Meditointi

[Wespa]

Itse olen ymmärtänyt niin, että kun meditaatiolla harjoittaa mielen tyhjentämistä, niin tällä tekniikalla pystyy keskittymään paremmin omaan alitajuntaan niin, että päähän ei harhaile tuhansia eri ajatuksia ja tunnetiloja häiritsemään...

[Hartsa]

Käsittääkseni mielentyhjentämismeditaatiolla on monenlaisia käyttötarkotuksia. Ehkä yleisin meditaation syy on keskittymiskyvyn kasvattaminen. Tarkoitan siis totaalista 100% keskittymistä yhteen tiettyyn asiaan, tämä melko mahdotonta ennekuin mielen tyhjentämisen hallitsee. Vaikkakin uskoisin että esimerkiksi huippu-urheilijat oppivat tämän 'tekniikan' siinä harjoittelun sivussa kun keskittyvät vaikka maailmanennätysyritykseen. Toinen meditaation käyttötarkoitus on kommunikaatio itsensä kanssa, tai 'yliminän' tai miksi ikinä haluaakaan sitä kutsua. Eli on janttereita jotka ovat saaneet yhteyden yliminään ja tämä 'ääni' päässä auttaa arkielämän asioissa ja vastaa kysymyksiin jne. mitkä askarruttaa mieltä. ..ja ei tämä ei ole se ääni joka käskee murhaamaan naapurin lapsia Ja varmasti muitakin löytyy.

Ja mitä tuohon mielen täydellisen tyhjentämisen mahdottomuudesta oli Aqua Vitae jotain sanonut. En tiedä minkänlaisella biologisella testillä se on osoitettu, mutta voisinpa kuvitella että kyseiset tutkijat eivät ole itse harrastaneet koskaan meditointia tosissaan. Mutta ehkä tärkeämpänä pointtina vielä pidän, että meditaatiossa ei suinkaan ole tarkoitus tehdä itsestään aivokuollutta, eli lopettaa kaikkea aktiviteettia aivoissa. Kyllähän aivot puuhastelevat vaikka mitä kehossa vaikka meditaatiota tehtäisikin, ylläpitää kaikkia kehon autonomisia elintoimintoja jne.

En tiedä pitävätkö tieteelliset piirit että ihmisen 'minä' asustaa aivoissa, jolloin mielen tyhjentämisen onnistuminen olisi mitattavissa aivoaktiviteetistä... millä on kohtuu vähän tekemistä meditaation onnistumisen kanssa, vaikka kuvittelisinkin aivoaktiviteetin laskevankin huomattavasti meditaation aikana. Aivojen kautta saamme informaatiota ulkomaailmasta muun muasssa. Meditaatiossa siis opitaan sulkemaan pois aivojen alitajuntainen informaatiotulva, jolloin myös sisäinen 'jutustelu' loppuu. Ei mikään helpoin homma, mutta toimii itsellä ja varmasti miljoonilla muilla. Ja uskoisinpa että jos sinulta löytyy rehellinen kiinnostus yrittää kokeilla itse hommaa, niin onnistunee melko äkkiä, ainakin se hetkellinen täydellinen hiljaisuus päässä.. tuntuu aika hassulta aluksi. Ja treenillä aikaa saa kasvatettua sitten vaikka mihin mittoihin.

Mutta juu, biologisesti on varmastikin mahdotonta osoittaa mitäänajattelumuuden tila. Joten lopullinen kysymys meneekin varmaan siihen että onko ihmisen minä/sielu/ydin tms. kenties sydämessä, aivoissa, sormessa, varpaassa, vai kokonaan erillinen biologisesta ruumiista.. jos se on sormessa tms. niin mitäänajattemattomuus on todellakin mahdotonta, jos se on erillinen, niin biologialla ei ole mitään tekemistä koko kysymyksen kanssa.

[Maigi]

Enpä ole juurikaan meditointia kokeillut, mutta kiinnostaisi kyllä kovasti. Eiköhän tässä vielä jossain vaiheessa...

[Brecle]

Yksi asia on askaruttanut jo pitkään Meditoinnissa:
Miten pystyy keskittymään johonkin jos ei ajattele mitään, vai keskittyykö sitten siihen mitään ajattelemattomuuteen ?

[ridikulous]

Tajusin juuri, että olen itse asiassa meditoinut lapsesta asti, tietämättä mitään koko asiasta. Muistan ala-asteikäisenä nukkumaan mennessä yrittäneeni olla ajattelematta mitään. Ja aina, kun tuntui ajatus olevan tulossa, pakotin itseni ajattelemaan sitä "välähdystä", joka syntyy esmes television sammuessa. Eli tavallaan sammutin sillä tavalla ajatukseni.

[tuputhy]

Aika hyvä keino mielen tyhjentämiseen muista ajatuksista on lähteä laskemaan vaikkapa 50:stä alaspäin niin, että näkee ne numerot. Jos menee laskut sekaisin, niin aloittaa alusta. Toimii mulla!
Mieleen ei todellakaan mahdu mitään muuta silloin.

[Wespa]

Pidän paperia ja kynää sänkyni vieressä, jotta voisin kirjoitaa uniani ylös (jota en kuitenkaan ole jaksanut tehdä). No edellisyönä heräsin ja tuli pakon-omainen tarve kirjoittaa paperille "Ari Tikka". Eilen illalla sitten muistin tuon ja pistin googleen hakusanaksi "Ari Tikka" ja kappasvaan mitä löytyikään, ZAZEN-OPAS, jonka on kirjoittanut Ari Tikka. Olen aika kauan ollut meditaatiosta kiinnostunut, mutta en ole vielä tutustunut mihinkään tekniikkaan. Tuo oli sellainen virike, että pitänee varmaan nyt ruveta tuota vapaa-ajalla harjoittelemaan.

[Hartsa]

Yksi asia on askaruttanut jo pitkään Meditoinnissa:
Miten pystyy keskittymään johonkin jos ei ajattele mitään, vai keskittyykö sitten siihen mitään ajattelemattomuuteen ?

Hyvä kysymys! Tyhjä mieli tilan opetteleminen vaatii kyllä keskittymistä silloin kun sitä harjoittelee. Pitää keskittyä olemaan ajattelematta. Keskittyä hiljentämään sisäinen jutustelu. Keskittyä moneen asiaan, mielellään yksi kerrallaan. Mutta kun varsinaiseen "tyhjä mieli" -tilaan pääse niin se on tosiaankin 'tila'. Ei jotain mitä sinun pitää tehdä tai keskittyä, vaan jotakin mikä olet.

Tämä olemisen tila ei itsessään edellytä keskittymistä, eikä ajattelemista. Erotuksena normaaliin päivätilassa olemiseen, kun alitajuntasi kommentoi kaikkea ympärilläsi olevaa. Kaikkea minkä kuulet, kaikkea minkä näät, tunnet, maistat, ja haistat. Toki kaikki nämä ovat tarpeellisia tietoja, joiden avulla saat tietoa esimerkiksi ympärilläsi olevista vaaroista alitajuisesti. Mutta vaikka olisit tyhjentänyt mielesi, ei se tarkoita sitä että et voisi halutessasi havannoida asioita. Tässä tilassa jos vaikka kuulet jonkun äänen, niin kuulet sen pyyhkäisevän ohitsesi, mutta et analysoi sitä, yritä yhdistää sitä mihinkään, muistele milloin tai mistä olisit kuullut vastaavan äänen aiemmin. Tiedät vain vain äänen tulleen ja todennäköisesti tiedät mikä se olikin. Mutta et mieti etkä analysoi sitä, kuten normaalissa tilanteessa jos kuulet auton ajavan kotisi ohi, alitajuntasi sanoo "Auto ajoi ohi". Jätät tällaiset kommentit pois, analysointi muuttuu suoraksi ymmärtämiseksi. Tämä on vähän kuin jättäisit ainakin yhden välivaiheen pois kuvioista.

Homma on kyllä kauhean hankala selittää, enkä kovin hyvin osaa tätä selventää. Mutta siis mielentyhjentämisen harjoittelussa kyllä tarvitset keskittymistä ja ajattelua. Kun pääset tähän olemisen tilaan, niin voit vain olla. Keskittymättä tai ajattelematta. Tosin harjoittelun alkuaikona alitajuiset ajatukset rupeavat puskemaan uudelleen pintaan, jolloin joudut keskittymään niiden hiljentämiseen. Ajan kanssa tämä käy helpommaksi ja kestää pidempään ja pidempään että ajatukset yrittävät puskea läpi. Alussa joutuu keskittymään 100% että saa mielen tyhjäksi. Pitää ikäänkuin foliolla kääriä aivot jotta mikään ei pääsisi läpi, mikä taas tuntuu kuin rajoittaisi paljon itsestään. Mutta itse tilaan kun pääsee ja oppii siinä pysymään, tuntuu kuin tietoisuus kasvaisi ja leviäisi itseään isommaksi. Yhdistyen kaikkeen ympärillä olevaan.

Eli kyllä alussa pitää mitäänajattelemattomuuden tilaan keskittyä, kunnes opit olemaan tyhjä mieli. Sen jälkeen se on vain yksi olotila muiden ohella. Voit olla iloinen, surullinen, yms. nämä olotilat eivät vaadi sinulta ajattelua tai keskittymistä: "Nytpä päätän olla iloinen", vaan olemisen tila vaihtuu välittömästi tilanteesta riippuen. Mutta voit myös tilanteesta riippumatta olla, mikä haluat olla. Kysymys on vain harjoittelusta.

Toivottavasti sain ajatukseni perille, niin että joku ymmärtääkin mitä yritin sanoa. Kysymys oli hyvä, mutta asia on hankala. Kielen rajoitukset tulee vissiin vastaan, tai sitten ei taidot riitä. Pitäisi pystyä huitomaan ja elehtimään oikein urakalla myös kirjoitetun tekstin kautta

[Hartsa]

Pidän paperia ja kynää sänkyni vieressä, jotta voisin kirjoitaa uniani ylös (jota en kuitenkaan ole jaksanut tehdä). No edellisyönä heräsin ja tuli pakon-omainen tarve kirjoittaa paperille "Ari Tikka". Eilen illalla sitten muistin tuon ja pistin googleen hakusanaksi "Ari Tikka" ja kappasvaan mitä löytyikään, ZAZEN-OPAS, jonka on kirjoittanut Ari Tikka. Olen aika kauan ollut meditaatiosta kiinnostunut, mutta en ole vielä tutustunut mihinkään tekniikkaan. Tuo oli sellainen virike, että pitänee varmaan nyt ruveta tuota vapaa-ajalla harjoittelemaan.

Jännä juttu! Oikeastaan niin jännä, että pitäisi oikeasti itsekin nähdä jo sen verran vaivaa että aloittaisi taas unipäiväkirjan pidon. Nytkin muistaa että lähiöinä on tapahtunut jänniä juttuja.. Joita on herännyt hetkeksi miettimään yöllä, mutta nyt ei jälkikäteen muista muuta kuin että sellaiset jutut tapahtui, ja mietintähetkien sisältö on unohtunut.

Jokatapauksessa, tuo rupeaa jo vaikuttamaan sen verran vahvalta johdattelulta, että suosittelen kyllä meditoinnin aloittelua. Eihän se pitkää paneutumista vaadi loppupeleissä. Vaikka vain pieniä hetkiä päivässä, jolloin pysähtyy katsomaan ympärilleen vaikka tilanne ei sitä edellytä. Vaikkakin yleensä taidetaan suositella sellaisia päivittäisiä 30-45min sessioita, mutta jostainhan se on aloitettava. Ja nälkä kasvaa syödessä, jos lyhyetkin meditaatiot ovat onnistuneita, ja tuovat uutta sisältöä elämään. Jolloin meditointi ei tunnu niinkään työltä vaan mielekkäältä harrastukselta.

Referoipa vähäsen tuota Ari Tikan opasta jos/kun siihen tutustut, että onko hyvä ja mitä pitää sisällään. Ja mikä ettei että onko hyviä ja toimivia tekniikoita jos päätät niitä kokeilla. Jos vain viitsit sitten

[tuputhy]

Itselläni tulee ajoittain sellaisia "pakonomaisia" ajatuksia, että pitäisi mennä meditoimaan. Sitten kyllä menenkin. En siinä muuta tee, kuin vaan "keskityn" en mihinkään". No, joskus tulee hyviä ideoita ja joskus ei..Kuitenkin; ainakin tätä jokapäiväistä elämää se on helpottanut

[Aevis]

Tänään viimeksi meditoin ja rentouttavaa puuhaa se oli. Pistin Vangelista soimaan taustalle niin oli mukavaa. Keskityin meditoinnissa niihin chakrapisteisiini ja yhdessä vaiheessa tunsin todella oudon fiiliksen. Se oli sellainen neutraali, eli ei ollut mukavaa eikä epämukavaa, mutta erittäin voimakas tunne se oli. Sitä ei ole oikein mahdollista selittää sanoin.

[Brecle]

Auttaakohan se muuten mitään jos tekee jotain 3-5 minuutin Meditaatioita kerrallaa Jos ei keskittyminen riitä pidempään, ja sitten tekis vaikka muutaman kerran päivässä ?

