Mosku kirjoitti:Aqua vitae kirjoitti:Mosku kirjoitti:Yksikin tulivuoren purkaus tuottaa valtavia määriä vettä. Purkauksessa vapautuvassa aineessa on 70% vettä. Niissä olevat mineraalit ovat sitoneet vettä kuin pesusienet ja ne pystyvät pitämään sen uskomattoman suurissa paineissa ja kuumuuksissa. Tietyt mineraalit pystyvät varastoimaan vettä vielä 1000 asteessa. Maan vaippa ulottuu 400-670 metrin syvyyteen ja useimmat tiedemiehet ovat todistaneet sen olevan läpimärkää massaa. Vettä arvellaan yleisesti olevan varastossa vielä yli 10 kertainen määrä merten vesimäärään verrattuna.
En tiedä, mistä tutkijasi ovat tuon kymmenkertaisen vesimäärän repäisseet, mutta maapallolla on vettä yhteensä 1 360 000 000 km³ (kuutiokilometriä) ja merissä tästä määrästä on 1 320 000 000 km³ (97,2%). Toiseksi eniten on varastoituna jäätiköissä (25 000 000 km³) ja vasta kolmanneksi maan alla on varastossa 13 000 000 km³ vettä.
Että se niistä kymmenkertaisista varoista?
Tarkistan lähteen seuraavaksi kerraksi. Jompi kumpi meistä ei ole antanut luotettavaa tietoa.
Tjoo, en ole löytänyt vielä mitään lähteitä enkä muista mistä tuon otin. Tämä jääköön mysteeriksi.
Zrud kirjoitti:Mutta niinkuin jo tiedät. Fossiilit muuttuvat kiveksi ajan myötä. Ja katoaki kivet maasta kuin tuhkatuuleen ?
Miten esim hirsi puut voivat lojua satoja vuosia veden pohjassa hajoamatta, ja säilyä käyttö kuntoisena ?
Huomaan että täällä on monella tyypillisiä perinteisiä käsityksiä joita minullakin oli ennen. Ei ihme että moni uskoo niin jyrkästi evoluutioon. Osa ajattelee että kivettyminen vie miljoonia vuosia aikaa. Ilmeisesti luulette myös että
kaikki dinosaurusten jäänteet ovat kivettyneitä. Niitä pitää automaattisesti erittäin vanhoina. Koulun opetuksessa ei puhuta mitään asian toisista puolista. Biomateriaali voi kivettyä viikossa sopivissa olosuhteissa. Kuumissa mineraalilähteissä kivettyminen kestää muutaman viikon. Puu kivettyy muutamassa päivässä 80 celsiusasteissa piiyhdisteitä sisältävässä liuoksessa (Tieteen Kuvalehti 4/93, s. 19)
Tähän väliin osa entisestä viestistäni:
"- Australiassa tutkittiin joitakin vuosia sitten "2700 miljoonaa vuotta" vanhaa kerrostumaa. Näytteet todistivat syanobakteerien eläneen tuolloin, sillä niissä oli niille tyypillisiä solukalvon rasvoja.
- Vuonna 2000 Etelä-Afrikasta löydettiin "2600 miljoonaa vuotta" vanhaa orgaanista ainetta kivistä.
- DNA:ta ja valkuaisainetta on löydetty hyvin monista fossiileista joiden ikä arvioidaan jälleen hyvin korkeaksi.
- Meripihkan sisältä löydettiin "25-30 miljoonan vuoden" ikäisen termiitin DNA. Meripihkasta on löydetty myös muita DNA jäännöksiä.
- Eräs Leidenin yliopiston biokemisti onnistui eristämään ceratopsian, hadrosauruksen ja muiden dinosaurusten luista ostekalsiinia (eräs valkuaisaine).
- Myös tyrannosaurus rexin luuaineksesta on onnistuttu eristämään DNA ketjun osia.
- Kiinassa on eristetty DNA:ta dinosauruksen munista.
- Maailman vanhimmat kitiinikuoret löydettiin "25 miljoonan vuoden" ikäisistä kivettyneistä hyönteisistä.
Yllä mainituissa löydöissä ilmoitetut "miljoonat vuodet" on erittäin perustellusti kumottu monesta eri syystä:
Kitiini on vahvaa luonnonainetta jota on useissa hyönteisissä ja hämähäkkieläimissä kuten kovakuoriaisissa, ravuissa ja hämähäkeissä. Se hajoaa luonnossa kuitenkin hyvin nopeasti homeiden tuottamien kitinaasi-entsyymien vaikutuksesta. Hapot ja emäkset puolestaan hydrolysoivat sitä.
