Tähtiensusi kirjoitti:Voiko auroja siis alkaa opetella näkemään vai onko se niin, että siihen joko pystyy tai ei?
Tässä maailmassa kaikki on mahdollista!
Nemuska kirjoitti:Muistan miten jossain 2-3 luokan paikkeilla kakarana kummastelin kun opettajan lukiessa meille, näin hänen ympärillään sellaisen...epämääräisen värinhohteen. Se oli sellainen kellervänvihreä ja kirkas. Olisikohan ollut kyseessä aura, en ole yhtään varma kun en oikein saa nykyään näkyville mitään.
Kokeilin tuota omien käsien tuijottamista valkoista taustaa vasten ja näin sen vaalean hohteen mutten muuta. Kannattaisikohan tässä alkaa treenaamaan.
Mya_ kirjoitti:Itseasiassahan tää voi aika pitkälle ollakin synestesiaa - mut onko sillä kuitenkaan mitään väliä, lopputulos kun on sama (ja kyllä, minä oon myös jonkinasteinen synesteetikko).
Itsekin oon oikeastaan miettinyt että tapahtuuko nämä näyt todella sillä lailla että silmä rekisteröi ne ja sitten kuljettaa sen tiedon aivoihin, vai voisiko olla niin että tämä tapahtuu jossakin siellä 'välissä', koska nämä näköhavainnot on kuitenkin ihan eritasoisia..
Mutta, oli miten oli, niin musta se on melko lailla yksi ja sama, koska lopputulos kuitenkin on se, että osa ihmisistä näkee tällaisia ja osa ei, ja oikeastaanhan tässä ei ole mitään yliluonnollista, koska mikään mitä tässä maailmassa tapahtuu ei voi olla yliluonnollista, muutenhan se ei voisi tapahtua.
Näin.
Aqua vitae kirjoitti:Hei. Nyt kun kävi ilmi asia jos toinenkin, seuraava mielenkiinnonaiheeni onkin; "näetkö" niitä kaukaa vai läheltä vai kenties kumminkin?
Rebel kirjoitti:http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=17308.0
Tuosta ohjeet niin alkaa näkyyn
Tähtiensusi kirjoitti:Mikä on auravalokuva?
Zrud kirjoitti:Feikkejähän nuo ovat :-/
Mutta on heikkoja ihmisiä jotka uskovat kaiken minkä näkevät ja kuulevat.
Kuvauksissa näkyvä hohto on tunnettu fysikaalinen ilmiö. Sitä kutsutaan koronapurkaukseksi. Koronapurkaus ilmenee, kun kaasuisessa ympäristössä oleva sähkökenttä tuottaa vapaita elektroneja, jotka kaasun läpi virratessaan törmäävät kaasun atomeihin. Törmäyksessä vapautuu energiaa fotoneiden muodossa. Ne puolestaan aiheuttavat näkyvän hohdon. Kirliankuvauksessa sähkökenttä muodostuu kuvattavan kohteen ympärille.
Fyysikot Arleen Watkins ja William Bickel ovat tutkimuksissaan havainneet, että useat fysikaaliset tekijät vaikuttavat ”auran” muotoon. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa valokuvauspaperin laatu, se kuinka voimakkaasti kuvattava kohde painautuu filmiä vasten, virran suuruus, valotusaika, kohteen kosteus ja kaasun laatu. Tämä on ymmärrettävää, jos kirliankuvat aiheutuvat koronapurkauksista, mutta käsittämätöntä, jos kuvissa näkyy aura.
Palaa sivulle “Parapsykologia”
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija