Universaali eksytys tulossa

[WM_]

Hyvin tulee tuosta mieleen kristinuskon pakkopulla muinaissuomen uskontoon. Yhtäkkiä p*rkele (Ukko ylijumala, Thorin suomalainen versio) rinnastettiin paholaiseen.

Tottakai, "miksi kukaan uskoisi jumalaan joka voi ehkä sittenkin olla ite paholainen? Tai niin ne ainakin väittää!"

[Hopeapaju]

Hyvin tulee tuosta mieleen kristinuskon pakkopulla muinaissuomen uskontoon. Yhtäkkiä p*rkele (Ukko ylijumala, Thorin suomalainen versio) rinnastettiin paholaiseen.

Tottakai, "miksi kukaan uskoisi jumalaan joka voi ehkä sittenkin olla ite paholainen? Tai niin ne ainakin väittää!"

Mutta jos jumalaolento olisi sekä hyvä että paha, niin sehän tarkoittaisi sitä, että se menisi ihmisen käsityksen ulkopuolelle. Niin. Ihmisiä on tosiaan uskontojen ja muidenkin kulttuurisidonnaisten arvojärjestysten perusteella kautta aikain jaoteltu arvokkaampiin ja vähemmän arvokkaampiin. Näin myös uskonnoissa, erityisesti näissä raamatullisiin julistuksiin perustuvissa. Tämä ihmiskunnan ja -yksilöiden vähintäänkin kahtiajakaminen on aika jännä juttu, sillä toiset kuuluvat toiseen ja toiset toiseen joukkoon. Joku puhui joskus vuohien ja lampaiden erottamisesta. Rikkaat ja köyhät erotellaan. Niin myös oikea- ja vääräuskoiset.

ITSESTÄÄNSELVYYDET LOPPUVAT TÄHÄN, TÄSSÄ TULEE TEKSTIN POINTTI -->

Eksytyksen kannalta vääräuskoiset ovat vihollisen puolella, vain oikeauskoiset pelastuvat. Vääräuskoiset ovat oikeauskoisten oppien mukaisesti vääräuskoisia. Näennäisesti vääräuskoiset elävät myös omaa todellisuuttaan.
Ne jotka eivät kuulu armon piiriin, päätynevät kadotukseen. Ei siinä mitään. En halunnutkaan, että sieluni (ja ruumiini) jatkaisi elämää jossakin rakennetussa valtakunnassa. Näin siis, mikäli puhutaan 'kadotuksesta' 'helvetin' sijaan.

Ja mitä helvettiin tulee, olen täysin samaa mieltä siitä, että se on kirkkojen luoma, vääristynyt oppi kadotuksesta.

Eksytys jostakin (ennen) vallinneesta oppijärjestelmästä tarkoittaa väistämättä sitä, että vanhasta eksytään ja tilalle tulee jotakin uutta.

Olkaa täydellisiä niin kuin taivaallinen isännekin on.

[OSITutkimusseura]

Ajatusleikki: Mitäpä jos taivaan porukka on nimenomaan se pahis tässä tapauksessa? Niillä vaan sattuu olemaan parempi PR koneisto ihmisten silmissä ja on saatu maalattua vastapuoli kauheaksi paikaksi jota johtaa vielä kauheampi olento?
Eikös tuollainen propaganda nimenomaan olisi viimeisen päälle loistava universaali eksytys?

Eli kuka pystyy varmuudella sanomaan, että kuka on oikeasti paha ja kuka ei?

[WM_]

Mutta jos jumalaolento olisi sekä hyvä että paha, niin sehän tarkoittaisi sitä, että se menisi ihmisen käsityksen ulkopuolelle.

Itse en näe mitään ongelmaa omassa panteistisessa maailmankuvassani siinä, että jumala, elämä....etc... on sekä hyvä että paha. Life is. Elämässä sattuu ja tapahtuu. Jos maalaatat liikkuessaan törmää ja siinä maanjäristyksessä kuolee kasoittain ihmisiä, ei se ope PAHASTA vaan thats it, normaalia elämää. Näin käy elämässä. Ja tätäkin kun katsot makrokosmoksesta käsin, eihän tuo ole mitään. Sama kuin valittaisi miten atomiraukat joutuu törmäämään toisiinsa Cernissä!

Tämä ihmiskunnan ja -yksilöiden vähintäänkin kahtiajakaminen on aika jännä juttu, sillä toiset kuuluvat toiseen ja toiset toiseen joukkoon. Joku puhui joskus vuohien ja lampaiden erottamisesta. Rikkaat ja köyhät erotellaan. Niin myös oikea- ja vääräuskoiset.