Biomolekyylit ovat usein hyvin hauraita ja ne hajoavat pelkän säteilyn, entsyymien, veden ja hapen vaikutuksesta. laboratoriossa on DNA:n hajoamisnopeus 10000 vuodeksi. Sen jälkeen sitä ei pitäisi enää olla. "Miljoonien vuosien" säilymisen selitykseksi ei kelpaa meripihkan antama suoja sillä se on termodynaamisesti epävakaata. Myöskään täysin vedettömiä, hapettomia ja säteilyltä suojattuja ympäristöjä ei ole olemassa. Pelkkä ympäristön luonnollinen säteily riittää vahingoittamaan DNA:ta. 4000-6000 vuotta riittää DNA:n tuhoutumiseen vedessä hyvin pieniksi palasiksi. Muutaman tuhannen vuoden vanhoista ihmismuumioista eristetty DNA on todettu jo huomattavasti kemiallisesti muuntuneeksi.
On yleisesti tiedossa, että kaikki eloperäinen aina tuhoutuu luonnossa nopeasti aerobisten ja anaerobisten bakteerien sekä fysikaalisten ja kemiallisten tapahtumien vaikutuksesta. Luut, lihakset, veri ja kasvien osat muuttuvat kokonaan vedeksi ja hiilidioksidiksi. Jos näin ei tapahtuisi, ympäristö hukkuisi hajoamattomaan aineeseen.
Vuonna 1988 löydettiin "80 miljoonaa vuotta" vanha tyrannosaurus rexin luuranko jonka luut olivat vielä osittain nivelillä toisiinsa liittyneinä. Kudostutkimukseen erikoistunut molekyylipaleontologi tutki mikroskoopilla fossiilin reisi- ja sääriluita ja huomasi käsittämättömän löydön. Ne olivat pieniä ja pyöreitä tumallisia punaisia verisoluja verisuonessa. Myöskään kaikki luut eivät olleet täysin kivettyneet. Evolutionistikin voi myöntää että veri tuhoutuu luonnossa muutamassa tuhannessa vuodessa puhumattakaan muista biomolekyyleistä. Näytteessä oli muutaman tuhannen vuoden ikäistä hemoglobiinia. Fossiili oli evoluution mukaan kuitenkin "80 miljoonaa vuotta" vanha."
Lisään nyt jälkeenpäin tuohon tyrannosaurus rexin tapaukseen muutaman lähteen:
- Journal of American Medical Assocation, 17 Nov. 1993, Vol. 270, No 19, ss. 2376-2377
- Science, July 1993, Vol. 261, ss. 160-163
- EARTH, 1997, June: 55-57, Schweitzer et al., The Real Jurassic Park
- Earth Magazine, June 1997
- Proc. Natl. Acad. Sci. USA, June 1996, Vol. 93, ss. 5675-5679
- Proc. Natl. Acad. Sci. USA, June 1997, Vol. 94, ss. 6291-6296
Ja sitten pari tutkimustulosta lisää:
- Kivettyneitä luita on löydetty paljon. C. Barreto on työryhmineen tutkinut nuorten dinosaurusten luita (Science, 262:2020-2023). Kyseiset luut, joita väitetään 72-84 miljoonan vuoden ikäisiksi, ovat kivettymättömiä. Niiden kalsiumin ja fosforin pitoisuuden suhde on samanlainen kuin nykyisissä luissa. Myös niiden upeat mikroskooppiset yksityiskohdat ovat säilyneet.
- 101 Questions about Dinosaurs (Dover Publications, 1996) kirja kertoo, että luiden ei tarvitse olla kivettyneitä ollakseen fossiileita. Fossiileissa on usein jäljellä paljon alkuperäistä luuta. Kirjassa kerrotaan myös Kanadan Albertasta löydetyistä dinosauruksen luista, jotka olivat ilmeisen nopeasti joutuneet rautamalmin ympäröimiksi ja näin suojatuiksi veden vaikutuksilta. Luut olivat kuin äskettäin kuolleelta. Ei mitään eroa nykyisiin luihin. Veden ja bakteerien vaikutuksilta suojatun luun tukirakenteen valkuaisaineet hajoavat biomolekyylien hauraudesta johtuen (Thomas Lindahl, "Instability and decay of the primary structure of DNA", Nature, 362, (1992): 709-715).
- Alaskasta on löydetty dinosaurusten luita (Journal of Paleontology (1987), Vol. 61, No 1, ss. 198-200): "Vieläkin vaikuttavampi esimerkki löydettiin Alaskan pohjoisrannikolta missä tuhannet luut ovat lähes täysin kivettymättömiä. Luut näyttävät ja tuntuvat vanhoilta lehmän luilta. Löytäjät eivät raportoineet löytöään kahteenkymmeneen vuoteen koska he luulivat niitä biisonien luiksi. Kyseessä oli kuitenkin dinosaurusten luut." On mahdotonta että kyseessä olisi ollut 65 miljoonaa vuotta säilyneet luut. Kylmyys ei ollut syynä säilymiseen koska liskojen elinaikana oli lämmin ilmasto, jolloin mikrobit olisivat hoidelleet luiden tuhoamisen.
- Axel Heibergin saarelta 1200 kilometriä pohjoisnavalta löydettiin evoluution kannalta hyvin ongelmallinen jäätynyt metsä. Geologit sanovat metsän olevan 35 miljoonan vuoden ikäinen. Puuaines on kuitenkin yhä puuta, jota voi sahata ja polttaa. Puiden lehtiä on myös säilynyt. Puut ovat olleet tuhatvuotisia, 50 metriä korkeita ja 2 metriä paksuja. Niitä on kasvanut kuuden metrin välein (Time, Sept. 22, 1986, s. 32). Vuosirenkaatkin näkyvät vielä. Paikan löytäjä paleobotanisti James Basinger Saskatchewanin yliopistosta:
- "Kuin äskettäisen hakkuun jäljiltä"
- "Puiden on täytynyt kuolla melko nopeasti, koska juuret eivät ole lahonneet"
Puut olivat kuivuneet ja muumioituneet. Samoja puita kasvaa muuttumattomana vielä nykyäänkin Kiinassa. Puiden kasvaessa ilmaston on täytynyt olla samanlainen kuin nykyisin Pohjois-Kaliforniassa (Canadian Journal of Botany, 48:457-464).
- Eräästä Oviraptorin jäännöksestä on löytynyt osa kynnen tuppea, joka rakentuu valkuaisaineesta. Liitu- ja jurakauden dinosaurusten luista on eristetty kollageenia (Nature Biotechnology, Sept. 1997, Vol. 15, s. 855). Ainakaan nämä fossiilit eivät olleet kuin enintään 100 000 vuotta.
- Hengityselinfysiologi John Ruben tutki UV valolähteen avulla nuoren dinosauruksen suolistoa, maksaa henkitorvea ja lihaksia (Science, 22 Jan. 1999, Vol. 283, s. 468).
- Etelä-Italiasta, Pietrraroian "110 miljoonaa vuotta" vanhasta kalkkikivikerrostumasta löydettiin lähes täydellinen dinosauruksen fossiili jolla oli jäljellä maksa-, suolisto-, lihas- ja rustokudoksia. Eräs suoli näytti tutkijoiden mielestä aivan kuin vastaleikatulta (THREE, August 1998, Vol. 13, No. 8, ss. 303-304).
- Brasilian Araripestä on löydetty dinosaurus, jonka pehmytkudokset ovat säilyneet erittäin hyvin aivan pienimpiä yksityiskohtia myöten. Fossiilista voidaan nähdä lihassäikeitä, lihasten poikkijuovia ja verisuonten kanavia (Nature, 4 Jan. 1996, Vol. 379, s. 32).
- Gobin autiomaasta on löydetty Oviraptorin fossiili joka on säilynyt poikkeuksellisen hyvin (Science; 1994, 266, 779-782) (Nature 21/28 Dec. 1995, Vol. 378, No. 6559).
- Montanassa Yhdysvalloissa löytyi vuonna 2000 muumioitunut brachylophosaurus canadensis. Sorsaliskosta oli säilynyt luuranko ja suurin osa pehmytkudosta, lihasta, nahkaa, suomuja ja mahalaukun sisältöä. Viimeinen ateria koostui saniaisista, havupuiden oksista ja magnolioista (Tieteen Kuvalehti 4/2003).
