Tuossa toissapäivänä lähdimme kylästelemään. Taivas oli harmaan pilven peitossa, vain jostain raosta aurinko (!) hieman toi punervaa sävyä taivaan pilvien palapeliin. Heti kohta liikkeelle lähdettyämme hämärä laskeutui, samoin aurinko. Huomasin taivaalla vasemmalla puolellamme (olimme siis autolla liikkeellä) kirkkaan valon. Ensin se näytti olevan paikoillaan, kunnes havaitsin sen hieman liikkuvan. Se vaikutti pysyttelevän tietyn matkan päässä meistä ja eräässä kohden se tuntui vaihtaneen suuntaa meistä poispäin. Loppujen lopuksi se kuitenkin palasi samalle etäisyydelle meistä ja liikkui jälleen samaan suuntaan kanssamme.
Lentokone se ei ollut, mutta yritimme saada selville josko se olisi helikopteri, jolla on normaalia voimakkaampi valonheitin. Ajattelimme sen kenties etsivän jotain tms. Lopulta tyydyimme siihen selitykseen. Osa meistä näki myös punaisen valon ja minä poikani kanssa myös sinisen, joka sammui jossain vaiheessa eikä sitä näkynyt enää lainkaan. Näköyhteys katkesi, ja unohdin koko valon, mutta perille päästyämme huomasin ilmansuuntiin verrattuna samalla puolen itseämme kuin ajaessa samanlaisen voimakkaan valon, joka tuntui nyt pysyvän paikoillaan. Minkäänlaista helikopterin ääntä ei kuulunut, joskaan siltä etäisyydeltä en osaa sanoa olisiko kuulunutkaan.
Katselin taivasta, muutkin katsoivat, ja taivas oli paksun pilvikerrostuman peitossa. Sitten huomasin, että myös toisessa ilmansuunnassa oli erikoisen voimakas valo. Ikään kuin tähti, mutta se oli pilvien alapuolella ja huomattavasti kirkkaampi. Se ei liikkunut eikä se vilkkunut, se oli valkoinen. Huomasin myös kolmannessa suunnassa samanlaisen liikkumattoman valon, pilvien alapuolella, mutta se vaikutti olevan etäämpänä ja näytti silmäänkin hieman pienemmältä. Nämä eivät olleet neljään ilmansuuntaan vaan kolmeen ilmansuuntaan, tasaisin välein. Muita vastaavia valoja ei taivaalla näkynyt.
Täytyy sanoa, että huomatessani tuon toisen valon, tunsin selvästi jonkinlaisen "välähdyksen" sisälläni. Noh, aika pian unohdimme koko valot ja lähtiessämme en valoja enää nähnyt.
Voin olla varma vain siitä, että tuo toinen valo, jonka näin, oli täysin stabiili eikä millään tavoin sekoitettavissa satelliittiin, helikopteriin tai mihinkään muuhunkaan tuntemaani/-mme laitteeseen. Se oli liian alhaalla, liian korkealla, liian kirkas, ja liian keskellä pilviä. Ensimmäinen valo olisi voinut hyvin olla helikopterikin poikkeusvaloin, mutta miksi se olisi koko ajan ollut samanlaisessa linjassa kulkusuuntaamme ja kulkenut kanssamme samaa nopeutta, säilyttäen etäisyyden samana. Tien ja maaston muodot eivät selitä sen liikkeitä.
En tiedä, josko kyseessä olivat ufot, mutta something is going on anyway. Elämä tuntuu menevän kummallisemmaksi kiihtyvällä tahdilla, eikä vain elämä vaan myös ihmiset.