aavenainen kirjoitti:sinulla on kieltämättä todella hyvä kyky tälläisiin asioihintoki miten tuon asian ottaa niin se on joko lahja tai "kirous".
oletko ikinä pyrkinyt näkemään auroja? tosta aura keskustelusta voit lukea taitaa olla parakeskustelussa.. näinköhän niitä olisit herkkä myös näkemään??![]()
ikävä toki tuo unesi mutta toisaaltaan jos ne osaa johki yhdistää voi ehkä joitakin tilanteita välttää?
lisäys itse näin unta että mieheni hyvästeli kaikki sukulaiseni halas ja suukotti tunnelma oli hiukan haikea. eipä mennyt kauaa kun tuli ilmoitus että äitini veli on päättänyt päivänsä itsemurhaan..
En ole koskaan pyrkinyt näkemään auroja. Juttelin joskus aiheesta yhden ystäväni kanssa joka näkee sitten ilmeisesti niitä koska hän näkee jonkinlaista väreilyä ihmisten ympärillä. Kuulemma vaihtelee sen mukaan missä mielentilassa ihminen on. Hän kokee, että läsnäoloni jotenkin sähköistää koko huoneen ja tietää heti jos jotakin on vialla vaikka olenkin hyvä peittelemään tunteitani. Joutuu uskomaan, että hän aistii jotakin mitä tavallinen pulliainen ei.
Näin tällä viikolla yhtenä yönä unta, että heräsimme poikaystäväni ja poikani kanssa kesken yön täällä kotonani ja ulkona lenteli todella kirkkaita valopalloja ja valtavan paljon jonkinlaisia tähdenlentoja. Raahasin pojat mukanani ulos katsomaan mitä ne ovat. Naapurustoakin oli ulkona ja joku huusi että ne ovat ufoja ja että pitää soittaa poliisit. Näin maassa vähän kauempana jonkinlaisen violetin sukkulan ja lähdin juoksemaan sinne innoissani. Ajattelin että kylläpä on huono avaruusalus kun on niin pieni ja näyttää ihan ruumisarkulta. Avasin sen kannen ja totesin sen olevan tyhjä. Kuulin vain äänen joka sanoi että "sinun pitää vain uskoa että se on mahdollista" käännyin katsomaan poikaystävääni joka seisoi hyvin epäluuloisena taaempana ja piti poikaani kädestä kiinni. Koetin houkutella heitä lähemmäs ja molemmat tulivatkin vierelle. Silloin ääni pyysi minua sanomaan poikaystävälleni että hänenkin täytyy uskoa sen olevan mahdollista ja toistin mitä ääni sanoi. Sitten valopallot lähtivät hurjaa vauhtia takaisin yläilmoihin ja heräsin. Kävin katsomassa ikkunasta, mutta ulkona oli ihan tavallista.
Kerroin unen poikaystävälleni ja tapansa mukaan nauroi. Kaksi päivää myöhemmin hänen ystävänsä nukkui pois. Eilen sitten näin muutamaan otteeseen jonkin pumpulia tai ohutta paperinpalaa muistuttavan pienen nöyhtäpallon putoavan. Koetin katsoa lenteleekö asunnossa huovutusvillaa vai mikä se oikein on. Poikaystäväni kysyi lopulta mitä teen kun yritin napata leijuvaa palloa ja sitten kurkistelin pitkin lattioita sitä etsien. Sanoin että olen muutaman kerran nähnyt sellaisin hassun nöyhtäpallon ja koetan keksiä mikä se on. Totesin että aivan hänen vierestään on jo pariin otteeseen pudonnut sellainen. Poikaystäväni ei tapansa mukaan nauranut ja lyönyt leikkiä asiasta vaan kysyi vain että mitä luulen sen tarkoittavan. Totesin etten tiedä, olin ihan tosissani vain etsinyt jotakin loogista selitystä leijuvalle nöyhdälle. Poikaystäväni vain puristi minua kädestä ja tuijotti vedet silmissä telkkariin. Voisin vaikka vannoa, että hän vastoin omaa maailmankatsomustaan oli pyytänyt edesmenneeltä ystävältään jotakin merkkiä kertomatta minulle mitään.
Itselle tuli jotenkin vähän turhautunut olo. Jos kerta henkeen ja vereen skeptinen äijäni voi kääntää kelkkaansa, miksen itse osaa uskoa näihin asioihin kyseenalaistamatta ja epäilemättä?