- "Liitukauden" kalafossiileista on saatu kuvia pehmytkudoksista, kuten Notoleposin lihassäikeistä, joissa solun tumat näkyvät selvästi (Santana Fossils, s. 83). Kuvia on myös kiduksista ja suolistosta. Tämä on ällistyttänyt tutkijat. Ainoa looginen selitys on salamannopeasti ennen pilaantumista tapahtunut fossiloituminen tuntemattomalla mekanismilla. Nämä fossiilit eivät voi olla liitukaudelta yli 65 miljoonan vuoden takaa.
- Kanadassa ja Kiinassa yli "500 miljoonan vuoden" ikäiset monisoluiset eläinfossiilit ovat säilyneet pienimpiä yksityiskohtia, kuten erityyppisiä silmiä myöten.
- Meripihkan sisällä säilyneitä "kymmenien miljoonien vuosien" ikäisiä hyönteisiä on tutkittu elektronimikroskoopilla. Kuvissa näkyy solujen sisäisiä rakenteita, kuten mitokondrioita ja solun tumia (Scientific American, April 1996, Vol. 274, No. 4, ss. 70-77).
- Pehmytkudosta sisältäviä "varhais jurakauden" conodonttien fossiileja on myös löydetty (D. E. G. Briggs et al. 1983, Leathaia 16, 1). Kovissa kudoksissa on kollageenia ja muuta orgaanista materiaalia (Paleobiology of Conodonts, R. J. Alridge, Ed.; Ellis Horwood, Chichester, 1987, ss. 105-110). Eläimistä on löydetty myös dentiiniä (Nature, 14 April 1994, Vol. 368, s. 591).
- "Varhaisen ordovikikauden" kalafossiilien lähes virheettömänä säilyneistä kudoksista voi nähdä mikroskooppikuvia naturessa (Nature, 4 March 1976, Vol. 260, ss. 36-38).
- "Siluurikauden" pehmytkudoksisten eliöiden fossiileita on myös löydetty (Nature, 18 July 1996, Vol. 382: 248-250).
- Etelä-Kiinassa "570 miljoonan vuoden" ikäisestä kerrostumasta on löydetty alkioita ja kudoksia jossa yksityiskohdat ovat säilyneet aivan solutasoa myöten. Tällaista säilymistä ei aiemmin pidetty mahdollisena (Nature, 5 Febr. 1998, Vol. 391, ss. 553-558).
Yksikin tällainen löytö riittää kumoamaan evoluution miljoonat vuodet puhumattakaan kymmenistä löydöistä. Eikö olisi aika katsoa maailmaa vähän avoimemmin? Evoluutio ei suinkaan ole kriittisesti suhtautuvaa tieteelliselle pohjalle perustuvaa viisautta.
MikGo kirjoitti:Niin juuri, jotkut säilyvät ja jotkut eivät. Ja jos maapallo olisi ihan tajuttoman vanha, sen alkuaikoina kuolleiden eläimien fossiileita ei varmasti enää löytyisikään. Kukaan ei siis voi varmaksi tietää kuinka vanha maapallo on. Toki nykyään esiin putkahtelevat fossiilit voivat olla nuorempia. Ja jos ovat, niin niitä vanhempia ei tuskin enää löydy, koska ovat hajonneet. Täten ei voida todistaa onko maapallo vanhempi, mutta mahdollisuus siihen on. Miksi maapallo olisi juuri yhtä vanha, kuin vanhimmat löytämämme fossiilit? Mosku ei tainnut lukea tekstiäni tarkkaan, tai sitten olet niitä, joille pitää selittää monta kertaa, eivätkä silti tajua.
Aivan aivan... Käsitin hieman väärin. Taidan sitten olla "niitä, joille pitää selittää monta kertaa, eivätkä silti tajua."
