Ääniä päässä. Hulluusko iskemässä?

[Zrud]

Veikkaan että koko hommalla on vahva sidos alitajuntaan.
Veikkaan etm onikin ihminen juttelee itselleen huomaamatta.
Itsekkin tuppaan rupattelemaan itselleni sun muuta,
Ihmisen aivot ovat vielä meille aika iso mysteeri...
että miten ne toimii niiku iha oikeesti ja mitä kaikkea ne pitää sisällää.

[Tenkku]

Kiinnostaisi kuulla, että minkälaisia ihmisiä, te jotka näitä ääiä olette kuulleet, olette? Onk oteitä esim. kiusattu, oletteko jotenkin syrjäytyneitä tjv.? Koetteko, ettei teille paljon anneta positiivista palautetta jne.?

Minua on ainakin kiusattu koko kahdeksan kouluvuottani ja kiusataan edelleenkin. Minulla on vain kaksi ystävää, joita nään suhteellisen harvoin, sillä toinen asuu Kemissä ja toinen Kokkolassa, ja itse asun täällä peräpukamassa. En silti tunne itseäni syrjäytyneeksi, vaikka olenkin usein yksin.

[Aurelia]

Mää veikkaisin skitsofreniaa tai jonkinlaista muuta mielisairautta...

Kiinnostaisi kuulla, että minkälaisia ihmisiä, te jotka näitä ääiä olette kuulleet, olette? Onk oteitä esim. kiusattu, oletteko jotenkin syrjäytyneitä tjv.? Koetteko, ettei teille paljon anneta positiivista palautetta jne.? Tällaiset tekijät saattaisi johtaa tuollaiseen ilmiöön, esim. yksinäiseksi itsensä kokeva "luo itselleen seuraa". Onko tällainen "mielen sairaus" haitallista?

No minun pääkoppani on ainakin tutkittu moneen otteeseen, viimeksi reilu vuosi sitten. Minulla ei ole mitään mielisairautta. Masennukseen olen sairastunut jo lapsena mutten ole kärsinyt psykoottisesta masennuksesta mihin voisi ehkä liittää äänien kuulemistakin.

Minua on aina kiusattu sekä kouluissa että töissä mutten kuitenkaan ole koskaan ollut varsinaisesti syrjäytynyt. Ystävät ovat löytyneet koulujen ja töiden ulkopuolelta ja olleet yleensä joko huomattavasti itseäni vanhempia tai muuten hyvin erikoisia ja/tai älykkäitä itsekin. Suurin syy kiusaamiseen kun on älykkyyteni ja persoonallisuuteni joka näkyy ulkonäössäkin voimakkaasti. Olen kokenut monien pelkäävän minua vaikken ole koskaan ollut pahantahtoinen kuin suuttuessani mitä ei herkästi tapahdu.

Pitkäaikaisimmasta mielikuvitusystävästäni ajattelin että hänet loin itselleni leikkiseuraksi, mutta toisinaan hiukan epäilen sitäkin. Viime viikolla nimittäin eräs meedio kuvaili hänet vierelleni sellaisena pikkutyttönä mikä hän oli silloinkin kun viimeksi "kuulin" hänen äänensä. Minähän siis kieltäydyin kuulemasta mitään koska pidin itseäni mielisairaana ja nyt olen alkanut tutkia ja pohdiskella näitä asioita enemmän. Entäs jos onkin olemassa henkimaailma, entäs jos olenkin ollut yhteydessä siihen enkä mielikuvitukseeni? Miten tällaisesta voisi päästä varmuuteen? Olen saanut jo läjäpäin todisteita ja silti vuorotellen uskon ja epäilen.

[Vic Rattlehead]

Noi kaikki on tietty aina mahdollista, mutta itselle tulee mieleen jokin psykologinen turvamekanismi, ei välttämättä mielisairaus vaan pikemminkin ehkä keino välttää moista, jossa ihminen "luo itselleen seuraa" kun kokee jatkuvasti "huonommuuden tunnetta"(vähän kavereita, kiusaajia jne. Kaikki kiusaajat on idiootteja, itekkin joskus kokenut toiminut vaan toisesta korvasta sisään toisesta ulos periaattella).

Itseäni ei mitkään meediot vakuuta, mutta tietysti voi jokin vastaavakin asia olla mahdollista. Evrythin´ is possible..

[Demon hunter]

Miekin aina välillä silloin kun ollen yksin ja tiedän että kukaan ei kuulle, puhellen "itsekseni", eli selitän esim: päivän tapahtumia hiljaa puhumalla ja joku näkymätön ollento tai joku vastaa minulle tavalaan pääni sisällä. En osaa selitää sitä paremin.
Olen mietinyt että olenko tulossa hulluksi mutta olen kuulut myös sanonan "hullu kieltää olevanssa hullu vaikka se olissi päivän selvää" tai jotain sinne päin. Olen myös monesti mietinyt, että ollen hullu sillä uskon mm. henkiin, mutta siitä ei sen enempää.
Olen myös mietinyt voisiko tuo ääni olla esim joku henkiopas tai sen tyylinen silä sen on saanut aikaan esim: itsetunnon kohoamista.
Eli siis tämä "itsekseen" puhellu on tavalaan mietiskellyä jossa joku vastaa minulle.

[Jaarno]

Itse en näe juuri mitään pahaa tuollaisissa tapauksissa - kuin Demon Hunterilla - missä se ääni on kuin joku kaveri jolle voi puhua. Sitten taas menee jo pieleen jos tämä sisällä oleva ääni ottaa vallaan ja käskee tekemään tyhmyyksiä. Eli Demon Hunter en pitäisi sinua mitenkään hulluna.

[Wespa]

Jeps. Jos tuosta puhelusta on henkistä hyötyä, kuten tuo mainitsemasi itsetunnon kohottaminen, niin siinä ei ole mitään pahaa. Jokainen ihminen puhuu itselleen tavalla tai toisella. Monesti se on vaan tiedostamatonta ja alitajuista.

Kun pohtii asioita ja esittää itselleen kysymyksiä, johon pyrkii vastaamaan tai saamaan vastauksia, niin oma henkisyys kehittyy. Jos esim. pelkää jotain tiettyä asiaa, niin on hyvä tutkailla ja miettiä mistä pelko johtuu. Kannattaa siis kysyä itseltä esim. "miksi pelkään tätä", "onko pelko järkevä tässä tilanteessa" jne. ja sitten pyrkiä vastaamaan itselleen tai saamaan vastausta jostain ulkoisesta lähteestä (esim. ulkoistamalla omat ajatukset)...

Parhaiten ajatus juoksee yöllä, kun on juuri menossa nukkumaan. Kannattaa varata aikaa jonkin verran, ennen kuin rupeaa nukkumaan. Sängyssä makoillessa on hyvä pohtia eri asioita.

[Taikuri]

Parhaiten ajatus juoksee yöllä, kun on juuri menossa nukkumaan. Kannattaa varata aikaa jonkin verran, ennen kuin rupeaa nukkumaan. Sängyssä makoillessa on hyvä pohtia eri asioita.

Tämän olen itsekin huomannut. Monesti tulee maattua yli tunti eräänlaisessa transsissa jossa puhun itsekseni ja usein mukana keskustelussa on muitakin (kavereita tai muuten vain tuntemattomien henkilöiden ääniä) ääniä. Tänä aikana olen välillä tiedostamaton itsestäni ja saatan miettiä jotain ihan outoa. Monesti hätkähdän hereille juuri kun oni on alkamassa ( viime yönä näin itseni kävelemässä portaita alas, mutta kompastuin yhtäkkiä ja hätkähdin hereille.
Valveilla ollessani en ääniä kuule.

[GhostRider]

Mielenkiintoinen juttu. Itse en kuule puhetta pääni sisältä, mutta kuulen aina satunnaisesti ovikellon soittoa. Kuulen sen, vaikka olen ulkona, joten se ei siis tule mistään "normiovikellosta". Se tuntuu kuuluvan samaan aikaan läheltä sekä kaukaa. Ääni on tasainen "plimm-plomm". Se on välillä jotenkin ahdistavaa

[Jakkivanukas]

Itse en varsinaisesti kuule ääniä päässäni, mutta en nyt tiedä miten sen sanoisi, tavallaan on kuin pääni sisässä olisi eräs henkilö. jonka kanssa juttelen joka pävä. <ja sen henkilön ajatukset tunkeutuvat omieni sekaan, ja joskus huomaan, että väittelen sen kanssa jostain omituisesta asiasta.
Olen itse kuitekin hänet "luonut" ja tiedän hänen perheestään, heikkouksistaan, ym. henkilökohtaisemmista asioista. Joskus huomaan että jos hän menee jossakin unessani surulliseksi, niin olen seuraavana pävänä itsekin surullinen.
Mutta on se joskus ihan mukavaa kun on joku, vaikka nyt mielikuvitushenkilö, jolle voi kertoa ihan mitä vaan, tietäen, ettei hän kerro sitä eteenpäin kenellekään.

[Jello]

Muistan kuulleeni lapsena ääniä, keskustelin eräässä pienessä metsässä puiden kanssa, kunnes ne ajoivat mut pois. (ja olin koulukiusattu, sekä yksinäinen, kyllä) Teininä loin oman maailman, josta kirjoitin ja piirsin tarinoita.Tämä lienee kuitenkin suhteellisen normaalia toimintaa ihmiseltä, jolla ei ole paljon sosiaalisia kontakteja.

Sittemmin minulle on pari kertaa elämässäni tullut tilanteita, joissa "ääni pään sisältä" on käskenyt tehdä jotain, mikä on hetken perästä osoittautunut erittäin viisaaksi teoksi, vaikka hetkeä ennen siinä ei ole tuntunut olevan mitään järkeä.
Olen mm. säästynyt melko varmasti raiskaukselta, selvinnyt autokolarista suhteellisen vähäisillä vammoilla ja estänyt tulipalon.

Näissä vanhemmiten tulleissa, harvoin esiintyvissä äänissä on yhteistä se, että niitä on miltein pakko totella. (en ole koskaan yrittänyt olla tekemättä mitä ääni pyytää, koska se ei ole pyytänyt ikinä tekemään mitään pahaa) Esim. pyyntö voi olla hyvin yksinkertainen: "Mene sisään ja sulje ovi. Nopeasti!" tai keskellä yötä herätys:"Nouse ylös, täällä palaa!" ja auton takapenkillä istuessani: "Kiinnitä turvavyösi, kohta tulee kolari." Jos en ole heti toiminut kuten on pyydetty, ääni kuuluu uudelleen ja saattaa jopa tulla jotain "kuvia" nopeina välähdyksinä mieleen. Äänestä tulee levoton, jopa pelokas olo, vaikka hetkeä sitten kaikki oli hyvin, eikä mitään tuleviin tapahtumiin viittaavaa ole tapahtunut. Pahat jutut ovat useimmiten tapahtuneet n. 15 min sisään äänen kuulumisen jälkeen.

Tätä on tosiaan tapahtunut vain muutaman kerran, joten en tiedä kertoa tarkemmin mistä on kysymys.

[ShadowPeople]

Itsellä kävi silleen hassusti toissapäivänä, menin keittiöön keittämään kahvia ja kun olin laittanut kaikki valmiiksi alkoi eteisestämme kuulua sellaista ääntä, kuin jokin äänentoisto vehje olisi rikki, tai vanhasta putkiradiosta olisi vaihdeltu kanavia.

[Vic Rattlehead]

Olen mm. säästynyt melko varmasti raiskaukselta, selvinnyt autokolarista suhteellisen vähäisillä vammoilla ja estänyt tulipalon.

Tuota "ääntä" sanotaan myös itsesuojeluvaistolksi... Lähes kaikilla on se, ei tuossa ole mitään yliluonnollista.

[2 paranormaalia]

Et sä varmaan hullu oo ja jos se sun pääsi sisällä oleva henkiolento tai joku muu antoi sulle hyviä vinkkejä siis: oikeaan ohjaavia, se ei ole paha.

[Wespa]

Olen mm. säästynyt melko varmasti raiskaukselta, selvinnyt autokolarista suhteellisen vähäisillä vammoilla ja estänyt tulipalon.

Tuota "ääntä" sanotaan myös itsesuojeluvaistolksi... Lähes kaikilla on se, ei tuossa ole mitään yliluonnollista.

Voi sitä tuoksikin kutsua joo. Tosin mielestäni se on aika yliluonnollista, jos estät jonkun tapahtuman, johon ei mitään viitteitä ole.

[Vic Rattlehead]

Olen mm. säästynyt melko varmasti raiskaukselta, selvinnyt autokolarista suhteellisen vähäisillä vammoilla ja estänyt tulipalon.

Tuota "ääntä" sanotaan myös itsesuojeluvaistolksi... Lähes kaikilla on se, ei tuossa ole mitään yliluonnollista.

Voi sitä tuoksikin kutsua joo. Tosin mielestäni se on aika yliluonnollista, jos estät jonkun tapahtuman, johon ei mitään viitteitä ole.

