tummia hahmoja pahojako?

[MadCat]

Oma käsitykseni on, että tummat hahmot eivät ole hyviä. Jos eivät niin pahojakaan niin ainakin neutraaleja. Näissä asioissa kannattaa olla varovainen. Kristityn nyrkkisääntö on jos näkee mustan (tai valkeankin) hahmon, pyytää yksinkertaisesti sitä lausumaan uskon tunnustuksen. Tai lausuu sitten itse. Se on varma tapa nähdä onko ko. henki hyvä vai paha. Huomauttakoon, että valkoisiakin hahmoja on saatu rääkymään uskontunnustuksella. Jopa näitä newage-ihmisten "enkeliystäviä". Mikä enkeli se sellanen enkeli on joka katoaa ja huutaa jos lausuu uskontunnustuksen? Joten niin ku sanoin. Kannattaa olla melko varpaillaan.

Ite nään lähinnä mustia hahmoja. Oon nähnyt niitä kauan ja erityisesti lapsena pelkäsin niitä. Nyt kun oon muutaman vuoden ollu uskossa mulla ei ole tarvetta välittää niistä. Eikä niitä kauheesti ole enää näkynytkään. Silloin kun näin eniten niitä mustia ilmassa leijuvia möykkyjä ja varjoja, olin melkosen röykytyksen kohteena. Mua kiskottiin öisin hiuksista kun koitin nukkua, askeleet seuras mun takana ja mulle jopa puhuttiin äitini äänellä. Myös koira oli ihan sekasin kun näitä sattui.. Murisi ja niskakarvat pystyssä. Lohdutuksekseni olen kokenut paljon hyvääkin. Laittaisin tänne sellasen kuva jos vain löytäisin sen jostain.. Joka on otettu yhesta suomalaisesta kirkosta - jonka nimee en nyt muista kirveelläkään, täysyy kysyä isältä - jossa on alttarin ympärille kokoontuneena kymmenisen valkoista hahmoa. Eikä ole muokattu. Sen otti sellanen 50-60 vuotias täti joka ei tasan osaa käyttää mitää photoshoppeja.

[Merey Celeste]

olen nähnyt tummia hahmoja, sillein varjohahmoina useamankin kerran ainakin ne mun kohdalla on vain olet ohikulku matkalla eikä aiheutanut harmia, muuta kuin vähän säikähdin niitä

[aava]

olen nähnyt tummia hahmoja, sillein varjohahmoina useamankin kerran ainakin ne mun kohdalla on vain olet ohikulku matkalla eikä aiheutanut harmia, muuta kuin vähän säikähdin niitä

tuo aavenainen on aiempi nikkini unohdin pöhkö salasanan aikoinaan ;D mutta tähän lisätäkseni nykyään alan olla omalla kohdalla samaa mieltä ohi ovat menossa vaan enkä oikeestaan enää muuta mietikkään kun vaan että jaahas no heippa hei vaan:D siinä sitä taas mennään. jos noita vilahtelee nykyään jokusena yönä herätessä saattaa jokunen viuhahtaa mutta siinäpä se onkin:)

[freyan]

Itse olen nähnyt tummia hahmoja aina. Useimmiten ne ovat olleet vain tumma, sakea varjomöykky jossakin, toisinaan ne ovat ottaneet selkeämmän hahmon. Olen pelännyt niitä aina, vaikkeivät koskaan mitään fyysistä pahaa olekaan aiheuttaneet.

Useat kerrat tumma hahmo on seurannut minua tiellä ja jonkun ajan kuluttua kadonnut. Toisinaan olen ajatellut, että takanani kävelee vain joku, mutta seuraavan kerran katsoessani, se on ollut poissa. Tiellä, josta ei juuri siitä kohtaa pysty kääntymään pois, paitsi ojaan tai rämeikköön.

Joillakin on joskus olkihatun näköinen hattu päässään.

Tuossa yksi vuosi, niitä oli kokoajan ympärilläni ja ne tuntuivat lisäävän ahdistustani huomattavasti. Lopulta uskoin vakaasti itse olevani kaiken pahan alku ja juuri. Maailman suurin paha, josta kaikki paha on lähtöisin. Halusin kuolla, koska olin niin paha, että koko maailma kärsi elossa olemisestani. Lääkkeet ja turvallinen hoitoympäristö helpottivat näitä ajatuksia ja aloin nähdä maailmaa vähän selkeämmin ilman, että katsoin "pahuuden silmin". Tummat hahmot/Varjot eivät tietenkään poistuneet, mutta pääsin irtautumaan niiden synkkyydestä, johon olin jotenkin hukkumassa.

Eivät ajatukseni nyt oikeastaan kovin terveitä ole, ja pidän kyllä itseäni pahana ihmisenä, mutta ne tekstit, joita tuolloin olin kirjoittanut... en edes tiedä, mitä sanoa. Oonkin alkanut pelkäämään noita hahmoja enemmän, koska tuntuu, että olen huonossa henkisessä voinnissa alttiimpi/herkempi niille. Ihan kuin ne imisi musta voimia itseensä silloin ja niistä tulisi aina vaan vahvempia ja vahvempia ja lopulta, kukaties, ne kykenis jo tekemään jotain fyysistäkin pahaa.

Eräässä tätini entisessä asunnossa (kyseessä oli kerrostalo) haahuili myös tumma hahmo. Kyseessä oli nainen, jolla oli pitkä mekko päällä. Se lipui rapussa ja itse huoneistossa toisinaan, hiljaa ja rauhallisesti. Tätini tästä joskus kertoi ja olin hieman epäileväinen, kosken itse ollut kertaakaan kyseistä naista nähnyt siellä. Kerran sitten tulikin juostua kauhuissaan hissistä ovelle, kun ensimmäisen kerran sen näin. Näin jälikäteen mietittynä nainen vaikutti täysin vaarattomalta, enemmänkin ehkä eksyneeltä.

