Paranormaalit asiat kiinnostuksen kohteena

[ninja]

Olen pienestä asti ollut kiinnostunut kummituksista ja haamutarinoista. En niistä valkoisista seinien läpi kulkevista lakanapöö hommista, vaan henkikummituksista. Lainasin kerran kirjan, jossa oli valokuvia ja kertomuksia kummituksista, niitä ainakin väitettiin oikeiksi. Varmaan sama kirja minkä Riikervo lainasi... Kaverit ja minä itse olemme kokeneet kaikenlaista pientä omituista. Lopullinen usko henkimaailmaan syttyi halloweenina 2009, kun 12-vuotiaana kaveriporukalla kokeilimme spiritismiä, kaksi kertaa. Ja se toimi molemmilla kerroilla.

Sen jälkeen olen etsinyt netistä tietoa kaikesta muustakin yliluonnollisesta, ja kiinnostunut yhä enemmän. Uudella luokallani kaveriporukoissa emme ole yläasteella juuri asiaa käsitelleet, kutosluokalla vielä sen vanhan luokan spiritismiporukan kesken mietittiin kaikkea ja parin kaverin kanssa jutellaan silloin tällöin kummituksista. Mutta en ole törmännyt muihin, jotka ovat yhtä kiinnostuneita kuin minä. Eipä ole asia puheeksikaan kyllä tullut, aika lailla omassa rauhassa asioita tutkin.

[akba]

Njaah, kiinnostus paranormaaleihin asioihin on tainnut lähteä lapsuuden innostuksista ''avaruusörkkeihin'' sun muihin avaruusolioihin . Siitä se sitten iän kasvaessa on alkanut kiinnostus erilaisiin paranormaaleihin ilmiöihin ja myyttisiin tarinoihin .

[Kasetti]

Kaveri näytti nää sivut about. vuos sitten, sit kiinnostuttiin molemmat tästä kaikesta Ja nyt toi kamu ei oo kiinnostunut, ja mä muutin tänne Saloon, niin sitten huomasin että meijän luokkalainenkin tykkää kaikesta paranormaalista, ja yhtenä tylsänä päivänä (eli edellispäivä) tulin tänne ja tänään päätin rekisteröityä (;;

[Shakaali]

Muistan tutustuneeni humanoideihin ja ufoihin ekan kerran Juhan af Grannin "dokumentin" avustuksella. Oli myöhemmin kiinnostavaa löytää se taas youtubesta. Pienenä dokkarin kuvat humanoideista olivat äärimmäisen pelottavia, ja ovat kyllä vähän nykyäänkin

[Art]

Oma kiinnostus lähit jo hyvin pienenä. Tykkäsin lukea erinäisiä kirjoja aiheesta ja kuunnella myös toisten kertomia juttuja. Lainailin yleensä kirjastosta ja sukulaisilta niitä kirjoja, mutta nykyään löytyy itseltäkin pari. Olihan se pienenä hyvin ristiriitaista, kun joskus saattoi menettää yöunet kaiken maailman juttujen takia. Nykyään ei niinkään pelota enää. Omien outojen kokemusten myötä heräsi kuitenkin vähän uudelleen tämä mielenkiinto muutama vuosi sitten, vaikka on se kiinnostus aina siellä jossain piilenyt.

Minä kiinnostuin varmaan... Enpä tiedä! Jostain se vaan lähti... Mun perhe on aina kyllä torjunut mun paranormaalin kiinnostuksen: "älä käy sellaisilla paranormaaleilla blogeilla!" "Ei kummituksia ole olemassa" jäkä jäkä... Mutta minä pidin pintani ja nyt he hyväksyvät sen. Ainakin vähän paremmin.

Samaa huttua täältäkin sai kuulla. ;] Äiti luulee, että minusta nyt tule joku kouluammuskelija.

