ViestiKirjoittaja Anyara~Esse » 29 Marras 2009, 14:16
Onhan niitä tultu koettua.
En yleensä luota silmiini ja siihen, mitä "näen" tai olen kuulevinani melko hämärässä huoneessa, väsyneessä mielentilassa ja jo valmiiksi hieman säikkynä. Olenhan minä olevinani nähnyt asioita, muta jälkeenpäin mietittynä niihin on mahdollista löytää järkeenkäypä selitys aistiharhojen tai väsymyksen tiimoilta. Kuitenkin talossamme on melko varmasti edes jonkunlaista energiaa liikkellä. Niihin aikoihin, kun tonttiamme kaavoitettiin ja tyhjennettiin siihen kasvaneista puista, maasta löytyi lukuisia luukätköjä. Suurinosa taisi olla lehmien tai muiden suurien kotieläinten, mutta ne taisivat olla yli 100 vuotta vanhoja. Joko näillä tienoin oli kauan sitten ollut maatila tai vain vaeltava karjalauma, muttei se tietenkään mitenkään kovin eriskummallista ole. Kun talomme oltiin juuri rakennettu ja vanhempani asuivat täällä parivuotiaan isoveljeni kanssa, he kuulivat usein raskaita paukahduksia ja askelia katolta, sekä talon sisältä. Talomme on suuren L-kirjaimen muotoinen, ja sen "kärjestä", jossa sijaitsee kylpy- ja kodinhoitohuone sekä keittiö, on aina kuulunut outoja ääniä. Vähän aikaa sitten heräsimme yöllä valtavan kovaan paukaukseen keittiöstä, ja se kuulosti siltä, kuin joku olisi raivoissaan viskannut ainakin kourallisen metalliastioita lattialle. Heräsimme tähän koko perhe ja menimme arvatenkin katsomaan - ei mitään tai ketään, ja astiat olivat hyvässä järjestyksessä kaapeissaan. Eikä tämä ole kuin esimerkkitapaus. Autotallistamme, kodinhoitohuoneestamme ja keittiöstä näitä ääniä kaikkein eniten kuuluu, mutta outoa on se, miten tavattoman kovia ja raskaita ne ovat; eivät mitään sellaista, mitä kukaan voisi päästään tempaista.
Talossamme on aina ollut paljon eri näkö- ja kuulohavaintoja, milloin vieraat ovat sanoneet, että näkivät mustakaapuisen miehen takan edessä tai tunsivat jonkun hengenvedon poskellaan. Itsellenikin on muutama tapaus sattunut, mutta kuten aiemmin sanoin, en menisi vannomaan tällaisten havaintojen aitoudesta. Kuitenkin sen tiedän, että täällä on aina katoillut paljolti tavaraa. Ollessani päiväkoti-ikäinen todistin oudon tapahtuman, kun tekemäni paperilintu lähti yöllä lentoon ja oli aamulla kadonnut jäljettömiin. Kuulostaa mielipuoliselta, mutta voisin vaikka vannoa, että tiedän mistä puhun. Muidenkin asukkaiden tavarat ovat aina tavanneet vaihtaa itsekseen paikkaa. Esimerkiksi itse löysin raadellun näköisen bussikorttini läheisestämme metsästä, jossa en ollut vuosiin käynyt, enkä ollut edes tietänyt hukanneeni sitä - no, kunnes tietenkin löytäessäni sen. Kotieläimiä meillä ei sisällä ole, mutta bussikortin muovipintaa on raadeltu pitkillä kynsillä ja joku sen on minulta vienyt. Samaten muitakin tavaroita on katoillut paljon. Etenkin elektroniikkalaitteet eivät tunnu täällä säilyvän. Meiltä on hajonnut selittämättömästi yli 6 tietokonetta, iPodini valitsevat ahdistavia kappaleita itsekseen keskellä yötä ja sekoilevat alati akkunsa kanssa (joskus täysi pakki voi kestää 20 tuntia, joskus 3 minuuttia), kaiuttimet ja vahvistimet eivät yksinkertaisesti toimi kunnolla (veljeni on HIFI-harrastaja, mutta joka kerta, kun toistajista kuuluu outoja ääniä ja hän vie ne korjattavaksi, asiantuntijat sanovat laitteiden olevan täysin kunnossa) ja yksi ilta sattui niinkin, että 4 laitetta sekosi samanaikaisesti. Olimme juuri laittamassa isäni kanssa elokuvaa soittimeen, kun aivan yhtäkkiä kaikki sekoaa: DVD-laite jumittaa, televisio ei mene päälle, digiboksi ei reagoi mitenkään mihinkään ja kaiuttimista alkaa kuulua outoa kiminää. Ja lamppumme tuntuvat posahtelevan _aivan_ jatkuvasti. Olivat ne sitten kuinka uusia tahansa, jos olen yksin kotona voin olla täysin varma siitä, että edes yksi niistä alkaa väreillä tai poksahta täysin arvaamatta.
