ViestiKirjoittaja Hopeapaju » 04 Touko 2010, 14:05
Hmm. Täällä näyttää porukka jakautuvan useaan ryhmään: toiset ovat seurustelleet kauemmin ja toiset säätävät koko ajan. Existäkin on suhteellisen paljon puhetta. Miksi siis näin? Toivon, ettei mene liian kyyniseksi: kuinka moni etsii pitkäaikaista yhdessäoloa ja kiintymystä - i.e. rakkautta - sen äkkinäisen kaulailuseurustelun tarpeen - i.e. ihastumisen - sijaan?
Miten kauan siis foorumilaisilla menee siihen, että tutustumisesta mahdolliseen parempi puolisko -ehdokkaaseen siirrytään seurusteluun?
Tämä siksi, että lähipiirissäni monella tutulla on ollut tapana säätää vähän kaikkien kanssa (ei tietystikään samaan aikaan), ja kimppaan hypätään heti ensimmäisellä tapaamisella. Lopputuloksena on usein se, että viikon päästä ei enää pidetäkään tästä toisesta henkilöstä; suhde päättyy, koska parilla ei ole mitään yhteistä. Huomautus tosiaan: lukion loppupuolella olen.
Toiseen ääripäähän kuuluvat ne onnelliset, jotka ovat löytäneet ensimmäisellä kerralla sen tulevan siippansa, ilman mitään varsinaista yritystä. Olen heidän puolestaan onnellinen, mutta silti: kuinka se on mahdollista?
Välillähän on tietysti hienoa olla sinkku, kun ei tarvitse keskittyä muuhun kuin itseensä, tai mitä tahansa perustelua nyt sitten käyttääkään sinkkuna olemiseen. Seurustelussakaan ei ole mitään vikaa, päinvastoin, mikäli löytyy sellainen oikeanlainen kumppani. En osaa tällä hetkellä lukea itseäni kumpaakaan ryhmään, eikä tilanteessani ole mitään hurraamista. Samassa seurassa olen pyörinyt vuoden päivät, vaikkakin sitoutumattomana toistaiseksi.