sillä jostain syystä they keep coming. Sellaisten varalle kaupungilla ja maalla kulkevien kannattaakin ainakin yrittää muistaa se, että pyrkii hallitsemaan pelkonsa ja kutsumaan Jeesusta Kristusta ja hänen Valoaan ja myös tutkia tätä asiaa sisällään etukäteen. Vaikka en mikään niin uskonnollinen olekaan niin kokemusteni pohjalta tunnen, että Valo, jota erityisesti Jeesus on keskuuteemme tuonut, on rakkautta, ja se on... overwhelming. Kyllähän se menee manaamisen puolelle, mutta näissä demoniasioissa suurin merkitys on nimenomaan sillä, ketä me pidämme Herrana, ja ketä me tunnustamme. Joka kutsuu paholaista saa paholaisen, joka kutsuu valoa saa valon. Pitäkää mielessä kuitenkin koettelemukset, jotka ovat kasvaaksemme, eivät kaatuaksemme.
Hautausmaista: Hautausmaalla ja kirkossa työskennelleenä olen ollut molemmissa paikoissa kaikkina vuorokauden-, viikon- ja vuodenaikoina. Kirkon vierestä oli löydetty suuri vanha hauta, mutta en koskaan kokenut kirkkosalissa minkäänlaista pelkoa, edes silloin, kun olin ypöyksin pimeässä, kello lähenteli kahtatoista ja ulkona oli säkkipimeää - vain kuunvalo kilotti kirkon suurista ikkunoista. Sen sijaan kirkon sivuhuoneissa sakastia lukuunottamatta aistin useamman kerran jotain vähintäänkin kyseenalaista. Niiden luonnetta en ole osannut ratkaista. Vanhassa kirkkopuistossa sen sijaan olen kokenut pelkoa. Hautausmailla, tai ainakin niillä, joilla olen ollut, tunnen pääsääntöisesti rauhaa. Vain muutaman kerran olen tuntenut voimakkaita pelonväreitä, joille en ole keksinyt syytä. Kerran olen eräällä hautausmaalla kohdannut pimeällä ihmisen, joka sai kaikki mahdolliset karvani terästäytymään. Jos nyt jotenkin näitä eroja näissä peloissa ja pelontunteissa (tai kauhussa) voisi kuvailla, niin tämä ko. tunne väreili paljon korkeammalla tasolla kuin esim. se minkä epäilen suden/ susien aiheuttamaksi.
Eräässä lähiympäristön pitäjässä on talo, jonka koen hyvin... mielenkiin...nottomaksi. En halua lähestyä sitä rakennusta, jos ei ole pakko. Enkä onneksi keksi yhtään syytä, miksi olisi.
Kaupunkien puistot ovat käsittämättömän vaarallisia paikkoja. Välttäkää niitä.
Jostain syystä kaikkialta ilmaantuu kuitenkin aina joku, hullu, hulluasteinen, maalta ja kaupungista, joka löytää tiensä juuri siihen, siihen, missä kulloinkin kuljen. Olen siis jonkinlainen hörhö-/hullu-/rikollismagneetti ja monenlaista jo moneen kertaan kokeneena ja siitä kaikesta suuresti rähjääntyneenä ei ole mitään mielenkiintoa kulkea kaupungeissa pimeällä. En tosin välitä päivänvalollakaan; mielenvikaisuus, sairaus, päihteisyys, rikollisuus jne. eivät katso vuorokauden aikaa. Ja jos tuntuu, että ei muuten saa uhkaavia kokemuksia riittävästi niin ainahan voi vierailla sukulaisissa.
Niin jaa, nyt on vähän hajanainen ajatus, mutta todellakin joissain kohdissa, olipa metsässä, kaupungissa, maalla, taajamassa, taajaman ulkopuolella, kotona, koivussa, saunassa, puistossa, kellarissa tai kaupassa, aistii jotain, joka herättää eriasteisia pelkotiloja. Joskus se voi olla ohimenevää, joskus hyvinkin piinaavaa. Oudointa minusta kuitenkin on, että joskus ei ymmärrä pelätä vaikka pitäisi isoja kirkonkelloja soida päässä!!! Toisaalta sekin voi olla seurausta siitä samaisesta avarahkokatseisuudesta, jonka negatiivisia haittapuolia ovat ehdottomasti sinisilmäisyys ja se, että näkee kaikessa ja kaikessa kaunista ja hyvää. Jos nyt muutakin. Noh, mutta: elämä opettaa.
Eräs tuollainen "kaupunkikauhuhetki" oli, kun aikoinaan olin illalla/ yöllä yhdentoista maissa ja jälkeen juoksulenkillä (tästä siis on kauan aikaa) tutulla n. 4-5 km:n taipaleella. Se sisälsi sekä taajama-aluetta että metsäistä seutua ja kahdessa kohden tunsin, paikat noin 500 m:n etäisyydellä toisistaan, todella läpiporaavan katseen alle 30 metrin etäisyydeltä ja paniikinomainen kauhu iski ennen ensimmäistäkään ajatusta. En vieläkään tiedä oliko kyseessä ihminen, eläin, henki, humanoidi vai jotain siltä väliltä, sillä en nähnyt yhtään mitään eikä tullut mieleeni lähteä tutkimaan, kuka tai mikä siellä metsässä oikein tuijaa. Tunne hellitti vasta noin kilometrin päässä jälkimmäisestä kohdasta. Enkä siis ollu mikään hermoheikko silloinkaan, ja silloin vielä vähemmän. Tuo tunne silloin iski lujaa. Pakottauduin kuitenkin käyttäytymään normaalisti ja rauhoittamaan mieleni. Vastaavan tunteen koin tänä kesänä, kun sain päähäni käydä vähän yssisseen luonnonrauhassa ja vastaan jolkotteli susi. Äkkiseltään väitän, että ihmistä pelätessäni olen tuntenut hieman toisenlaisia viboja. Myös perheemme koira reagoi silloin kauan sitten vähän samalla suunnalla monesti lenkkireissulla niin, että löi ketarat kenttään eikä suostunut jatkamaan matkaa yhtään eteenpäin. Ja kyseessä oli hyvinkin rohkealuonteinen uroskoira. Mietin, että hän varmaan suojeli minua. Lammastaan.
Eli ristin tuon salamannopean paniikkikauhureaktion, joka väreili hyvin matalilla ja väkevillä aalloilla, suden aiheuttamaksi primitiivisen vaiston aikaansaamaksi reaktioksi. Tosin sudessa on jotain niin yksiselitteisen riisuttua ja puhdasta, että vähän harmittaa tuo tuollainen tunne. Mutta ehkä olen joskus entisessä elämässäni ollut hirvenvasa, jonka susilauma on syönyt suihinsa... Tai lammaskoira, jonka lammaslauman sudet ovat käsitelleet... eh. Kerran jouduin erään nuoren naisen kanssa ravintolan vessassa kolmen mahdollisesti sieniä syöneen teinitytön (arviolta 16-18-vuotiaita) uhkailemaksi. Tytöillä oli veitset tai puukot, sillä eivät ne voiveitsiltä näyttäneet, ja meistä kahdesta vanhempana sain meidät puhuttua ulos tilanteesta. Vai miten se nyt olikaan... Vaikka täytyy sanoa, että olisin itse ollut valmis toisenlaiseen toimintaan ja kaikesta adrenaliinista päätellen myös kehoni. Mutta onneksi toimimme toisin, sillä vaikka me varmasti fyysisesti olisimme olleet vahvoilla kaikenlaiset sienienpureskelijat ja ruohojenpolttelijat voivat omata niitä kuuluisia kolmennesta ulottuvuudesta olevia voimia ja kykyjä. Olen myös miettinyt sitä oliko paikassa jonkinlaisia demonihenkiä, sillä koko ravintolassa oli omituinen "tunnelma" jo sinne mennessä ja se tiivistyi ravintolan vessaa kohden. Tytöt tulivat meidän jälkeemme sinne, joten joko tunne ei tullut heistä tai sitten todellakin vaistosin tulevan tilanteen. En ollut alkoholeissani lainkaan eikä ystävänikään kuin hieman maistaneena. Tämän kerron ehkä siksi, että todellakin mietin tuota, että paljonkohan noita demoneja heiluu noiden nuorten ja lasten keskuudessa, sillä samantyyliset tapaukset ovat yhä yleisempiä ja osoittavat todella hillitöntä ja hallitsematonta voiman ja raivon ilmenemistä.
