Panteismi

[ridikulous]

Panteismi ansaitsee mielestäni oman aiheen.

Perusajatushan tässä on yksinkertaisesti se, että kaikkeus on yhtä kuin jumala. Joidenkin näkemysten mukaan panteismi ei persoonattoman "jumalansa" takia ole edes uskonto, mutta kukin päättäköön itse.

Tässä Tietoisuus-ketjusta pari viimeisintä viestiä, näin keskustelun aloittamiseksi:

Panteismin Jumala mielestäsi järjetön. No, en nyt lähde kumoamaan mielipidettäsi, esitän vain omani. Juuri eilen meinaa pohdin tätä että jos ajatellaan jotain mikä on Jumala. Ensimmäinen sana joka minulle tulee mieleen, on täydellinen, täydellisyys. Sana täydellisyys kattaa kaiken, epätäydellisestä puuttuu jotain. Itse siis hyvinkin uskon panteismin mukaisesti, ettei Jumalan ulkopuolella ole mitään, Jumala on kaikkea pyörittävä voima joka pitää atomit koossa ja radallaan. Se "tyhjyys" atomien välissä.

Ollakseen täydellinen, Jumala ei mitenkään voi olla erillinen, osa, vain jotain, muttei toista, persoonallinen... Jumalaa käsittäessä, on helpompaa ajatella hänet ehkä persoonallisena, näin on helpompi vaikka rukoilla, sillä eihän ajattelussa ole vikaa jos vain itse saa lähemmän yhteyden näin.

Jumala on myös kaikkivoipa. Mutta miten vaikutat vaikka tuuleen paremmin kuin itse olla tuuli? Miten vaikutat veteen, jollet ole vesi tai voima joka sitä liikuttaa? Miten annat vettä sadolle, kuin vesisade joka kasvattaa kasveja, jollet ole se sade?

Epätäydellisen ulkopuolella on jotain.

Jumala on myös rakkaus, näin ollen on tyhmää uskotella itselleen ja muille synneistä ja helvetistä. Tämä ei silti pois sulje ihmisten "pahuutta". (Pahuus. Päämäärään pyrkiessä tehty poikkeava teko) Elämme 3d boxissa, tänne ominaista on kärsimys, ruumiillinen raadollisuus.. Sitä ei voi paeta, kaikilla meillä joskus lohkeaa hammas.

Kumpa siinä nyt tuli jotain mitä halusin sanoa

panteismin ongelma on se,että me elämme epätäydellisessä luomakunnassa joka on täyusin erilainen kuin silloin kun Jumala loi maailman.Me sairastumme,vanhenemme ja kuolemme.Näin ei ollut ennen syntiinlankeemusta.


Voisikin heittää Wm:lle ajatukse,että jos Jumala on kaikki kuten panteismi opettaa ja Jumala on täydellinen niin miksi maailmamme ei ole täydellinen miksi emme elä paratiisissa maan päällä.

Rabiljukselle sanoisin, että täydellisyys ei ole sama asia kuin täydellinen hyvinvointi. Täydellisyyteen kuuluu myös se kolikon kääntöpuoli. Siksi paratiisia ei voi olla ilman vastakohtaa.

Ja henkilökohtaisesti uskon niin, että tämä maailma on olemassa, koska kaiken kattava jumaluus haluaa kokea olemisen kaikki muodot. Siksi on olemassa niin monimuotoinen luonto, erilaiset ihmiset elämäntarinoineen, toiset galaksit, kaikki. Universumi haluaa kokea itsensä, niin sanotusti. "Se" haluaa tietää, millaista on olla kivi, miltä tuntuu hyöriä ilmavirtauksena ympäriinsä tai millaista on olla elektroni pyörimässä atomin ytimen ympäri. Tai miltä tuntuu räjähtää jättimäisenä tähtenä.

"Tuntea" on oikeastaan huono sana tuota kuvaamaan. Mutten osaa parempaakaan keksiä.

Kirjoittelin tuossa ainakin sivullisen panteismista, ja mm. vastaukset näihin ongelmiin. Voin ne julkaista, jos jotakuta kiinnostaa. Mutta etten tässä tunge kaikkia ajatuksiani samaan postaukseen, puheenvuoro teille.

Löytyykö täältä vielä lisää panteisteja? Millä tavalla te ajattelette?

[WM_]

Rabi, mikään ei todista ettei Jeesus katsonut himoiten ja mitä vikaa siinäkään olisi ollut?

Ja kuten sanottiin, ei ole täydellistä olla paratiisissa, sieltähän puuttuisi juuri ne elementit miksi me maanpäällä olemme. Kuten on sanottu "elämä on kärsimystä"

Rabi, tuo on pahin mitä voi sanoa toiselle että "älä tee noin vaan tee näin sillä tämä on totuus" sillä kukaan maanpäällä ei voi kertoa minulle totuutta tai rajoittaa ajatuksiani. Mikään ei todista että vain Jeesukseen uskominen ja itku ja rutina päästäisi taivaaseen, ei mikään. Itsepetoksesta voi olla siis montaa eri mieltä.

Tuo oli ridikuloukselta hyvä pointti, että maailmankaikkeus haluaa kokea nuo asiat. Olisipa Jumalana tylsää istua vain pilvellä ja katsoa kun kaikki tapahtuu, mieluummin kokee sen ja vieläpä kaiken kautta, myös ihmisten.

Jumalasta ei voi ainuttakaan varmaa sanaa mennä sanomaan, ei puolesta eikä vastaan, panteismissa on mielestäni siis hyvä lähtökohta kun Jumalaa ei rajata eikä kuvailla sen tarkemmin, siihen ei ole meistä kukaan sanomaan mitään.

[carcass]

Rabi, mikään ei todista ettei Jeesus katsonut himoiten ja mitä vikaa siinäkään olisi ollut?

Muutamissa 'Pseudohistoriallis' -leiman saaneissa teoksissa on esitettykkin näkemyksiä, joiden mukaan Jeesuksella olisi ollut vaimo. -Myös lapsia.
Muutamien lähteiden mukaan jeesuksen vaimolla olisi tarkoitettu Magdalan Mariaa.
(se onko tällä asialla mitään merkitystä, päättää lukija itse...)

Ja kuten sanottiin, ei ole täydellistä olla paratiisissa, sieltähän puuttuisi juuri ne elementit miksi me maanpäällä olemme. Kuten on sanottu "elämä on kärsimystä"

ilman kärsimystä paratiisin teennäisesti täydellinen elämä fragmentoituisi, sillä täydellistä elämää ja onnellisuutta ei ole ilman kuolemaa ja kärsimystä.

Itsepetoksesta voi olla siis montaa eri mieltä.

Kumpi pettääkään itseään enemmän.. Ihminen joka laumasielullisesti kulkee sokeana kohti määränpäätään, jota rajoittavat ahdas mustavalkoinen moraali ja korkeammaksi koettu arkkityyppinen entiteetti?
Vai se joka etsii vastauksia omaan olemassaoloonsa yksilönä, osaten suodattaa omasta elämänkatsomuksestaan ahdasmielisen dogmin pois ja löytää elämälleen paljon suurempia mahdollisuuksia?
kas siinäs pulma....

Jumalasta ei voi ainuttakaan varmaa sanaa mennä sanomaan, ei puolesta eikä vastaan, panteismissa on mielestäni siis hyvä lähtökohta kun Jumalaa ei rajata eikä kuvailla sen tarkemmin, siihen ei ole meistä kukaan sanomaan mitään.

Panteisti ei rajaa jumalaa, eikä kuvaile sitä tarkemmin, koska se olisi toissijaista, vähintäänkin teennäistä.
Se ei muuttaisi panteistin perusajatusta siitä, että jumal-prinsiippi on kaikki.
Absoluuttinen -yksi-

Olen siis jotakuinkin samoilla linjoilla kanssasi.

[Wespa]

Ihanaa, aihe juuri minua (meitä) varten.

Aivan ihanasti WM_ jo selittikin tuosta mikä on panteistinen Jumala. Täydellinen (täynnä = ei sulje mitään pois, ei reikää) kattaa siis kaiken, mutta ei se sulje pois kristinuskon Jumalaakaan, se on vain osa tätä isompaa olevaisuutta (Panteistista Jumalaa). Ei olisi valoa ilman pimeyttä, eikä nautintoa ilman kärsimystä. Kaikki on lopulta vain saman asian eri tasoja. Missä lopulta kulkee lämpimän ja kylmän ero? Sen päättelee kokija itse. On jopa masokisteja jotka näkevät kivun eri tavalla (heille se on nautintoa)...

Silti en näe kristinuskon Jumalaa myöskään täydellisenä hyvyytenä ainakaan raamatun ja sen tulkinnan mukaan.
Mielestäni täydellisen hyvä Jumala ei heittäisi ketään kärsimään helvettiin, täydellisen hyvä Jumala ei antaisi minkään pahan edes tapahtua, täydellisen hyvä Jumala ei olisi edes keksinyt koko pahuutta (tai antanut jonkun muun keksiä sitä), tai jos antoi vaikkapa saatanan keksiä pahuuden, niin silloinhan Jumala ja s*atana ovat samalla viivalla ja molemmat vain jumalhahmoja kuten zeus ja monet muutkin. Voimme siis nähdä, että nämä jumalhahmot ovat tämän Panteistisen Jumalan sisällä.

Millaista olisikaan elämä jos jokainen tietäisi ja ajattelisi olevansa yhtä. Aina kun näkisi vastaantulevan ihmisen tai vaikak kivan, niin näkisi siinä itsensä. Kun näkisi vaikka köyhän, niin tietäisi, että "hei tuohan on minä kokemassa ihmisenä oloa tuon ihmisen näkökulmasta" ja sitten voisi määritellä miten haluaa kokea tilanteen. Haluanko kokea olevai rikas, jos näin, niin autampa itseäni (köyhää) olemaan rikas antamalla tuolle köyhälle rahaa...

[WM_]

Tarkoitatko Wespa, täydellisen hyvä vai pelkästään hyvä?`:)

Ruumiillinen elämä ei ikinä ole ruusuilla tanssimista, sillä minulla ainakin menisi selkä sellaisessa touhussa kipeäksi.

[Rabiljus]

Panteisti ei rajaa jumalaa, eikä kuvaile sitä tarkemmin, koska se olisi toissijaista, vähintäänkin teennäistä.
Se ei muuttaisi panteistin perusajatusta siitä, että jumal-prinsiippi on kaikki.
Absoluuttinen -yksi-

Olen siis jotakuinkin samoilla linjoilla kanssasi.[/quote]



Kuten aikaisemmin sanoin Juutalaisuus ja Kristinusko ovat ilmoitususkontoja joissa Jumala on persoonallinen Jumala
ei siis persoonaton voima joka on kaikki ja jota ei voi lähestyä,rukoilla ja tuntea henkilökohtaisella tasolla.
Jumala on siis ilmoittanut itsensä ihmiskunnalle.

Mikä on teennäistä? sekö,että kristityt tuntevat Jumalan henkilökohtaisesti Pyhän Hnegen kautta,persoonallisen Jumalan.
Milestäni panteismi on vain eräs teoria sillä siinä ei ole mitään varmuutta Jumalasta,koska Jumalan ajatellaan olevan kaikki eikä häntä voi lähestyä hnkilökohtaisella tavalla ja jos lähestyy niin ei hän ainakaan puhu mitään.

Voin kertoa omasta kokemuksestani,että minulla on henkilökohtaisia kokemuksia Jumalasta,
Mutta miten panteistilla voi olla kokemuksia persoonattomasta Jumalasta joka on kaikki.

Haluaisin kysyä Wm:lta,että jos koskaan rukoilet niin kenelle sinä osoitat ruklouksesi sillä eikö juuri sinun jumaluutesi ole nyt sinä kokemassa olemassaoloaan maan päällä.Jos Jumala on kaikki niin osoitatko sinä rukouksesi puulle koska Jumala on myös tuo puu.

Tässä tullaan siihen väistämättömään ajatukseen,että panteismin Jumala on ihminen itse,ihminen itse määrittää tämän jumaluuden koska ei usko arkkityyppiseen Jumalaan joka olisi ilmoittanut itsensä ihmiskunnalle,kuten raamatussa :missä Jumala antoi Moosekselle 10 käskyä siinain vuorella.Panteismissa ihminen rakentaa itse Jumalansa ja sehän on ihmisestä mukavaa.Ei tarvitse kuunnella minkään persoonallisen Jumalan käskyjä siitä miten tulisi elää elämäänsä jne..panteismi on maailman itsekeskeisin katsomus ja rakentuu ihmisen oman egon ympärille,sillä siinä ei ole mitään ylempää auktoriteettia.
Itse vertaisin panteistia lapseen joka kapinoi vanhempiaan kohtaan:minähän teen juuri niinkuin itse haluan.

Kumpi pettääkään itseään enemmän.. Ihminen joka laumasielullisesti kulkee sokeana kohti määränpäätään, jota rajoittavat ahdas mustavalkoinen moraali ja korkeammaksi koettu arkkityyppinen entiteetti?
Vai se joka etsii vastauksia omaan olemassaoloonsa yksilönä, osaten suodattaa omasta elämänkatsomuksestaan ahdasmielisen dogmin pois ja löytää elämälleen paljon suurempia mahdollisuuksia?
kas siinäs pulma....

Tässä tuleekin Juuri se asia esille että Juutalaisuus/kristinusko on ilmoitususkonto
Jossa persoonallinen Jumala on ilmoittanut itsensä ihmiskunnalle.
Usko tällaiseen Jumalaan olisi itsepetosta ja sokeaa uskoa ellei olisi Pyhää Henkeä.
Ihminen ei siis ole yhtä kuin Jumala kuten panteismissa vaan on olemassa persoonallinen
Jumala joka on ilmoittanut tahtonsa raamatussa.

Mielestäni panteismissa ei voida eds puhua Jumalasta koska sana Jumala jo viittaa persoonaan
pitäisi puhua mielummin jostain universaalista energiasta jonka osasia me ihmiset ja kaikki on.

[ridikulous]

Mikä on teennäistä? sekö,että kristityt tuntevat Jumalan henkilökohtaisesti Pyhän Hnegen kautta,persoonallisen Jumalan.
Milestäni panteismi on vain eräs teoria sillä siinä ei ole mitään varmuutta Jumalasta,koska Jumalan ajatellaan olevan kaikki eikä häntä voi lähestyä hnkilökohtaisella tavalla ja jos lähestyy niin ei hän ainakaan puhu mitään.

Totta, panteismi on "vain" eräs teoria. Koska ihminen on rajoittunut olento, ei hän ehkä voi järkensä avulla päätellä varmaksi muuta kuin sen, että on olemassa. "Ajattelen, siis olen." Tämän jälkeen ei välttämättä mikään ole enää varmaa, vaan kaikki muu voi olla harhaa. Kun järjen rajat tulevat vastaan, pidemmälle auttaa vain tunne ja intuitio. Niillä ei kuitenkaan ole todistuspohjaa subjektiivisuutensa takia, joten tästä eteenpäin kaikki on pelkkää uskoa. Kristinusko on uskoa, panteismikin on uskoa. (Tämä ei silti tarkoita, että panteismi olisi uskonto.)

Voin kertoa omasta kokemuksestani,että minulla on henkilökohtaisia kokemuksia Jumalasta,
Mutta miten panteistilla voi olla kokemuksia persoonattomasta Jumalasta joka on kaikki.

Minä tunnen Jumalan, tai jumaluuden, joinakin hetkinä esimerkiksi luonnossa. Se on todellakin selittämätön tunne, jota ulkopuoliselle on vaikea kuvailla. Luulisin, että se on verrattavissa kristittyjen kokemukseen pyhästä hengestä. Minulle kokemus Jumalasta tarkoittaa kokemusta siitä, että tunnen olevani pieni ja oleellinen osa suurta universumia, täynnä rakkautta ja tyyneyttä. En osaa sitä paremmin sanoiksi pukea.

Tässä tullaan siihen väistämättömään ajatukseen,että panteismin Jumala on ihminen itse,ihminen itse määrittää tämän jumaluuden koska ei usko arkkityyppiseen Jumalaan joka olisi ilmoittanut itsensä ihmiskunnalle,kuten raamatussa :missä Jumala antoi Moosekselle 10 käskyä siinain vuorella.Panteismissa ihminen rakentaa itse Jumalansa ja sehän on ihmisestä mukavaa.Ei tarvitse kuunnella minkään persoonallisen Jumalan käskyjä siitä miten tulisi elää elämäänsä jne..panteismi on maailman itsekeskeisin katsomus ja rakentuu ihmisen oman egon ympärille,sillä siinä ei ole mitään ylempää auktoriteettia.
Itse vertaisin panteistia lapseen joka kapinoi vanhempiaan kohtaan:minähän teen juuri niinkuin itse haluan.

Ihminen on siis vain osa tuosta suuresta jumaluudesta, ja ihmisolentoa, kuten muutakin materiaa, rajoittavat luonnonlait. Se, että on osa jumaluudesta ei tarkoita, että olisi kaikkivoipa ja omaisi jumalalliset kyvyt. Se tarkoittaa, että jollakin tasolla (henkisesti) olemme kaikki yhteydessä toisiimme. Jos jokaisella olisi jumalan kaikkivoipaisuus, olisi olemassa monta jumalaa! (Tässä on se ero hindulaisuuden ja panteismin välillä.)

Miksi, Rabiljus, haluat niin välttämättä alistua jonkin auktoriteetin alle?

Mielestäni panteismissa ei voida eds puhua Jumalasta koska sana Jumala jo viittaa persoonaan
pitäisi puhua mielummin jostain universaalista energiasta jonka osasia me ihmiset ja kaikki on.

Totta. Itse en pidä sanasta "jumala" tässä yhteydessä. Käytänkin mieluummin sanaa "jumaluus". Tai universumi, mutta sekin on hieman liian rajoittava ilmaus, koska siitä puuttuu se "näkymätön" puoli.

[Perkala]

Totta, panteismi on "vain" eräs teoria. Koska ihminen on rajoittunut olento, ei hän ehkä voi järkensä avulla päätellä varmaksi muuta kuin sen, että on olemassa. "Ajattelen, siis olen." Tämän jälkeen ei välttämättä mikään ole enää varmaa, vaan kaikki muu voi olla harhaa. Kun järjen rajat tulevat vastaan, pidemmälle auttaa vain tunne ja intuitio. Niillä ei kuitenkaan ole todistuspohjaa subjektiivisuutensa takia, joten tästä eteenpäin kaikki on pelkkää uskoa. Kristinusko on uskoa, panteismikin on uskoa. (Tämä ei silti tarkoita, että panteismi olisi uskonto.)

Voin kertoa omasta kokemuksestani,että minulla on henkilökohtaisia kokemuksia Jumalasta,
Mutta miten panteistilla voi olla kokemuksia persoonattomasta Jumalasta joka on kaikki.

Minä tunnen Jumalan, tai jumaluuden, joinakin hetkinä esimerkiksi luonnossa. Se on todellakin selittämätön tunne, jota ulkopuoliselle on vaikea kuvailla. Luulisin, että se on verrattavissa kristittyjen kokemukseen pyhästä hengestä. Minulle kokemus Jumalasta tarkoittaa kokemusta siitä, että tunnen olevani pieni ja oleellinen osa suurta universumia, täynnä rakkautta ja tyyneyttä. En osaa sitä paremmin sanoiksi pukea.

Hienosti oivallettu ja kirjoitettu.

Emme pysty perustelemaan järjellä tai millään muullakaan aukottomalla tavalla minkäänlaisen Jumalan olemassaoloa. Ihmisillä on vain tunne jonkinlaisen jumalan läsnäolosta, ja tunteilla, aavistuksilla ja pyhien kirjojen tarinoilla ei voida todistaa Jumalan olevaisuutta. Mutta silti ihmiset etsivät jotain jumalallista, koska heistä se tuntuu vaivan arvoiselta.

Tunteilla on suuri merkitys ihmiselämässä: me emme esimerkiksi tee koskaan järkiperäisiä ratkaisuja, vaan korkeintaan pohdimme järkiperäisesti ongelmiamme. Sen "oikean ratkaisun" me valitsemme aina tunnepohjaisesti. Ja yli 90 % tapauksissa vielä tiedostamattamme.

[WM_]

Rabi, toverini, panteismin Jumalaa on helppo lähestyä, ei tarvita kirkkoja, kullattuja kattokruunuja, valtaa, voimaa... Riittää vain tosiaan oma itsensä. Parhaiten Jumalan tuntee eläen hetkessä, luonnossa tämä on helpointa, kuten edellä hienosti sanottiin.
Jumala ei ole isä joka vahtii, vaan ystävä pikemminkin.

Oletko perehtynyt mielen voimasta kertovaan kirjallisuuteen? Yksi rukouksen muoto on mantrat ja meditaatio sekä visualisoinnit, vaikkapa onnistuneen ihmissuhteen löytämiseksi. Mielestäni aivan avutonta pyytää suoraan kristinuskon Jumalalta että "anna elämääni hieno ihminen" (johtuen etten usko sen toimivan, vaan) uskoa ja luottaa siihen että on itse vastuussa tapahtumista, joten käytetään Jumalaa, ELÄMÄÄ apuna ihmissuhteen luomiseksi. En nyt ala sen tarkemmin referoimaan näiden kirjojen opetuksia aiheesta.

