Itse kävelin paljon pienempänä unissani. Nykyään nukun kai jotenkin niin pinnallista unta, että jos sanon jotain unissani, niin herään heti puheeseeni.
Sisareni, joka nukkuu samassa huoneessa kanssani, puhuu melkein joka yö unissaan. Siinä sitten aina miettii, että onko se nyt hereillä vai ei, ja varsinkin jos se alkaa tiuskimaan minulle että "ole sinä nyt siinä hiljaa!!!" yms. Koskaan se ei muista aamuisin mitään tapahtuneesta.
Ja arvatkaa, kerran se tuli keskellä yötä hapuilemaan minun sängylleni. Ja auta armias miten säikähdin, kun kädet hipoo selkää siinä. Olin saada jonkun sydänkohtauksen ja muistan potkineeni siskoni (aika väkivaltaisesti) pois!

Joskus on muuten niitä unissakävelyjä, joissa yhtäkkiä kesken unen tulee ajatus esimerkiksi että "pitääkin käydä katsomassa, ovatko sukat kuivat". Ja sitten lähtee pesuhuoneeseen kokeilemaan sukkia. Onkohan se niin kuin puoliksi unissakävelyä, vaikka itse ainakin
olen ollut tietoinen siitä mitä teen (plus, siitä on täydet muistikuvat), mutta eihän siinä ole mitään järkeä. Hmmhmm.