Kotonani keikkuu näitä henkiä jos minkä kokoista ja olemuksista ja osan passitan aina välillä sinne nk. Valoon. Minulla on kuitenkin myös jonkinasteisia havaintoja tai aistimuksia pelkoa aiheuttavista olennoista, jotka aiheuttavat pelkoa myös näissä harmittomissa hengissä. Kyllä se kysyy suurta mielenmalttia ja -hallintaa saada itsensä kasaan nopeasti tulevassa tilanteessa. Se on yksi syy, miksi kehottaisin kaikkia pysymään poissa kaikenlaisesta henkien ja demonien tai pirun kutsumisesta. Oikeasti todella harva kykenee käsittelemään niitä asioita. Tiedän, että omat kykyni eivät riitä voimakkaampien olentojen käsittelyyn. Mutta harjoittelen, sillä jostain syystä they keep coming. Sellaisten varalle kaupungilla ja maalla kulkevien kannattaakin ainakin yrittää muistaa se, että pyrkii hallitsemaan pelkonsa ja kutsumaan Jeesusta Kristusta ja hänen Valoaan ja myös tutkia tätä asiaa sisällään etukäteen. Vaikka en mikään niin uskonnollinen olekaan niin kokemusteni pohjalta tunnen, että Valo, jota erityisesti Jeesus on keskuuteemme tuonut, on rakkautta, ja se on... overwhelming. Kyllähän se menee manaamisen puolelle, mutta näissä demoniasioissa suurin merkitys on nimenomaan sillä, ketä me pidämme Herrana, ja ketä me tunnustamme. Joka kutsuu paholaista saa paholaisen, joka kutsuu valoa saa valon. Pitäkää mielessä kuitenkin koettelemukset, jotka ovat kasvaaksemme, eivät kaatuaksemme.
Hautausmaista: Hautausmaalla ja kirkossa työskennelleenä olen ollut molemmissa paikoissa kaikkina vuorokauden-, viikon- ja vuodenaikoina. Kirkon vierestä oli löydetty suuri vanha hauta, mutta en koskaan kokenut kirkkosalissa minkäänlaista pelkoa, edes silloin, kun olin ypöyksin pimeässä, kello lähenteli kahtatoista ja ulkona oli säkkipimeää - vain kuunvalo kilotti kirkon suurista ikkunoista. Sen sijaan kirkon sivuhuoneissa sakastia lukuunottamatta aistin useamman kerran jotain vähintäänkin kyseenalaista. Niiden luonnetta en ole osannut ratkaista. Vanhassa kirkkopuistossa sen sijaan olen kokenut pelkoa. Hautausmailla, tai ainakin niillä, joilla olen ollut, tunnen pääsääntöisesti rauhaa. Vain muutaman kerran olen tuntenut voimakkaita pelonväreitä, joille en ole keksinyt syytä. Kerran olen eräällä hautausmaalla kohdannut pimeällä ihmisen, joka sai kaikki mahdolliset karvani terästäytymään. Jos nyt jotenkin näitä eroja näissä peloissa ja pelontunteissa (tai kauhussa) voisi kuvailla, niin tämä ko. tunne väreili paljon korkeammalla tasolla kuin esim. se minkä epäilen suden/ susien aiheuttamaksi.
Eräässä lähiympäristön pitäjässä on talo, jonka koen hyvin... mielenkiin...nottomaksi. En halua lähestyä sitä rakennusta, jos ei ole pakko. Enkä onneksi keksi yhtään syytä, miksi olisi.
Kaupunkien puistot ovat käsittämättömän vaarallisia paikkoja. Välttäkää niitä.
Re: Kaupunkikauhua?
Itse asun Kuopiossa, muita tälläisiä asioita en ole kuullut , paitsi kaveria oli kuulemma jahdannut Mustat BMW:t , ja koulumme käsityöluokassa on palanut valot , ja siellähän ei ollut ketään. Yövartija on aina ruokalassa vahtimassa , ja käsityöluokka on parisen kerrosta ylempänä. (Tätä BMW-juttua en ole kyllä koskaan oikein uskonut 
~ Activity
-
OSITutkimusseura
- IhmisSusi
- Viestit: 979
- Liittynyt: 04 Touko 2009, 22:59
- Paikkakunta: Oulu
- Viesti:
Re: Kaupunkikauhua?
Valojen palaminen tyhjissä huoneissa on melkoisen normaalia vaikka kuinka ihmisten niitä "pitäisi" sammutella aina kun eivät huoneita käytä. Ihminen kun on erehtyväinen olento.
