Tiedättekö miltä tuntuu elää jatkuvassa pelossa, täysin yksin?
Tiedättekö sen tunteen, kun kaikki katsovat ja huutelevat perään; "Vitun hullu!"?
Tiedättekö oikeasti miltä tuntuu pelätä omaa itseään ja kaikkea mitä ympärillä tapahtuu?
Tiedättekö miltä tuntuu saada veitsestä käteensä ilman, että olette itse sen aiheuttaneet?
Minä tiedän ja voin taata, ettei se ole ihanaa. Te, jotka toivotte kokevanne paranormaaleja asioita, PITÄKÄÄ TURPANNE KIINNI TAI ELÄMÄNNE MENEE PILALLE! Kun kerran sitä toivoo, joutuu kantamaan seuraukset hautaan saakka. Uskokaa minua, I know.
Ehkä on aika kertoa itsestäni hieman... Ja tämä kaikki toimii vain varoituksena teille - muuten en näkisi vaivaa tämän romaanin kirjoittamiseen. Muutakin tekemistä toki löytyy...
Mutta niin (hyrr, tätä kirjoittaessani valot sammuilevat taas itsekseen :"((((), en kerro tarkempia tietoja itsestäni, kuten asuinpaikkaa, nimeä tai ikää, sillä en tahdo, että kukaan tunnistaa minua. Tämä on asia, jonka olen jo kauan harkinnut jakavani, ja nyt siihen on oiva tilausuus. Pyydän siis ymmärrystä ja edes vähäsen tukea, sillä aikaa jota käyn läpi, on minulle todella rankkaa. Olen aivan yksin.
Olen aivan pienestä tytöstä lähtien kokenut paranormaaleja asioita, mutta ymmärsin sen pelottavan puolen vasta kymmenvuotiaana, sillä juuri tuolloin talossa jossa asuin riehui poltergeist. Oletan, että tiedätte mikä se on. Mutta kuitenkin, ennen sitä luulin henkien kuuluvan normaaliin elämään. En silloin ymmärtänyt miksi minua kiusattiin, mutta nyt ymmärrän; en jättänyt kenellekään epäselväksi, että uskoin henkiin. En tajunnut, että tuollaisia asioita pidetään hulluina. But now I understand very well and that´s why I don´t tell anyone about my life.
Pian vanhempani huomasivat, että kaikki ei ollut hyvin, ja veivät minut lääkäriin. Minkäänlaisia oireita skitsofreniasta tai muustakaan sairaudesta ei löydetty ja valkotakkiset totesivat minun olevan täysin terve. Äiti oli kuitenkin toista mieltä, sillä muistan elävästi tuon päivän, kun hän sanoi lääkärielle: "***** kokee jotain yliluonnollista, ja te väitätte hänen olevan täysin terve?"
Tuosta päivästä lähtien olen epäillyt mielenterveyttäni vahvasti, mutta monesti paranormaaleja asioita on tapahtunut esim. kavereideni vierailun aikana ja he ovat todistaneet kaikki tapahtumat, jotka itse olen väittänyt todeksi. Tässä yksi esimerkki...
Olen hyvin läheinen ystävieni kanssa ja he kyllä tuntevat minut ja tietävät omaavani kyvyn nähdä kuolleita. Olen ikuisesti kiitollinen heidän tuestaan, sillä olisin tällä hetkellä taivaassa ilman heitä.
Pidimme eräänä lauantaina tyttäjen illan, jonka aikana katselimme leffoja, nauroimme itsemme kipeiksi, mässäilimme roskaruokaa ja vietimme mahtavaa iltaa, kunnes sitten yhtäkkiä keittiöstä kuului kolinaa, ikään kuin joku paukuttelisi kattiloita. Noh, lähdimme fiksuina tyttöinä keittiöön katsomaan mitä tapahtui, mutta kukaan meistä ei nähnyt mitään eikä kuullut enää mitään. Tosin minä itse tunsin hyvin vahvasti, että kaikki ei ollut hyvin ja mieltäni painoi jatkuva tieto siitä, että meitä tarkkailtiin. En kuitenkaan sanonut tästä ystävilleni, vaan kehotin heitä lähtemään edeltäpäin olohuoneeseen - tulisin pian perässä.