Jos mitään viitteitä ei ole, on turhaa sanoa, että "säästyin raiskaukselta". Ei kukaan koe "säästyneensä raiskaukselta", jos ei ensin koe, että jossain paikassa tai joku henkilö on mahdollisesti potentiaalinen sellaisen toteuttamiseen. Terve itsesuojeluvaisto se pistää ihmisen kulkemaan eri polkua tai välttämään tätä tyyppiä.

Jos mitään tällaista raiskauksen uhkaan viittaavaa potentiaalista kohdetta ei ole, toteamus "olen todennäköisesti välttynyt raiskaukselta" on yhtä merkityksetön kuin toteamus "olen todennäköisesti välttynyt puukotukselta kävellessäni tätä katua pitkin, enkä tuota toista". Pelkkää jossittelua, mikä ei todista mitään.

[Hartsa]

Mitäs muutakaan kun jossittelua. Näitä asioita kun on melko hankala mitata.

Itelle on tapahtunut joskus niin, että olin leirintäalueella pomppimassa trampoliinilla sisaruksieni kanssa, porukkaa vilisi luonnollisesti suuntaan jos toiseen kokoajan. Hyppelehdin siinä aikani, niin sitten yhtä äkkiä tuli huono olo, sellainen että tarvitsisi pois lähteä. Lopetettiin hyppiminen siihen ja jäätiin hengailemaan trampoliinin viereen. No, olin siinä sisaruksieni kanssa, enkä nähnyt mitään syytä lähteä pois. Hetken päästä huomattiin että yhdestä leirintäalueen baarista kävelee ukko päättäväisen näköisenä kohti, olo ei suinkaan tästä parantunut, mutta edelleenkään ei koettu että mitään väärää oltaisi tehty joten pysyttiin siinä trampoliinin vieressä hengailemassa. Ukko kun selvisi perille, niin suorilla tarttui veljeäni rinnuksista ja kättä tutisutti "turpaanvetoasennossa", ja rupesi räyhäämään ja raivoamaan ihan hulluna. Mitä sen räyhäämisen seasta selvisi, niin siellä jossain oli kyltti ettei nyt saisi trampoliinia käytellä tällä ajanhetkellä... mutta eihän se tuollaista päällekäymistä oikeuta. Ilmeisesti tyypillä oli jotain ikävää tapahtunut omassa elämässään tms. että piti ihan olla turpaan vetämässä, johon tilanne ei kuitenkaan ihan eskaloitunut, kun kaikki meistä on melkosen rauhallista sakkia.. Mielenkiintoista sinänsä, että minä ja veljeni oltiin molemmat tunnettu hälytyskellot hyvissä ajoin, ja tilannehan ei todellakaan ollut ennalta-arvattava... mutta tuurillahan nämä menee tietysti, jos niin haluaa asian nähdä.

Vastaavia tilanteita löytyisi useampiakin, mutta todistusarvohan ei ikinä maailmassa tule olemaan spontaanissa vastaavassa tilanteessa sellainen, että se joka ei usko näihin, vakuuttuisi näistä. Ennenkuin sattuu omalle kohdalle tarpeeksi vakuuttavasti.

Mutta opetuksena tästä, ja parista muutamasta tarinasta, YRITÄN ensi kerralla uskoa pääni sisäistä ääntä, vaikkei mitään näkyvää syytä varoituksen uskomiseen olisi, vielä.

[Wespa]

Olen mm. säästynyt melko varmasti raiskaukselta, selvinnyt autokolarista suhteellisen vähäisillä vammoilla ja estänyt tulipalon.

Tuota "ääntä" sanotaan myös itsesuojeluvaistolksi... Lähes kaikilla on se, ei tuossa ole mitään yliluonnollista.

Voi sitä tuoksikin kutsua joo. Tosin mielestäni se on aika yliluonnollista, jos estät jonkun tapahtuman, johon ei mitään viitteitä ole.

Jos mitään viitteitä ei ole, on turhaa sanoa, että "säästyin raiskaukselta". Ei kukaan koe "säästyneensä raiskaukselta", jos ei ensin koe, että jossain paikassa tai joku henkilö on mahdollisesti potentiaalinen sellaisen toteuttamiseen. Terve itsesuojeluvaisto se pistää ihmisen kulkemaan eri polkua tai välttämään tätä tyyppiä.

Jos mitään tällaista raiskauksen uhkaan viittaavaa potentiaalista kohdetta ei ole, toteamus "olen todennäköisesti välttynyt raiskaukselta" on yhtä merkityksetön kuin toteamus "olen todennäköisesti välttynyt puukotukselta kävellessäni tätä katua pitkin, enkä tuota toista". Pelkkää jossittelua, mikä ei todista mitään.