[Hartsa]

3-5 minuutin meditaatiosessiot ovat huomattavasti parempia kuin ei meditointisessioita ollenkaan. Kuten jossain mainitsin niin 3-5 minuuttia on se rajapyykki, minkä jos pystyy yhtäjaksoisesti olemaan tyhjä mieli, niin homman pitäisi muuttua vaivattomaksi. Tiedä liekö tuo ihan noin suorasukaisesti ajateltavissa, mutta kuitenkin. Hyvästi kerkeät tehdä muutaman yrityksen tuona aikana, ja jokainen niistä kasvattaa hiljentymisaikaa tai muuten ymmärrystä asiasta. Ja sitä mukaa kun homma etenee niin saatatkin pian jo huomata että hujahtaa mennä 10-15min siinä samassa 'ajassa' missä aiemmin meni 3-5min

Tietysti riippuu vähän minkänlaista meditaatioharjoitusta kyseisten minuuttien aikana teet. Hiljentymiseen aika on mielestäni riittävä, mutta tiettyihin muihin meditointiharjoituksiin muutama minuutti ei oikein riitä.

[HenkiMaailma]

Itse tykkään meditoida mm. ohjattujen meditaatioäänitteiden avulla ja tein tuossa vähän aikaa sitten meditaatioäänitteen suomeksi. Jos on vaikea meditoida, niin tällaisella äänitteellä voi olla hyvä aloittaa.

Jos kiinnostaa, niin kyseinen äänite löytyy täältä:
http://henkimaailma.wordpress.com/2009/ ... editaatio/

[Wespa]

Eilen onnistuin kunnolla meditaatiossa tyhjentämään mieleni hetkellisesti. Näin myös liskomaiset silmät, jonkin horisontin tapaisen, sekä tunsin suurta rakkautta. Pohdin omaa minuuttani, sekä miksi haluan tulla. Monia vastauksia ja ajatuksia tuli taas mieleeni, mutta en tarkkaan muista niitä. Keskustelin oman sisäisen lohikäärmeeni kanssa.

Tuntui, kuin kolmas silmäni olisi avautunut ja asiat olivat visuaalisempia.

Tiivistettynä kokemus oli kaunis ja hengellinen, jossa pääsin taas sukeltamaan omaan minuuteeni.

Deepak Chopra antoi muinoin yhdessä videossa mielestäni hyvän vinkin/näkökulman, jonka kerron tässä omin sanoin:
Älä ajattele katselevasi maailmaa. Ajattele, kuin olisit maailma, joka katsoo sinua. Ole siis asiat, joita katsot.

Tämän kautta opin myös itsestäni lisää. Nyt minun on myös helpompi kunnioittaa ja rakastaa kaikkeutta.

Yksi meditaatiokin perustuu samantapaiseen tekniikkaan. Siinä tuijotetaan jotain asiaa (esim. seinä tai vaikka oma peilikuva) ja käännetään ajatus niin päin, että olen kohde joka katsoo ruumistani. Voitte kokeilla pikaisesti miltä kyseinen tekniikka tuntuu, jos niin haluatte. Kuvitelkaa nyt, että olette ruuminne edessä oleva näyttö. Ajatelkaa nyt näytön silmin omaa ruumistanne.

[Aqua vitae]

Hei btw se mikä suuri meditaatiotaphtuma oli joskus vähän aikaa sitten, eikö?

Onkos tapahtunut mitään suurempia sen seurauksena?

[carcass]

Mielestäni meditaatiossa ei ole tarpeellista "tyhjentää" omaa mieltään, vaan enemmänkin "keventää" sitä.
-Toki mielen tyhjentämistä voi käyttää tekniikkana, mikäli ei pääse tarpeeksi syvälle, tai muuten kosketuksiin henkisen 'itsen' kanssa. Asiaan vaikuttaa myöskin haluammeko pohdiskella tai sulatella tiettyjä valintojamme tai elämäämme yhdessä ajatusten ja mielikuvien heijastumien kanssa, vai haluammeko mieluummin keskittyä omaan itseemme ja siihen puhtaaseen maailmaan joka subjektissamme piilee, ilman ajatustemme heijastumia.