Itsestään selvyyksiin haluan sanoa, että kuka ihme on sitten se oikeauskoinen ja PAREMPI. Miten saatanallinen pitää Jumalan olla, jotta hän tietentahtoen loisi elukan ja katsoisi sitten huvittuneena miten oma epätäydellinen tekeleensä vaeltaa maailmassa ja on uskomatta häneen. Sitten hän itkee yönsä uneen pilven reunalla pyyhkien kyyneleensä partaansa koska hänen sadistusuudessaan luomansa ihminen onkin VÄÄRÄUSKOINEN. "Stop tykkänään, kadotukseenhan tuo minun virheeni joutaa!" Anteeksi kärkevä puheeni, mutta tämä on jotain mitä on NIIN vaikea käsittää!

ITSESTÄÄNSELVYYDET LOPPUVAT TÄHÄN, TÄSSÄ TULEE TEKSTIN POINTTI -->

Maailmassa on harvoja itsestään selvyyksiä.

Eksytyksen kannalta vääräuskoiset ovat vihollisen puolella, vain oikeauskoiset pelastuvat.

Tämä on juurikin tämä kirkonoppien helvetillisyys: "vihatkaa toisianne!"

Vääräuskoiset ovat oikeauskoisten oppien mukaisesti vääräuskoisia. Näennäisesti vääräuskoiset elävät myös omaa todellisuuttaan.

Tarkoitatko todella, että esim ateisti on saatanasta koska pyrkii vain elämään elämäänsä hyvin?

Ne jotka eivät kuulu armon piiriin, päätynevät kadotukseen. Ei siinä mitään. En halunnutkaan, että sieluni (ja ruumiini) jatkaisi elämää jossakin rakennetussa valtakunnassa. Näin siis, mikäli puhutaan 'kadotuksesta' 'helvetin' sijaan.

Miksi uskot kristinuskoon jollet usko? Tämä juuri on NIIN PAHA ongelma: ihmisille pakkosyötetään kristinuskoa, muttei YHTÄÄN, MISSÄÄN EI OPETETA OLLENKAAN ajattelemaan ITSE jumal-kysymyksiä. Kaikki annetaan suoraan että "joko uskot näin tai senkin perkeleestä siinnyt, kuolet!"

Ja mitä helvettiin tulee, olen täysin samaa mieltä siitä, että se on kirkkojen luoma, vääristynyt oppi kadotuksesta.

Näin toivon minäkin, mutta yritän vielä kaivaa niitä todisteita jostain.. Tämä olisi meinaa aika hyvä saada varmistetuksi!

Eksytys jostakin (ennen) vallinneesta oppijärjestelmästä tarkoittaa väistämättä sitä, että vanhasta eksytään ja tilalle tulee jotakin uutta.

Kaikki kehittyy: tekniikka, lääketiede, tieteet... mutta uskonnot ovat vieläkin melkeimpä kivitys-ajassa.

Olkaa täydellisiä niin kuin taivaallinen isännekin on.

Jokainen onkin. As above, so below.

Sori vielä kiihtymiseni, tämä on aihe joka aiheuttaa minut aina näkemään punaista

[Tunhhu]

Wm; n kanssa samoilla linjoilla ...

[Hopeapaju]

Pakko myöntää, että aiemmasta viestistäni saa hieman oudon mielikuvan. Tarkoitus oli kritisoida kristinuskoa sen omilla ehdoilla (eli opeilla). Tai jotakin.
Tuo mahdollisen jumaluuden hyvä-paha ominaisuus onkin juuri se, miksi elämä on mitä on. Ei sitä oikeastaan voi määritellä muuten kuin tuolla 'life is' -meiningillä. Voi olla, että tuo aiempi virkkeeni hyvän ja pahan olemisesta käsityksen ulkopuolella oli sarkasmia.

Itsestään selvyyksiin haluan sanoa, että kuka ihme on sitten se oikeauskoinen ja PAREMPI.

Periaatteessa ei kukaan. Samalla kuitenkin kaikki. Erilaisiin ajatusmaailmoihinhan liittyy myös ajatus siitä, että mitkä ovat ne oikeat - ja väärät - asiat. Ne ovat kuitenkin ihmisten omia näkökulmia. Otetaanpa esimerkki jostakin muusta kuin uskonnosta: Jonkun mielestä viikonloppuryyppäminen on ihan hauskaa vaihtelua, toinen on sitä mieltä, että se on aivan turhaa, siitä tulee paha olo ja noloja tilanteita. Se, että joku pidättäytyy tekemästä jotakin, mitä joku toinen tekee, ei tee hänestä ketään parempaa. Eikä huonompaa. Määrittely paremmista ja huonommista on pään sisältä lähtöisin.