Minulla on karjalaista verta äitini puolelta, ja olen nähnyt pari kertaa elämässäni enneunia. Tapahtumat eivät ole kovin isoja tai merkittäviä, mutta näen ne tarkasti unessani ja tiedän, mitä joinakin päivinä tulee pääpiirteissään tapahtumaan ja kuinka monesta junasta tulen myöhästymään. Näen myös poikkeuksellisen paljon unia, painajaisia etenkin, mutta olen tottunut satoihin uniini vuosien varrella.
Muutoin minua eivät nämä tapahtumat ole koskaan niin kovin haitanneet, mutta yksi asia häiritsee kaikista eniten: se tunne, että joku katselee. Yömyöhällä ihmisen vaistot heräävät ja pakenemisreaktio lähtee käyntiin, eikä siis ole ihme, että saattaa tuntua jännittyneeltä. Tiedän tämän tunteen, kuten kuka tahansa muukin, mutta joskus se tulee poikkeuksellisen vahvana ja ahdistavana. Jos olen esimerkiksi juuri ennen nukkumaanmenoa katsonut kauhuelokuvan, saatan aluksi olla hieman herkkä kaikelle, mutta nukahdan kuitenkin pian. Joskus kuitenkin minulle tulee kamalan vahva tunne siitä, että joku on ihan varmasti huoneessa kanssani, vaikken olisi valmiiksi mitenkään erityisessä mielentilassa tai edes väsynyt. Vähän aikaa sitten tämä tunne tuli minulle taas, ja voin sanoa, että sinä yönä heräsin ainakin kolmisen kertaa läpimärkänä ja hengästyneenä siitä, että huoneeseeni tullut energia tuntui siirtyvän uniini. Se tunne läsnäolosta on joskus niin tajuttoman vahva, etten uskalla edes sulkea silmiäni moneen tuntiin, sillä tiedän jonkun seisovan aivan takanani. Jostain syystä erityisesti vanhempieni makuuhuone on aina ollut minulle paikka, jossa en pysty olemaan yksin ollenkaan. Siellä tunnen tämän saman energian niin vahvasti, että välttelen huonetta aina, kun huomaan jääneeni taloon yksin. Siellä jos missä voisin vannoa, että legioonan kokoinen ihmisjoukko seisoisi ympärilläni ja tuijottaisi hiljaa. Kuulostaa karmivalta, mutta tuntuu aivan yhtä hirveältä. Isovanhempieni talossa on myös aina tapahtunut kaikkea enemmän tai vähemmän selittämätöntä, mainittakoon poltergeist ja nurkissa seisoskelevat, tummat hahmot, mutta olen siellä yksinollessani kuullut vain askelia. Sana "vain" kuulostaa tässä yhteydessä hieman oudolta, mutta talon historian tuntien olen onnellinen, etten sen kummempaa. Että kyllä, onhan näitä jonkinverran omalle kohdalle sattunut, mutta eipä näitäkään voi mitenkään vedenpitävästi todistaa.