Jos Jumala on persoonallinen, siitä puuttuu jotain. No, kristinuskon Jumalastahan puuttuu erittäin paljon, sillä se on erillään meistä ja kaikesta. Mikä se sellainen Jumal-olento on joka on kylmä muttei kuuma, ylhäällä muttei alhaalla, suuri muttei pieni, oikealla muttei vasemmalla?

[Wespa]

Mutta miten panteistilla voi olla kokemuksia persoonattomasta Jumalasta joka on kaikki.

Panteistilla voi olla kokemuksia peroonattomasta tai jopa persoonnallisesta Jumalasta, mutta Panteisti tietää, että tämä Jumala tai kokemus on vain osa tätä isompaa kaikkeutta (Panteistista Jumalaa/Universumia). Panteisti voi siis hyväksyä vaikkapa Jahven olemassa olon ja jutella tälle, mutta tiedostaa, että puhuessaan jollekkin jolla on persoona tai muuten rajallinen puhuu vain osalle tätä kaikkeutta. Mutta paradoksi on kuitenkin se, että kaikki on yhtä, joten vaikka puhutkin vain yhdelle eniteetille, niin puhut samaan aikaan itsellesi ja kaikkeudelle.

Silti kun on kokemus siitä erillä olosta, niin ei voi kokea olevansa täysin se Jumala joka on. Ei voi ymmärtää vielä sitä kaikkeutta joka on, kun katselee sitä ihmisnäkökulmasta.

Me olemme leikkimässä täällä sitä Jumalaa joka leikkii, että on tehnyt niin suuren kiven jota ei voi nostaa. Näin kuvainnollisesti siis... Meillä on rajoitteemme ihmisenä olossa ja tästä johtuen emme tietoisesti aina koe olevamme kaikki joka on, mutta ne kaikki voi myös murtaa...

Mielestäni Panteistisen uskonnon ja muiden perususkontojen kuten kristinuskon suurin ero on se, että Panteisti voi nähdä kaiken itsenä (ja itsen kaikkena), kun taas muissa uskonnoissa asioita pyritään ulkoistamaan kun nähdään itse erillä muista. Voidaan sitten pyytää Jumalta ja syyttää saatanaa omista teoista.

Panteisti voi silti uskoa ulkoiseenkin Jumalaan esim. kristinuskon sellaiseen, mutta hän tietää, että se ei ole koko kokonaisuus.

Tätä Panteismin Jumalaa sopii mielestäi paremmin kuvaamaan lause "All that is", eli kaikki mitä on.

[Rabiljus]

Raamatussa puhutaan kolmesta taivaasta:

1taivas=maaplaneetta
2=kosmos/kaikkeus
3)Jumalan taivas,Jumalan asuinsija

Raamatussa puhutaan missä Jumala on läsnä,Jumala ei ole siis kaikki,vaan hänet voi tuntea henkilökohtaisesti.

YHWH on siis kaiken luoja ja alullepanija,hänellä on kaksi osoitetta:hän asuu korkeudessa sekää niiden luona joilla on särjetty sydän.

Jeesus ei ole omien sanojensa mukaan vain pikkujumala muiden jumalien joukossa ja osa jotain suurempaa,vaan hän on itse Jumalan poika,jonka kautta on luotu kaikki taivaat.[url][/url]

Ihmine luotiin Jumalan yhteyteen mutta se ei tarkoita,että ihminen onn Jumala kuten panteismissa jossa ei ole eroa ihmisen eikä Jumalan välillä.


Jumala ei persoonana siis ole osa jotain suurempaa=persoonatonta kaikkeutta/kosmosta
vaan Jumala on luoja joka on luonut kaiken eikä luoja voi olla osa luotua.Jumalan henki ei ole osa materiaa.

pIstän pari videota havannoimaan Jumalan kolmatta taivasta eli sitä paikkaa jonne jeesuksen omat menevät ylöstempaamisessa.

Eli ósa1) 2taivaan(universumin ja ulottuvuuksien läpi):



Osa2:perillä 3taivaassa

[WM_]

Rabi, mistä sinä tiedät millaiseksi Jumala meidät loi?
Raamattu ei ole järin hääppöinen kirja, niin vanha, niin monesti muunneltu, ihmisen kirjoittama.. Ja sehän käskee tappamaankin vaikka minkä asian takia, mutta ne vaan suljetaan pois silmistä ja luetaan mitä halutaan..