Johtuu tilanteesta. Jos ääni sanoo, että älä mene sinne ja sitten huomaa sen jälkeen, että siellä oli hämärä tyyppi tai kuulee vaikka kaverilta, että siellä raiskattiin silloin joku, niin kyllä se on aika vahva yliluonnollisen merkki on mielestäni. myös tuo Hartsan tapaus oli valaiseva.

[Phantom]

Mitäs muutakaan kun jossittelua. Näitä asioita kun on melko hankala mitata.

Itelle on tapahtunut joskus niin, että olin leirintäalueella pomppimassa trampoliinilla sisaruksieni kanssa, porukkaa vilisi luonnollisesti suuntaan jos toiseen kokoajan. Hyppelehdin siinä aikani, niin sitten yhtä äkkiä tuli huono olo, sellainen että tarvitsisi pois lähteä. Lopetettiin hyppiminen siihen ja jäätiin hengailemaan trampoliinin viereen. No, olin siinä sisaruksieni kanssa, enkä nähnyt mitään syytä lähteä pois. Hetken päästä huomattiin että yhdestä leirintäalueen baarista kävelee ukko päättäväisen näköisenä kohti, olo ei suinkaan tästä parantunut, mutta edelleenkään ei koettu että mitään väärää oltaisi tehty joten pysyttiin siinä trampoliinin vieressä hengailemassa. Ukko kun selvisi perille, niin suorilla tarttui veljeäni rinnuksista ja kättä tutisutti "turpaanvetoasennossa", ja rupesi räyhäämään ja raivoamaan ihan hulluna. Mitä sen räyhäämisen seasta selvisi, niin siellä jossain oli kyltti ettei nyt saisi trampoliinia käytellä tällä ajanhetkellä... mutta eihän se tuollaista päällekäymistä oikeuta. Ilmeisesti tyypillä oli jotain ikävää tapahtunut omassa elämässään tms. että piti ihan olla turpaan vetämässä, johon tilanne ei kuitenkaan ihan eskaloitunut, kun kaikki meistä on melkosen rauhallista sakkia.. Mielenkiintoista sinänsä, että minä ja veljeni oltiin molemmat tunnettu hälytyskellot hyvissä ajoin, ja tilannehan ei todellakaan ollut ennalta-arvattava... mutta tuurillahan nämä menee tietysti, jos niin haluaa asian nähdä.

Vastaavia tilanteita löytyisi useampiakin, mutta todistusarvohan ei ikinä maailmassa tule olemaan spontaanissa vastaavassa tilanteessa sellainen, että se joka ei usko näihin, vakuuttuisi näistä. Ennenkuin sattuu omalle kohdalle tarpeeksi vakuuttavasti.

Mutta opetuksena tästä, ja parista muutamasta tarinasta, YRITÄN ensi kerralla uskoa pääni sisäistä ääntä, vaikkei mitään näkyvää syytä varoituksen uskomiseen olisi, vielä.

Itselle kävi viime viikolla melkolailla hyvä tuuri. Sivuuttaen hiukan tätä aihetta. Olin myöhässä töistä ja ajelin pientä kantatietä suunnilleen 150km/h eli helvetillistä ylinopeutta. Ajattelin mielessäsi että nyt jos tulis hirvi eteen nii ei kerkiäis tekee mitää. Tämän ajatuksen jälkeen pudotin vauhtini noin 100km/h ja ajattelin sitten ajaa vähän kovempaa isommalla tiellä missä on hirvi aidat. Pikku matkan ajettuani kaksi hirveä hyppäsi tielle mutta sain onneksi jarrutettua ja väistettyä hirvet. Mieleeni juolahti että jos olisin ollut paikalla vaikka 5 sekuntia nopeemmin en olisi tässä kirjottamassa tätä tarinaa. Pistää vaan miettimään.......kaipa se on sitä itsesuojeluvaistoa . PS:älkää sitten viitsikö ruveta pitämään mitään liikenne kasvatusta. tiedetään tiedetään........

[Aurelia]

Itseäni ei mitkään meediot vakuuta, mutta tietysti voi jokin vastaavakin asia olla mahdollista. Evrythin´ is possible..

Kuinka monta meediota olet tavannut henk koht? Arvelen ettet yhtään. Jos olet niin ei sitten mitään, en itsekään uskonut ennenkuin kuulin heiltä asioita joita ei voi mitenkään arvata.