Näitä tilanteita tosiaan lukuisia ja viimeisimpänä kävi niin, että pohdin suhdetta entiseen perheeseen kuuluvaan jäseneen. Hän on aikoinaan (ja ajallisesti puolet elämästäni) ollut erittäinkin läheinen ja asuu kuolleen äitini kotipaikalla.
Tuosta kotipaikasta on sanonut minulle, että se säilyy aina kotinani ja olen sinne tervetullut.
Äitini kuoleman jälkeen hän kuitenkin vähitellen lakkasi ottamasta yhteyttä ja lopulta lopetti kokonaan eli minä olen ollut se joka soittaa, käy kylässä ja on aktiivinen.
Mietin toki, että haluaisiko hän ettei pidetä yhteyttä enää ollenkaan.
Mutta sitten taas se iloisuutensa kun otan yhteyttä kertoo ihan eri tarinaa.
En ole aiemmin pohtinut asiaa tällä "volyymilla", ehkä hetken viipynyt mielessä mutten sen enempää. Jotenka keskustelin aiheesta myös ystäväni kanssa joka ei tunne tätä "perhetuttua" ja asuvatkin satojen kilometrien päässä toisistaan.
Yhtenä iltana ajattelin kuitenkin soittavani tälle perhetutulle, mutta kun katsoin kelloa totesin olevan ehkä liian myöhä. Ajattelin etten tahdo herättää jos nukkuu.
Tuosta ei mennyt kuin vartti niin puhelimeni soi ja ihmeissäni jäin tuijottamaan luuria jossa näkyi perhetutun nimi

Ja edelleen, hän ei ole soittanut minulle päin reiluun vuoteen.
Sain siis tuohon epävarmuuteeni vastauksen ja nyt tiedän että hän haluaa olla edelleen kanssani tekemisissä

Mutta se kysymys onkin, että mitä tuossa tapahtuu?
Aloin miettiä sainko ajatuksillani hänet ottamaan yhteyttä.
Ja olisiko tästäKIN telepaattisesta kerrasta nyt otettava sellainen oppi ettei ole ihan sama mitä vahvasti mielessään ajattelee?
Elämässäni on tapahtunut paljon ikävää viime vuosina, mikä merkitys näihin on ollut omilla ajatuksilla (ilman niitä tekoja suuntaan tai toiseen)?