[ridikulous]

Panteistilla voi olla kokemuksia peroonattomasta tai jopa persoonnallisesta Jumalasta, mutta Panteisti tietää, että tämä Jumala tai kokemus on vain osa tätä isompaa kaikkeutta (Panteistista Jumalaa/Universumia). Panteisti voi siis hyväksyä vaikkapa Jahven olemassa olon ja jutella tälle, mutta tiedostaa, että puhuessaan jollekkin jolla on persoona tai muuten rajallinen puhuu vain osalle tätä kaikkeutta.

---

Panteisti voi silti uskoa ulkoiseenkin Jumalaan esim. kristinuskon sellaiseen, mutta hän tietää, että se ei ole koko kokonaisuus.

Tutkailin vähän tätä panteismi vs. kristinusko -asetelmaa, ja löysin Wikipediasta mielenkiintoisen artikkelin gnostilaisuudesta. Se on käytännössä vanhakantainen uskonnollinen aate, joka sekoittaa nämä kaksi täysin vastakkaisilta vaikuttavaa uskontoa yhteen niin sulavasti, ettei kitkaa synny. Gnostilaiset perustavat ajatuksiaan mm. Platonin oppeihin.

Tässä muutama pääpointti lyhenneltynä:

1. Ajatus kaukaisesta, korkeimmasta ja tuntemattomasta monadisesta jumaluudesta. Tämä jumaluus tunnetaan useilla eri nimillä, kuten Pleroma ("Täyteys") ja Bythos ("Syvä").

2. Alempien jumaluuksien esiintulo korkeimmasta jumaluudesta. Alemmat jumaluudet ovat tunnistettavissa korkeimman jumaluuden osiksi, sitä kuvaaviksi luonteenpiirteiksi.

3. Ajatus erillisestä, alemmasta aistimaailman (eli meidän aistimamme maailman) luojajumalasta.

4. Luomisen epäonnistumisen vuoksi maailmaa pidetään epäonnistuneena ja virheen tuloksena, epähyvänä.

5. (Omin sanoin selkokielellä selitettynä:) Maailman tila selitetään draamana, jossa tietyt ihmiset saavat vahingossa osan suuresta jumaluudesta, joka on eksynyt tähän aistimaailmaan. Ja ainoa tapa palauttaa tuo rippunen jumaluutta takaisin on saada ihminen kokemaan "herääminen". Tämä herääminen tapahtuu ensi sijassa tiedon kautta.

Ja tiedon tuojana, yllätys yllätys, voidaan pitää vaikkapa Jeesus Kristusta.

"Gnostilaisuus teki näin henkilökohtaisesta pelastuksesta kosmisessa mittakaavassa merkittävän tapahtuman."

Ihan henkilökohtaisesti täytyy sanoa, että tuosta maailman tilan kuvauksesta ja jumalan tärskähtämisestä keskelle ihmisten aistimaailmaa tulee jostakin syystä mieleen Herkules

Mutta tässä taas vähän lisää maustetta soppaan. Tällä esimerkillä halusin vain näyttää, että voisi olla mahdollista yhdistää kristinusko ja panteismi. Täällä kun on ollut aika mustavalkoista väittelyä, paitsi tuo Wespan viimeisin kommentti.

Haluaisinkin nyt kuulla Rabiljuksen mielipidettä asiaan. Olisiko mielestäsi mahdollista, että kristinusko sopisi panteistiseenkin maailmankuvaan? Vai ovatko nämä kaksi täysin erillistä aatetta?

[Rabiljus]

Gnostiaisuus on sekoitus Kristinsuskoa ja kreikkalaista filosofiaa ja se tuomittiin jo alkukirkon taholta harhaopiksi.
Gnostilaisuudessa on tosiaan ajatus luojajumalaa korkeammasta absoluutista ja ajatellaan,että tiedon avulla ihminen pääsee yhteyteen tämän korkeimman absoluutin kanssa.Mutta kun tarkemmin tutkii nykypäivän gnostilaisuutta(Samael aun Weor)niin huomaa,että tämä korkeampi absoluutti on itseasiassa s*atana,langennut enkeli.

Saatanasta käytetään myös nimeä lucifer=valontuoja(tiedon valon tuoja) ja gnostilaisuudessa s*atana esitetään tätä Israelin heimojumalaa korkeampana Jumaluutena.Gnostilaisuus vääristelee koko raamatun ja Kristinuskon.

Raamattu taas esittää saatanan koko maan piirin villitsijänä ja eksyttäjänä joka villitsee ihmiset palvomaan epäjumalia ja eskyttää ihmisiä poisn totuudesta.s*atana lankesi pois taivaasta oman ylpeytensä tähden koska halusi olla Jumala,ja saman valheen hän esitti ensimmäiselle ihmisparille:Teistä tulee niinkuin Jumala...

Gnostilaisuus esittää tämän saman valheen:Gnostilaisuus tarjoaa tätä hyvän ja pahan tiedon puun hedelmää(tiedon hedelmää) ihmiskunnalle,joka itseasiassa on saatanan valhetta,jolla s*atana esitetään todellisena ihmiskunnan Jumalana luojajumalan sijasta.

Saatanan pyrkimys on esittää itsensä hyvässä valossa ja Jumala pahassa valossa.Hän esittää,että maailman kärsimykset johtuvat Jumalasta ja näin hän voi esiintyä ihmiskunnan pelastajana kun antikristus ilmestyy.
Hän muuttaa valon pimeäksi ja pimeän valoksi.


Raamatussa sanotaan,että s*atana kykenee muuttamaan itsensä valon enkeliksi:
Eli hän pyrkii ikäänkuin tuomaan hyviä asioita.

Pistän videon saatanan eksytyksestä jotta näet Ridicilous kuinka eksyttävä s*atana on:






Nuo videot ovat puhdasta gnostilaisuutta jossa ollaan tiedon valon kanssa tekemisissä
s*atana esiityy valon enkelinä tuodakseen ihmisille tiedon kuinka tulla Jumalan kaltaiseksi.
Mutta hän eksyttää ihmiset pois Jehovan luota.

[carcass]

Gnostilaisten ainoa virhe lienee se, että he tulkitsivat maailmaa dualistisesti.
-Heille kuitenkin arvostus siitä, etteivät he tukeutuneen ahdasmielisiin käsityksiin raamatun osalta, vaan pystyivät käsittämään jumaaluuden ei aspekteja useammalta kannalta.

[Rabiljus]

Mielestäni dualistinen hyvän ja pahan,oikean ja väärän ero on hämärtynyt täyin nykymaailmassamme.Yleinen on uuden aikakauden lausahdus:tee mitä tahdot kunhan et vahingoita toista.Mikä on erittäin harhaanjohtava.

Sinä carcass ehkä näet Kristillisen moraalin mustavalkoisena,opin oikeasta ja väärästä,Mutta tosiasissa sillä on elämää suojeleva vaikutus vaikka et sitä sydämen sokeudessa näekään.

Me elämme monimuotoisessa maailmassa ja uskomme ihmisyyteen mutta onko koko ihsmiskunanan historian aikana usko ihmisyyteen poikinut mitään hyviä hedelmiä,kysy sitä itseltäsi carcass.

Mielestäni Jumalan laki on hyvä ja selkeä.

Uskon,että lopunaikana moni ihminen tulee olemaan suuri humanisti ja suvaitsevainen ja tekevät sen virheen,että suuressa viisaudessaan ja rakkauden palvonnassaan hylkäävät Jumalan lain sekä oikean ja väärän selvän rajan.Onhan se nähtävissä jo ruotisn kirkossa homosiunaamiseen.

[Tonza133]

Mielestäni dualistinen hyvän ja pahan,oikean ja väärän ero on hämärtynyt täyin nykymaailmassamme.Yleinen on uuden aikakauden lausahdus:tee mitä tahdot kunhan et vahingoita toista.Mikä on erittäin harhaanjohtava.

Ja mikäs tässä mättää? Jos jokin ei vahingoita toista, niin mitä haittaa siitä on?

[OSITutkimusseura]

Mielestäni dualistinen hyvän ja pahan,oikean ja väärän ero on hämärtynyt täyin nykymaailmassamme.Yleinen on uuden aikakauden lausahdus:tee mitä tahdot kunhan et vahingoita toista.Mikä on erittäin harhaanjohtava.

Ja mikäs tässä mättää? Jos jokin ei vahingoita toista, niin mitä haittaa siitä on?

Vapaita ihmisiä on hankala hallita ja todellista vapauttahan mikään enemmän tai vähemmän hallitseva instituutio ei halua.

[WM_]

Nimenomaa, älkää siis vain ajatelko itse
Kamalin mikä voi korvaani särähtää (ja se luki tuola jossain ylempänä), on se että jotain väitetään harhaopiksi Kenestäkään ei ole sitä tekemään

[OSITutkimusseura]

Harhaoppia on se, mihin ei käytetä omaa järkeään vaan totellaan sokeasti.