Oli haluamamme lähestymistapa kumpi tahansa, (tai jotain muuta;) -mielestäni meditaatiossa on oleellisessa osasssa kyky matkata omasta objektiivisesta maailmasta, kohti subjektiivista maailmaa.
-tarkoitan siis henkistä kulkua pois ruumiillisen egomme luota, läpi astraalisten ja mentaalisten -tasojen ilmentymien kautta, kohti omaa spirituaalista olemustamme kohti.
Tässä ympäristössä sijaitsee mielemme ja koko subjektiivisuudemme ydin, jonka ympäristö on yleensä hyvin hiljainen ja rauhallinen. -Tällöin pystymme myös keskustelemaan itsemme kanssa ja käsittelemään monia asioita jotka askarruttavat mieltämme, ihan samalla tavalla voimme käydä myös läpi onnellisia asioita.
Paluumatka tästä ympäristöstä, takaisin omaan ruumiilliseen olemukseemme täytyy myös olla yhtä rauhallinen ja 'selkeä', kuin pyrkimyksemme henkiseen tilaankin.
Harjoittelulla jokainen harjaantuu tässä asiassa.

Muutamien minuuttien meditaatiot ovat hyvä alku ja niistä onkin hyötyä kohti isompaa tarkoitusta, kuitenkin kehittääkseen tätä kykyä meditaation aikaa voi lisätä hiljalleen, ottaen huomiion ympäristön rauhallisuuden, jossa haluamme meditoita.
Itse käytän aikaa meditoimiseen n. 30min-60min, mutta mikäli ympäristö ja hetki on otollinen, saatan keskittyä meditaatioon kaksikin tuntia kerrallaan, mikäli ympäristö ei sanele rajoitteita.
Huomiona voi käyttää myös ajatusta että, 'ydin' johon voimme matkata mielessämme, on usein ajaton ja hiljainen, (joskus myös muodoton) joten emme välttämättä huomaa ajankulua; -tämä taito karttuu myös kokemuksen myötä, mutta ajankulun sääteleminen on jokseenkin tarpeetonta, sillä mielestäni on järkevämpää lähteä 'paluumatkalle' vasta sitten kun se tuntuu tarpeelliselta, sillä kiireen tunne sulkee meiltä pois monia kokemuksia itsestämme.

[Jopelius]

Itse olen harrastanut mietiskelyä/meditointia jo parisen vuotta... Eilen illalla koetin todistaa itselleni että kaikki tuntevat olennot ovat henkisessä yhteydessä toisiinsa. Päätinpä siis laajentaa tutkiskelua oman mieleni ulkopuolelle. Hetken löi tyhjää kyllä, mutta sitten päähäni alkoi virrata ajatuksia ja tuntemuksia, joita en tunnistanut omakseni. Ilmeisesti onnistuin tutkimaan eri ihmisten tuntemuksia, ja ne vaikuttivat kovasti omaan mielentilaani, joka vaihteli sitten laidasta laitaan mietiskelyn aikana.

Sitten ajattelin että jos nyt oikeasti onnistuin ns. lukemaan muiden ihmisten tunteita, niin mitä jos laajentaisin vielä rakkaan Maapallomme ulkopuolelle. Ja ai, sitä ajatusten ja mielikuvien tulvaa. Päätä alkoi ensin särkeä hirveästi ja lopulta meinasin menettää tajuni... Mieleeni jäi kuva jostakin erittäin surullisesta humanoidiotuksesta, tuolta jostain galaksistamme. Se näkymä siltä toiselta planeetalta oli kyllä niin huikea, että en millään sitä voinut itse keksiä.
Se oli niin aito ja uskottava. Se mielikuva ei ollut vain ajatus, vaan aivan kuten olisin aivan itse omin silmin nähnyt tämän ilmeisesti kotinsa ulkopuolella istuvan, auringonlaskussa itkevän otuksen. Huh, voisin vaikka piirtää kuvan tästä.

En keksinyt mihin muualle tunkisin tämän tarinan, se kun meditointiin liittynee.
Oli kyllä aivan käsittämättömän avartava kokemus, tosin myös hyvin lamaannuttava.. Vasta suihkussa ollessa sain rauhoitettua mieleni kaikista kysymyksistä jotka heräsivät kokemuksen myötä.
Tosin olen silti skeptinen kokemuksen suhteen, jos se olikin vain omaa mielikuvitusta. Ken tietää. Mutta tässä olisi vastaus Maan ulkopuolisen elämän olemassaololle.
Se on vain teistä kiinni, uskotteko tämän.