Ystäväni lähtivät ja itse jäin vähäksi aikaa keittiöön seisomaan. Oikeastaan en seissyt siinä kun vain noin viitisen minuuttia, kunnes yhtäkkiä kehoni valtasi kauhea kylmyys. Se tuntui ihan oikeasti siltä kuin olisi juuri kävellyt pakastimeen
Niin, säikähdin tunnetta ja juoksin tyttäjen luo. En vieläkään kertonut mitään, mutta kun kuulimme seuraavan kerran kattiloiden pauketta kerroin heille tuosta kylmästä tunteesta ja yhdessä marssimme takaisin keittiöön, josta valo oli jostain syystä sammunut, vaikka olin jättänyt sen kyllä päälle. Siinä samalla kuulimme muutamia hiljaisia koputuksia ikkunalta päin. Säikähdimme, mutta yritimme kuitenkin hillitä itsemme. Itse olin kokenut samoja asioita ennenkin, mutta joka kerta ne tuntuivat yhtä pelottavilta (en totu tähän varmaan ikinä D:).Päätimme jälleen kerran jättää keittiön sikseen ja lähteä katsomaan elokuvaa, mutta mahtavaksi onneksemme telkkarikin oli sammunut, ja kun yritimme laittaa sen päälle huomasimme, että johto oli vedetty seinästä irti.
(Apua, nyt rupee itkettämään....)
Siinä vaiheessa olimme pukeneet päällemme ja sunnittelimme jättävämme talon hetkeksi tyhjilleen, ja lähtevämme sillä hetkellä seurassa olevan (vaikkapa nyt Siirin kanssa) tämän kotiin viettämään iltaa loppuun.
Ja palattuani sitten kotiin myöhemmin illalla, koko olohuone oli kuin myrskyn jäljiltä. Ja mikä pahinta; tavaroita lenteli vielä silloinkin kuin seisoin keskellä huonetta. Taulujakin tippui ja sillä hetkellä tunsin sekoavani. Valojen välkkyminen ei auttanut tilannetta.
Soitin ystävilleni jotka saapuivat sitten hetkessä kotiini ja ihmettelivät itsekin tapahtunutta. Soitimme sitten yhdessä vielä poliiseille, ja kun yritimme selittää heille tapahtuneen voitte arvata miesten ilmeet. Suosittelivat jopa käymään lääkärillä, sillä tuollainen ajattelu oli kuulemma huolestuttavaa. Yötä olin sitten Siirillä, koska yksin tuohon hulluun taloon en jäänyt. Vanhemmatkin olivat poissa kotoa, muistaakseni viettivät laatuaikaa kaksin.....
Tuossa nyt yksi esimerrki. Uskokaa pois, kuset kyllä tuli housuun ihan kirjaimellisesti :s
Ja uskokoon ken uskoo. Näitä asioita on vaikea uskoa ellei niitä ole itse kokenut. Ja itse olen varmasti kokonaan toiselta planeetalta, sillä olen hyvin kaukana normaalista henkilöstä. Tämän jutun takia olen ollut masentunut, käynyt läpi lukuiset mielisairaalakäynnit, mutta kukaan ei ole keksinyt mikä minulla on. Ja luultavasti tämä ei johdu minusta vaan ihan oikeasti paranormaaleista ilmöistä. Näitä pohdintojani on varmaan huvittava lukea, mutta uskokaa pois, ettei tämä ole mukavaa. Ihan oikeasti, hyvä jos pystyn enää edes nukkumaan. Ja kaikki tämä tapahtuu tässä talossa, mutta muuttamaan en pysty rahahuolien takia. Lisäksi tämä on lapsuudenkotini ja perinteeseen kuuluu, että vanhin lapsi jää asumaan taloon kunnes vanhemmat kuolevat. Eli olen kahlittu tähän helvettiin ainakin 30 vuodeksi. Voisin kohta muttaa jonnekin sairaalaan, en kestä tätä enää. Jatkuvaa pelkoa... Äh, mitä yritän selittää.
