Jeesuksen syntymäjuhlan ajoittaminen jouluun
Joulun päivämäärä on sivutuote Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen päivämäärien määrittämisestä kristinuskossa. Jeesuksen syntymän ajankohdasta ei ole tarkkaa tietoa, koska Raamattu kertoo siitä vain lyhyesti Luukkaan 2:8–14 sekä Matteuksen 1. luvun lopussa.
Kristinuskon ensimmäisinä vuosikymmeninä Jeesuksen katsottiin kuolleen juutalaisen kuukalenterin Nisan-kuukauden 14. päivänä. Kun Jerusalemin temppeli tuhottiin vuonna 70, irtautui kristinusko lopullisesti kokonaan juutalaisuudesta, eikä kuukalenterin ylimääräisiä päiviä kontrolloivaa juutalaista Sanhedrin-neuvostoa enää ollut. Latinaa puhuvat kristityt yrittivät siirtää merkkipäivän juliaaniseen kalenteriin ja vuoteen 220 mennessä yleiseksi käsitykseksi oli vakiintunut 25. maaliskuuta.
Kreikkaa puhuvat kristityt puolestaan säilyttivät merkkipäivänä 14. päivän ja valitsivat kuukaudeksi kreikkalaisen aurinkokalenterin Artemision-kuukauden, koska juutalaisen Nisanin tapaan se sisälsi kevätpäiväntasauksen. Kun 300-luvulla juliaaninen kalenteri syrjäytti kreikkalaisen myös kreikankielisessä maailmassa, Artemisionin 14. päivästä tuli 6. huhtikuuta.
Ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla kristityt sovelsivat Jeesukseen samaa periaatetta kuin juutalaisiin profeettoihin: hänen katsottiin kuolleen joko sikiämis- tai syntymäpäivänään. Kahden mahdollisen kuolinpäivän (25. maaliskuuta ja 6. huhtikuuta) vuoksi Jeesuksen syntymäpäivälle oli siis seuraavat neljä eri vaihtoehtoa, kun sikiämisen ja syntymisen välillä katsottiin olleen tasan yhdeksän kuukautta:
* 25. maaliskuuta – latinalaisen käsityksen mukaan, jos Jeesus kuoli syntymäpäivänään
* 25. joulukuuta – latinalaisen käsityksen mukaan, jos Jeesus kuoli sikiämisensä vuosipäivänä
* 6. huhtikuuta – kreikkalaisen käsityksen mukaan, jos Jeesus kuoli syntymäpäivänään
* 6. tammikuuta – kreikkalaisen käsityksen mukaan, jos Jeesus kuoli sikiämisensä vuosipäivänä
Yleisimmäksi kristittyjen käsitykseksi muodostui vuoteen 220 mennessä, että Jeesuksen kuolinpäivä oli hänen sikiämisensä vuosipäivä ja näin ollen hänen syntymäpäiväkseen oli pääteltävissä latinalaisen käsityksen mukaan 25. joulukuuta ja kreikkalaisen käsityksen mukaan 6. tammikuuta. Idän kristityt omaksuivat latinalaisten kristittyjen käsityksen 300- ja 400-luvuilla – lukuun ottamatta armenialaisia kristittyjä, jotka nykyäänkin juhlivat Jeesuksen syntymää 6. tammikuuta. Silti 6. tammikuuta, joka omaksuttiin idästä länteen loppiaisen päivämääräksi, on nykyäänkin itäisille kristityille joulua suurempi juhla idän tietäjien saapumisen ja myös Jeesuksen kasteen vuosipäivänä.
Kiista päivämäärien 25. joulukuuta ja 6. tammikuuta välillä ratkesi latinalaisissa maissa 350-luvulla, jolloin paavi Julius I kehotti kristittyjä juhlimaan 25.12. Jeesuksen syntymäpäivää samana päivänä, joka keisari Aurelianuksen ajoista oli tunnettu "voittamattoman auringon päivänä".
Zrud kirjoitti:Tiedän että ihmiset alkaa heto mollaamaa zeitgeistiä koska sielä oli muutamat tilastot vituillaan.
Mutta moinen kapeakatseinen ja pilkkua nussiva vatipää ei sietäisi edes suutansa aukaista.
Zrud kirjoitti:se vain alko nakertamaan että tässä puhutaan siinä muodossa kuin jeesusken olemassaolo olisi itsestäänselvyys.
jota se ei todellakaan ole.
Zrud kirjoitti:Ja siitä ei ole ainuttakaan todistetta, muutakuin raamattu... joka ei käy todisteesta.
Palaa sivulle “Salaliitot ja salaseurat”
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 7 vierailijaa