[Joe6]

Sitten ajattelin että jos nyt oikeasti onnistuin ns. lukemaan muiden ihmisten tunteita, niin mitä jos laajentaisin vielä rakkaan Maapallomme ulkopuolelle. Ja ai, sitä ajatusten ja mielikuvien tulvaa. Päätä alkoi ensin särkeä hirveästi ja lopulta meinasin menettää tajuni... Mieleeni jäi kuva jostakin erittäin surullisesta humanoidiotuksesta, tuolta jostain galaksistamme. Se näkymä siltä toiselta planeetalta oli kyllä niin huikea, että en millään sitä voinut itse keksiä.
Se oli niin aito ja uskottava. Se mielikuva ei ollut vain ajatus, vaan aivan kuten olisin aivan itse omin silmin nähnyt tämän ilmeisesti kotinsa ulkopuolella istuvan, auringonlaskussa itkevän otuksen. Huh, voisin vaikka piirtää kuvan tästä.

En keksinyt mihin muualle tunkisin tämän tarinan, se kun meditointiin liittynee.
Oli kyllä aivan käsittämättömän avartava kokemus, tosin myös hyvin lamaannuttava.. Vasta suihkussa ollessa sain rauhoitettua mieleni kaikista kysymyksistä jotka heräsivät kokemuksen myötä.
Tosin olen silti skeptinen kokemuksen suhteen, jos se olikin vain omaa mielikuvitusta. Ken tietää. Mutta tässä olisi vastaus Maan ulkopuolisen elämän olemassaololle.
Se on vain teistä kiinni, uskotteko tämän.

Itsellä ei ole meditoinnista noin pitkää kokemusta mutta asiasta kiinnostuneena tutkin vähän alan foorumeita ja törmäsin kanavointiin (channeling) jonka totesin erittäin mielenkiintoiseksi. Kuten mainitset niin muutin itsekin meditoinnin päämäärän juuri samallalailla eli meditointiin valmistautuessa lähetän "aikomuksen yhteydenotosta johonkin muualle" lentoon että olen valmis että minuun otetaan yhteyttä jos niin halutaan mutta vain hyvässä tarkoituksessa. Suoraan sanottuna ei pariin kuukauteen oikeastaan tapahtunut mitään erikoisempaa eli hahmoja ja epämääräisiä näkymiä (flasheja) sekä juuri valo/energiavirtoja mitä nähnyt ennenkin meditoidessa mutta jokunen vahvempi kokemus on sattunut sitten unensekaisessa olotilassa jonka erittelen hieman tavallisesta unesta siinä että se on alkanut samalla tyylillä ja loppuu myös erilailla kuin olen koskaan ennen unitilasta herännyt. Haastavinta "tuloksien" saamisessa on ollut että tuo on paradoksaalisesti onnistunut vain kun pystyy rentouttamaan/nollaamaan ajatukset täysin ja kaikenlainen yrittäminen käytännössä nollaa aina tilanteen sekä tulokset. Omalta osalta uusi maailma on nyt auennut ja hirmuisella innolla jatkan tutkimuksia. Ihmisen psyyke ja mieli pystyy uskomattomiin asioihin.

Joka tapauksessa näistä on haastavaa kirjoittaa kun aihe on itselle täysin uusi mutta kanavoinnista ja aiheesta voi katsella aika mielenkiintoisia videoita youtubesta: http://www.youtube.com/results?search_query=bashar&aq=f

Tuosta olisi mielenkiintoista keskustella että pitääkö muut tuota humpuukina vai ei?

Edit: Tuollehan löytyi ihan termikin eli omat kokemukset siis käytännössä selkounia > http://fi.wikipedia.org/wiki/Selkouni

Yliluonnolliseltahan se silti tuntuu koska selkounessa se on todella todentuntuista ja siihen meneminen ja sieltä pois tulo tapahtuu niin poikkeavalla tavalla kun tietää kokoajan olevansa "hereillä".

[dajakra]

Minä itse (olen tehnyt tätä jo useamman kerran) minä vain hiljennän mielen. Suljen silmät ja hengitän enkä ajattele. Joskus tämä ei toimi ja ajatukset virtaa. Kuvittelen ajatukset höyrynä joka tulee sieraimistani ulos ja katoaa sitten. Se auttaa huomattavasti. Itse vajosin jonkilaiseen transsiin. Se oli kuin unta mutta parempaa. Kuulin kaiken. Pienimmänkin naksahduksen. Toisaalta taas en kullut muuta kuin lempeän tuulen suhinaa. Näin miljoonia värejä. Sitten pakotin itseni heräämään koska säikyin sitä hieman. Youtubessa on video meditoimisesta. Siinä sanotaan että kun päsee transsiin hengittmäminen lopuu. Minulla tämä transsi kesti jotain 5-10 minuuttia. Aika paljon etten sanoisi.