- Pasi
Oulun Selittämättömien Ilmiöiden Tutkimusseura
OSIT Ry
http://www.osit.fi
http://ositutkimusseura.blogspot.com
S-postit:
ositutkimusseura[at]gmail.com
pasi[at]osit.fi
Oulun Selittämättömien Ilmiöiden Tutkimusseura
OSIT Ry
http://www.osit.fi
http://ositutkimusseura.blogspot.com
S-postit:
ositutkimusseura[at]gmail.com
pasi[at]osit.fi
-
Merey Celeste
- Alieni
- Viestit: 114
- Liittynyt: 14 Tammi 2011, 13:42
- Paikkakunta: Jossain Pohjois-pohjanmaan perukoilla
Re: Kaupunkikauhua?
Mun mielestä tää kaupunki on ihan hyvä asua enkä ole pelännyt täällä. silloin kun asuin syrjemällä metsänkeskellä, lähimpään taloon oli 400 metriä metsätietä pitkin. Joskus pimeällä yöllä pelotti mennä ulos koska vain metsää oli ympärillä, ja monesti koira alkoo yöllä haukkuun vaikei kukaan ollut tulossa. joku petoeläin kait siellä välillä liikkui. 
http://www.kotinet.com/tiina.kemi.
Bibo eisen enempää tai vähempää
Bibo eisen enempää tai vähempää
-
kartanonrouva
- Jäsen
- Viestit: 22
- Liittynyt: 02 Huhti 2010, 15:21
Re: Kaupunkikauhua?
Helsingissä asuessani en juurikaan pelännyt liikkua iltaisin/öisin missään. Kävelin usein kotiin Hietaniemen hautausmaan läpi. Metroasemilla vahdin ympäristöä, koska heti 21.00 jälkeen meno oli rasittavaa.
Maalla asuessani vein koirankin ulos otsalampun kera, joskus kuutamolla laitoin lampun pois ja ihailin tähtiä. Luotin, että koira varottaa ja kerran näin tekikin. Lähti yhtä-äkkiä hirveetä vauhtia takas sisälle. Jälkikäteen kuulin, että alueella liikkui ilves pentuineen. Vaikka tuo alue oli Suomen vanhinta aluetta, josta oli löytynyt todisteita ihmisen asuimistosta, niin ei siellä hirveesti muuta aktiivisuutta ollut. Meidän kartanokin oli muuten rauhallinen, vain ovet (varsinkin vintin ovi) aukesi itsekseen ja usein keskellä päivää.
Nykyisessä talossa jotenkin tuo kellari tuntuu todella omituiselta paikalta. Talonyhtiöstä yksi tyttö kuoli just kesällä. Ilmeisesti itse aiheutetusti, mutta vammat hämäsivät poliisiakin. Luulivat ensin jonkun tekosiksi. Nyt olen kuullut suvulta tämän alueen historiaa ja millaisia onkaloita tuossa heti tien toiselta puolelta lähtee, niin välillä mietin, et mitähän tuolla vuoren sisälläkin oikeesti on.
Maalla asuessani vein koirankin ulos otsalampun kera, joskus kuutamolla laitoin lampun pois ja ihailin tähtiä. Luotin, että koira varottaa ja kerran näin tekikin. Lähti yhtä-äkkiä hirveetä vauhtia takas sisälle. Jälkikäteen kuulin, että alueella liikkui ilves pentuineen. Vaikka tuo alue oli Suomen vanhinta aluetta, josta oli löytynyt todisteita ihmisen asuimistosta, niin ei siellä hirveesti muuta aktiivisuutta ollut. Meidän kartanokin oli muuten rauhallinen, vain ovet (varsinkin vintin ovi) aukesi itsekseen ja usein keskellä päivää.
Nykyisessä talossa jotenkin tuo kellari tuntuu todella omituiselta paikalta. Talonyhtiöstä yksi tyttö kuoli just kesällä. Ilmeisesti itse aiheutetusti, mutta vammat hämäsivät poliisiakin. Luulivat ensin jonkun tekosiksi. Nyt olen kuullut suvulta tämän alueen historiaa ja millaisia onkaloita tuossa heti tien toiselta puolelta lähtee, niin välillä mietin, et mitähän tuolla vuoren sisälläkin oikeesti on.
Palaa sivulle “Muut selittämättömät asiat”
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa