ViestiKirjoittaja Exitium » 16 Syys 2008, 14:33
Tässä nyt katkelma ideologiastani ettei tarvitse itkeä tyyliin että "ku se nyt ei vastanu ku kysyin siltä yhyyyy"
Jumala rajallisena mielteenä on kieroutuneen, sairaalloisen heikkouden harhaa, johon idiootit kokoontuvat tarrautumaan luovuttaen sen ymmäryksen hivenenkin, jonka luonto heidän kaltaisissaan likoeläimissä on ehtinyt kehittää. Sen sijaan Jumala todellisena olemassa olona, absoluuttisena tajuntana, absoluuttisena kauneutena, absoluuttisena voimana, ei ole meitä vastassa, vaan me olemme hänen asianajajiaan maailmassa; sanansaattajia, joiden suloinen tehtävä on tuhota vanhaa ja sairasta kudosta muovattavaksi korkeampiin muotoihin. Vastustajanamme on massojen kerääntynyt huoli itsestään, heitä kun elähdyttää yhä alemman eläimen halu riippua kaikin keinon fyysisen elämän illuusiosta; mutta myöhemmin he tulevat meitä kiittämään. Toinen vastustajamme on kunnioitettavampi, ja koostuu niiden veljien työstä, joiden on oltava vastustavana voimana, ettei äkillinen muutos tuhoaisi aineellista maailmaa kokonaan. He pitävät tuota mahdollisuutta luonnottomana ja "säälivät" niitä syntymättömiä ihmis-sikiöitä, jotka kahlehdittuna aineeseen syöksyisivät olemattomuuteen sen mukana. Heitä me rakastamme, eikä välillämme saa olla vihaa; he ovat "saman rakkaan äidin poikia".
Jumaluus on absoluuttinen. Henki on kaikkialla aineellisten ilmiöiden takana, niiden sisäisenä järkenä ja johdattajana. Luontoa ja Jumalaa ei voida jaottaa dualistisesti, eikä korkeinta Jumalaa, korkeinta totuutta voida käsittää persoonallisena olentona.
Totuudellisuus on hengellisistä velvoitteista korkein. Kaikki, mitä me teemme, olisi oltava sellaista, että se on sopusoinnussa kokonaisvaltaisen ymmärryksen kanssa ja pyrkii sitä lisäämään. Uskonnollisuus on kaunista, mutta mitään uskoa ei saisi käsittää järjen korvikkeeksi. Järki rehellisesti ja avoimesti seurattuna avaa ihmiselle laajemman maailman kuin mitä mikään rajattu ideologia materialismista uskonnolliseen fanatismiin voi yksin kenellekään paljastaa.
Saatanan nimen yhdistäminen itseisarvoiseen pahuuteen on erehdys. Mikään aidosti korkea järkiolento tai voima kosmoksessa ei toimi tavoitteenaan kärsimyksen, rappion ja moraalittomuuden lisääntyminen. s*atana on monikasvoinen olento, mutta näiden monien kasvojen takana on jumalallinen ja viisas olemus. Häntä tulee kunnioittaa ja häntä voidaan myös palvoa, mutta tätä ei voi eikä tule tehdä moraalittomasti tai antimoraaliin tukeutuen: olennot joita sellainen palvelus miellyttää, eivät koskaan ole ihmisen kunnioituksen tai palvonnan arvoisia.
Telecvovim!