Kirjoittelin tänne jo viime keväällä meidän talosta Puotilan kartanon mailla. Tahtoisin apuja, miten lapsen (4v) kanssa keskustellaan henkiolennoista, joita hän näkee. Meidän kerrostalo meni täydelliseen LVIS-remonttiin ja olimme ainoa tähän asumaan jäänyt perhe. Ei ollu rahaa vara-asuntoon. Ajattelin, että remontti stressasi lasta, että alkoi puhua höpöjä. Poikani kysyi kellarissa olessamme, että mihin ne saunan vessassa asuvat tädit muuttaa remontin ajaksi. No minähän siihen, että mitkä tädit. No se punainen ja vihreä. Kuulemma tädit eivät puhu mitään, hymyilevat ja vilkuttavat. Lapseni meni täysin lukkoon, kun tajusi, etten minä ole nähnyt samoja tätejä. En mitenkään paheksunut tai alkanut lässytämään möröistä. Totesin vaan, että haluaisin tietää lisää niistä tädeistä. Poika ei puhunut niistä sen jälkeen. Totesi vaan, että ne on muuttaneet ja ei halua keskustella tästä äidin kanssa enempää. Oli aika vakuuttava päätös

enkä kysellyt. Huomasin, että saman päivän aikana saunan vessa oli purettu, tosin poikahan tätä ei tiennyt.
Nyt remontti on ohi. Pojan käytös uudessa saunassa on todella omituista. Leikkii ja käy pesulla jne. mutta löylyssä ensin vitsailee ja kesken lauseen menee täysin hiljaiseksi, lukkoon, ei kuule mitään, kävellee suihkuhuoneeseen istumaan. Ei vastaa, istuu vaan. Tätä jatkuu muutaman minuutin, kunnes herää ja jatkaa leikkejä normaalisti. Kuulemma ei ole paha olo, mutta ei taas halua keskustella mun kanssa. Lenkkisaunassa olessamme kävi samalla tavalla ja naapuri luuli loukanneensa ja suututtaneensa pojan. Sanoin vaan, että en tiedä, miksi tekee tota. Ja ei tee muissa saunoissa, vain omassa talon saunassa. Miten siis asiasta vois udella niin, ettei mene lukkoon, säikähdä tai etten johdattele liikaa? Löylyhuoneen takana on vanha vessa, joka on sekin rempattu. Poika ei pelkää saunaa ja menee sinne mielellään. Löylyhuoneeseen ei liity muutenkaan mitään pahaa muuta asiaa, on käynyt saunassa vain mun kanssa. Kerran tosin poltti näppinsä löylykauhaan.