ViestiKirjoittaja Blacky » 23 Kesä 2009, 15:01
Onhan näitä tullut vastaan, sekä niin että joku muu on joutunut seikkailuihin ja soittanut paikalle tai niin, että on vain huomannut että ympärillä tapahtuu jotakin outoa. Voisin nyt kertoa kaksi, jotka ovat olleet niin omituisia, että saatte niistä vähän mietittävääkin.
1. Olin kerran silloisen poikaystäväni kanssa metsässä, jossa on matala kallio, jolle usein menen halutessani olla yhteydessä metsään. Oli myöhäinen syksy ja yksi ensimmäisiä kertoja, jolloin poikaystäväni oli paikan päällä. Olin ottanut hänet mukaan ikään kuin esitelläkseni hänet lapsuuden metsälleni.
Nousin kaikessa rauhassa kohti kallion lakea, mutta kun poikaystäväni yritti seurata perässäni, metsästä, aivan läheltämme kuului murinaa. Oli kuin aivan vieressämme olisi seisonut karhu tai jokin muu möreaä, syvä-ääninen peto, mutta mitään ei näkynyt. Tämän jälkeen poikaystäväni joutui jostakin syystä jonkinlaisen pakokauhun valtaan (joka ei hänen mukaansa varsinaisesti johtunut murinasta itsestään) ja jouduimme lähtemään paikalta.
Myöhemmin palatessa ilmiö ei ole koskaan toistunut.
---
2. Elettiin vuodenvaihdetta vuonna 2007. Olin palannut kaupungista kotikylääni ja olin kävelemässä bussista kotiin. Kello oli 21:05. Talvi oli ollut leuto, joten lunta ei ollut nimeksikään.
Olin kävellyt parisataa metriä kohti kotia, kun näin miehen kävelevän minua vastaan mäkeä ylös. Mies oli pitkähkö ja suhteellisen laiha ja arvioin hänet 30-vuotiaaksi. Jostakin syystä hän käveli tien sillä puolella, missä ei ollut kävelykatua.
Parikymmentä metriä myöhemmin aloin tajuamaan, ettei mies kävellyt, vaan seisoi. Vähän lähempänä tajusin, että hän roikkui. Tien yläpuolella kasvaa vanha hopeapaju, jossa roikkui, tummana ja kammottavan konkreettisena, miehen hahmo.
Ollessani viidenkymmenen metrin päässä "hirtetystä miehestä", hahmo katosi ja jäljelle jäi vain liikennemerkki. Vaikka kuinka kuvaa olen myöhemmin väännellyt ja käännellyt (olen kävellyt saman kohdan ohi tuhansia ja taas tuhansia kertoja) en ole koskaan nähnyt mitään sen kaltaista ennen eikä sen jälkeen.
Jokseenkin järkyttyneenä jatkoin matkaa ja pääsinkin ilman suurempia kommelluksia aina metsän laitaan asti (sama metsä kuin edellisessä tarinassa). Puiden latvoissa näytti vellovan jotakin sysimustaa, niin tummaa että melko kirkas yö jäi niistä toiseksi. Oli kuin puut olisivat olleet täynnä olentoja, jotka kaikki tuijottivat minuun, eikä niinkään ystävällismielisinä. Niiden läsnäolo sai minut äkkiä pelkäämään kaikkien rakkaideni puolesta, kuin ne olisivat kuiskailleet minulle kuolemasta ja menettämisen tuskasta ja pilkanneet minua siinä samalla. Kieltäydyin kiinnittämästä huomiota niihin ja vakuutin itselleni, että kuvittelin koko tilanteen säikähdettyäni aikaisempaa näkyä. Joten kävelin ohi.
Musta "joukkio" ilmestyi vielä kerran metsän laidassa (matkalla on pieni pätkä peltoa, jonka jälkeen metsä alkaa uudestaan), mutta kävelin ohi kiinnittämättä niihin niinkään huomiota.
Samana iltana, pari tuntia myöhemmin kello 1:30, äitini puhelin soi yllättäen ja meille kerrottiin että hänen isänsä oli saanut äkillisen kohtauksen. Isoisäni kuoli kaksi päivää myöhemmin aivoverenvuotoon.
Se siivekäs aivan takanasi