Tuo nyt on suoraan sanottuna pätemätöntä pätemistä jonka informaatioarvo on nolla. Voinhan minäkin sanoa vaikka näin:
Ihmisellä on 50 kasvolihasta ja 10 000 ilmettä. Simpanssilla on noin 25 kasvolihasta ja 5 perusilmettä. Ihminen käyttää puhuessaan ja laulaessaan 100 lihaksen harmonista yhteistyötä. Simpansseilta puuttuu kokonaan aivokuoren alue, jolla puhe tuotetaan. Ihminen pystyy soittamaan pianolla Beethovenin kuutamosonaatin. 6500 nuottia 7 minuutissa eli keskimäärin 16 nuottia sekunnissa. Soitettaessa kädet ovat koskettimilla 31 eri tavalla. Simpanssi ei tähän tietenkään pysty. Ihmisillä on pitkälle kehittyneitä avaruusaluksia, politiikka, lääketiede, oppilaitokset ja he pystyvät suorittamaan useiden kohon lihasten yhteistoiminnalla uskomattoman vaativia liikesarjoja voimistellen, luistellen ja trampoliinilla hyppien. Simpanssi ei osaa edes kärrynpyörää ja skeittilaudalla se pysyy vain muutaman sekunnin. ihmisen yläraajassa on 58 liikeakselia, simpansseilla on vain 5 perusotetta. Ihminen pystyy lukittamaan polvensa täysin suoraksi eikä seisominen rasita siksi lihaksia. Apinat seisovat aina polvet koukussa. Se, että ne istuvat mielummin, ei siis teekään niistä ihmismäisempiä. Ihminen pystyy kädellään maalaamaan, kirjoittamaan, piirtämään, soittamaan kymmeniä erilaisia soittimia, suorittamaan leikkauksia, rakentamaan pienoismalleja, kirjoittamaan tietokoneella ja silti se kestää myös raskaan työnteon. Apina vain kiipeilee ja käyttelee yksinkertaisia esineitä. Ihmisillä on kädessä neliösenttimetrin alueella yli 2000 aistinelintä kosketustuntoa vasten. Apinalla niitä on huomattavasti vähemmän. Sokea ihminen ei voisi lukea pistekirjoitusta jos sillä olisi apinan tuntoaisti. Ihmisillä on eri kieliä noin 5000. Apinat eivät pysty edes viittomaan (lukuun ottamatta joitakin opetettuja erityistapauksia). Ihmiset käyttävät arjessa yli 100 000 sanaa. Apinat eivät pysty edes kiroilemaan. Ne päästävät joitakin örähdyksiä. Ihminen kykenee puhumaan 200 sanaa minuutissa eli 12000 sanaa tunnissa ja myös kirjoittamaan kaiken muistiin pikakirjoituksella. Kiinan kielessä on yli 40 000 merkkiä. Pianisti muistaa jopa 10 000 nuottia sekä kunkin keston ja voimakkuuden. Apina ei tietenkään pysty tällaiseen. Japanilainen Hiroyuki Goto kykenee muistamaan ulkoa 32195 piin desimaalia. Apinat toimivat aistien varassa ja unohtavat elämiseen tarvitsemattomat asiat nopeasti.
Yhtä hyvin voisin siis väittää, että ihminen ja muurahainen on kehittynyt samasta kantamuodosta koska muurahaiset pystyvät viestimään keskenään, käymään vaihtokauppoja ja niillä on muutenkin hyvin pitkälle kehittynyt yhdyskunta.
Zrud kirjoitti:Ihmisellä on häntäluu... Jos ihminen ei olisi koskaan polveutunut eläimestä / apinasta ylipäätänsä....
Miksi ihmisellä olisi häntä-luu ??? Sinun herrasi satukirja raamattu tuskin voi antaa vastausta tähän

Ennen juuri tällaisia "surkastumiksi" väitettyjä ruumiinosia oli yli 200. Lähes kaikille on löydetty looginen selitys ja tehtävä. Mukaan lukien häntäluu, umpilisäke, nielurisat, korvan lihakset ja vilkkuluomi. Se meni jotenkin niin, että häntäluu tukee istumista (alaselkääkin?) ja pitää kiinni tiettyjä tärkeitä lihaksia. Etsin virallista tekstiä tuohon mutta en tähän hätään löytänyt. Elimen surkastuminen ei muuten ole makroevoluutiota vaan biologisen informaation menettämistä. Lukekaa Evoluutio - Kriittinen analyysi s. 169-175. Myös monenlaisia luonnon "virheitä" väitetään olevan olemassa. Esimerkkinä nisäkkään silmä jonka verkkokalvon aistinsolut ovat valosta poispäin kääntyneet. Mikäli aistinsolut olisivat valoa kohden kuten mustekalalla, sillä voisi katsella kirkkaassa valossa vain muutaman tunnin. Silmän linssi polttaisi verkkokalvon ilman nisällään silmän tehokasta nestejäädytystä. Paljon muita vastaavia tapauksia anatomisin ratkaisuin löytyy täältä:
http://www.trueorigin.org/retina.asp