Tarkoitatko todella, että esim ateisti on saatanasta koska pyrkii vain elämään elämäänsä hyvin?

No juu, kärjistäen. Tarkoitan, että jos ei elä esimerkiksi kristittynä, niin silloin elää jonkin muun katsomuksen mukaan (myös ateisti). Muut katsomukset taas ovat kristillisestä näkökulmasta ei-kristillisiä, eli ne puolustavat jotakin muuta. Ja se, mikä tekee niistä siis 'vihollisen', 'vastustajan' eli saatanallisen, on juuri se, etteivät ne ole turvautumista kristittyjen Jumalaan. Minulle tämä esim. ateisti on vain toinen ihminen, joka (toivottavasti) elää sen mukaisesti, että olisi tyytyväinen itseensä ja saavutuksiinsa.

Miksi uskot kristinuskoon jollet usko?

Helvetin hyvä kysymys. En uskokaan. Yritän vain perustella tai ymmärtää sitä sen oppien sisältä. Ja pakkosyöttö on juurikin ongelma. Onneksi on myös uskonnonvapaus eli vaihtoehto olla uskomatta kaikkea.

Jep. Siinäpä se. Lisää keskustelua, kiitos.

[WM_]

Jep. Siinäpä se. Lisää keskustelua, kiitos.

Kanssasi on mielekästä keskustella

Jäi silti vähän epäselväksi, mikä sitten on oma näkemyksesi? Mm. juurikin Jumalasta?

[Hopeapaju]

Jäi silti vähän epäselväksi, mikä sitten on oma näkemyksesi? Mm. juurikin Jumalasta?

Jumaluuden määrittely on ennen kaikkea haasteellinen juttu. Voisin ehkä sanoa, että jumala on eräänlainen ihanne siitä, millainen ihminen voisi olla parhaimmillaan ja onnellisimmillaan. Eli se voisi olla vain kokoelma omia, mielensisäisiä ihanteita, jotka joku toinen taas mieltäisi Jumalaksi (eli ulkoisiksi ihanteista siitä, millainen pitäisi olla - näin on käynyt monoteismissa, vaikkakin vieläkin pidemmälle vietynä, lähinnä esimerkiksi Jeesuksessa). Onnellisuuden ja tyytyväisyyden lisäksi ominaisuuksiin kuuluisi katumattomuus aiemmista teoistaan ja sitä kautta se, että pystyisi tiedostamaan oman osuutensa ja potentiaalinsa suhteessa ympärilläolevan maailman tapahtumiin. Itsensä kokonaisvaltainen ymmärtäminen ja hallinta siis, toisin sanoen.

Jumala ja ihminen tai ihmisen sisäinen jumaluus voisivat siis olla rinnakkaiskäsitteitä, sillä se, mitä ajattelemme, saa meidät tekemään jotakin. Vastaavasti se, mitä joku toinen on tehnyt, saa meidät ajattelemaan jotakin. Unohtamatta sitä, mitä merkitystä teoillamme on muiden ihmisten näkökulmasta ja päinvastoin. Käsitteitä ei välttämättä tarvitse erottaa toisistaan.

Jumaluus voisi siis olla vaikuttamista asioihin ja niiden kulkuun sekä tekoja. Kuka tahansa meistä kykenee melko hyvin päättämään mitä tekee ja luomaan itse tilanteita. Niiden merkitys eli tarkoitus eli "jumalallisuus" ilmenee siinä, mitä itse ajattelemme teoistamme. Ja mitä lähempänä teot ja niiden tarkoitukset ovat omia ihanteitamme, sitä tyytyväisemmäksi voisi tulla siitä, mitä tekee.
---
Näin jotkut voivat myös eksyä siinä, mitä tekevät, esimerkiksi siten, että hahmotuskyky näistä tekojen seurauksista on jotenkin muuttunut. Se voisi selittää jumaluuteen liitettävän ongelman siitä, miksi kaikki taas ei mene niin kuin pitäisi. Sekulaarisena esimerkkinä masentuneella ihmisellä on eri keinoja päästä takaisin normaaliraiteille eli LÖYTÄÄ TAKAISIN: joko yrittämällä saada joku toinen ymmärtämään näkökohtiaan tai muuttamalla niitä itse.

Aika jännä aasinsilta universaaliin eksytykseen.

[WM_]

Tuossa on joukossa myös panteistisia ajatuksia, kuten oma sisäinen jumala jne.
Itsekin jaksan yhä olla sen kannalla, että ajatukset luovat todellisuutta

Hienoa pohdintaa