Juuri tällaisen vastaanoton välttääkseni olen aikalailla pitänyt omana tietonani tämän kiinnostuksen, yhtä ystävää lukuunottamatta, sillä meilläpäin tuskin suhtauduttaisiin tällaisiin mielenkiinnon kohteisiin kovin hyvällä. Vaikka on meidänkin suvussa itse kullakin jotain outoja kokemuksia, mutta niihin saatetaankin sitten suhtautua vähän huumorilla tai vältetään muuten niistä puhumista.

[OSITutkimusseura]

Itse paljastan avoimesti ihmisille, että tämä aihealue kaikessa laajuudessaan on mielenkiinnon kohteena ja kerron myös vapaasti OSIT:ista.

Kaikista tärkeintä kuitenkin asian kertomisessa on se terveen järjen tuominen heti alussa selville. Jos menee hehkuttamaan suusta lentävän syljen kera, kuinka pinkit maahiset rakastavat eritoten baby porkkanoita tykinammuksina tai muuta yhtä hullua, niin ei mikään ihme jos porukka katsoo vähintään toinen kulmakarva koholla.
Mutta kun kertoo asiasta fiksusti ja perustelee mielipiteensä kunnolla, harvempi alkaa pitämään hulluna.

Ennenkaikkea olen huomannut kriittisen näkökulman avaavan monen ihmisen sanaiset arkkunsa omakohtaisten kokemusten osalta kun aletaan yhdessä pohtimaan realistisia syitä erilaisille tapahtumille, eikä heti lyödä sitä kummitus/UFO/reptiliaanikorttia pöytään.

[yenn]

Itse oon ollu oikeastaan ihan pienestä saakka kiinnostunu kaikesta "oudosta"... Nyt vanhempana oon alkanu tutkimaan ja miettimään asioita laajemmin.
En muista oikein että mikä sen kiinnostuksen laukas... jostain se vain tuli.

[Shakaali]

Minä kiinnostuin varmaan... Enpä tiedä! Jostain se vaan lähti... Mun perhe on aina kyllä torjunut mun paranormaalin kiinnostuksen: "älä käy sellaisilla paranormaaleilla blogeilla!" "Ei kummituksia ole olemassa" jäkä jäkä... Mutta minä pidin pintani ja nyt he hyväksyvät sen. Ainakin vähän paremmin.

Samaa huttua täältäkin sai kuulla. ;] Äiti luulee, että minusta nyt tule joku kouluammuskelija.

Jännä suhtautuminen. Mulle vanhemmat toi mielellään ufokirjoja sun muuta kirjastosta. Tosin faija hienovaraisesti toi joskus mukana mm. paholaisen asianajajan, minkä luin myös mielelläni.

[WM_]

Joo, minun kirkosta eroamiselle haettiin syytä myös tältä sivustolta ja muilta vastaavilta..

[OSITutkimusseura]

Mulle vanhemmat toi mielellään ufokirjoja sun muuta kirjastosta. Tosin faija hienovaraisesti toi joskus mukana mm. paholaisen asianajajan, minkä luin myös mielelläni.

Toivottavasti sait joskus luettavaksi Noidan Käsikirjan? (Ehdottomasti yksi parhaista nuoruuden ajan lukemisia tämän genren osalta!)

[Isojalka]

Aina on ollut pieni kiinostut kaikkeen paranormaalin ja muihin vastaaviin asioihin. Kiinostusta lisäsi kun näin pari vuotta sitten jotain taivaala, jota en itse pystynyt selittämään.

[Evelyn]

Toivottavasti sait joskus luettavaksi Noidan Käsikirjan? (Ehdottomasti yksi parhaista nuoruuden ajan lukemisia tämän genren osalta!)

Itse luin kyseistä kirjaa varsin ahkerasti kersana ja sitten pelotti kovasti.


Kiinnostus paranormaaliin kulkee suvussa, joten aivan lapsesta asti olen ottanut selvää kaikesta mahdollisesta aiheeseen liittyvästä. Ala-asteellakin tuntui aina paljon luontevammalta lukea kummitusjuttuja yms. kuin tylsiksi toteamiani nuortenkirjoja.

Ja kiinnostus aiheeseen jatkuu edelleen ja luulen, että tulee aina jatkumaan.