[aava]

Itse olen nähnyt tummia hahmoja aina. Useimmiten ne ovat olleet vain tumma, sakea varjomöykky jossakin, toisinaan ne ovat ottaneet selkeämmän hahmon. Olen pelännyt niitä aina, vaikkeivät koskaan mitään fyysistä pahaa olekaan aiheuttaneet.

Useat kerrat tumma hahmo on seurannut minua tiellä ja jonkun ajan kuluttua kadonnut. Toisinaan olen ajatellut, että takanani kävelee vain joku, mutta seuraavan kerran katsoessani, se on ollut poissa. Tiellä, josta ei juuri siitä kohtaa pysty kääntymään pois, paitsi ojaan tai rämeikköön.

Joillakin on joskus olkihatun näköinen hattu päässään.

Tuossa yksi vuosi, niitä oli kokoajan ympärilläni ja ne tuntuivat lisäävän ahdistustani huomattavasti. Lopulta uskoin vakaasti itse olevani kaiken pahan alku ja juuri. Maailman suurin paha, josta kaikki paha on lähtöisin. Halusin kuolla, koska olin niin paha, että koko maailma kärsi elossa olemisestani. Lääkkeet ja turvallinen hoitoympäristö helpottivat näitä ajatuksia ja aloin nähdä maailmaa vähän selkeämmin ilman, että katsoin "pahuuden silmin". Tummat hahmot/Varjot eivät tietenkään poistuneet, mutta pääsin irtautumaan niiden synkkyydestä, johon olin jotenkin hukkumassa.

Eivät ajatukseni nyt oikeastaan kovin terveitä ole, ja pidän kyllä itseäni pahana ihmisenä, mutta ne tekstit, joita tuolloin olin kirjoittanut... en edes tiedä, mitä sanoa. Oonkin alkanut pelkäämään noita hahmoja enemmän, koska tuntuu, että olen huonossa henkisessä voinnissa alttiimpi/herkempi niille. Ihan kuin ne imisi musta voimia itseensä silloin ja niistä tulisi aina vaan vahvempia ja vahvempia ja lopulta, kukaties, ne kykenis jo tekemään jotain fyysistäkin pahaa.

Eräässä tätini entisessä asunnossa (kyseessä oli kerrostalo) haahuili myös tumma hahmo. Kyseessä oli nainen, jolla oli pitkä mekko päällä. Se lipui rapussa ja itse huoneistossa toisinaan, hiljaa ja rauhallisesti. Tätini tästä joskus kertoi ja olin hieman epäileväinen, kosken itse ollut kertaakaan kyseistä naista nähnyt siellä. Kerran sitten tulikin juostua kauhuissaan hissistä ovelle, kun ensimmäisen kerran sen näin. Näin jälikäteen mietittynä nainen vaikutti täysin vaarattomalta, enemmänkin ehkä eksyneeltä.

itsekkin uskon että joko eksyneitä tai varottavat jostakin. ehkä juuri se että ei pelkää ja koittaa päänsä positiivisilla ajatuksilla täyttää voi olla yksi parhaimpia "aseita" tuota ahdistusta vastaan. itse olin aikoinani kanssa ehkä vähän ahdistunut mutta en osaa sanoa oikeestaan miksi sinänsä ehkä teini kun olin nykyään puolet vanhempana asiat onkin mallillaan:D (mutta varmaan elämäntilanne ja tapahtumat voi olla niitä ahdistuksen aiheita) ennemmin kun nuo kokemukset:) itselle yliluonnollinen on ollut kun yksi raaja koko elämän aikana:) mutta mitä elämässä tapahtuu vaikuttaa se kuitenkin tuohonkin että mitä näköpiiriin putkahtelee jos on herkkä näkemään asioita. (ja miten ne vaikuttaa mielialaan)..

[Andromedan Star Nation]

Shadow People tai The Hat Man sopisi tuohon näkemääsi. Katsoppa netistä noilla hakusanoilla, näyttääkö hahmot tutuilta?

[avara]

Vahingossa löysin tän forumin ja heti heräs mielenkiinto koska itse olen nähnyt hahmon unissa ja valveilla.
Oon maalannut näkemäni hahmon ja lähetin äidilleni siitä kuvan joka totes "ööö... Mikä toi on ? Oon nähnyt unissani noita..."
Itelle puski ihan törkeet kylmät väreet kun äiti noista mainitsi ja varsinkin nyt kun luin täältä lisää noista...
Hetken oon kuvitellut että alan kilahtaa päästäni mut onneksi mulla on hyvä ystävä joka auttaa noissa asioissa.

Että morjesta pöytään !

En tiedä siis onko samoja tummia hahmoja, mut oma ja suurin kokemukseni.

Heräsin unesta ja luulin että saan paniikkikohtauksen kun ahdisti niin paljon. Avasin silmäni ja päälläni leijui tumma hahmo josta ns. Valui kaulalleni/ rinnan päälle jokin uloke joka tuotti ahdistuksen. Ensimmäisenä yritin hamuta puhelinta mutta en kyennyt liikkumaan. Hetken aikaa panikoin että nyt kilahdan päästäni, avasin silmäni ja tämä hahmo alkoi siirtymään päältäni kohti tytärtäni joka nukkui vieressäni. Muistan mielessäni jankanneeni päässäni paniikissa, koska en saanut sanaakaan suustani, "et v*ttu tee sille likalle mitään...".
Se jatkoi lipumistaan likan ylitse sängyn reunalle ja ikään kuin nousi seisomaan.
Sivusilmällä koitin zoomailla sitä hahmoa mutta näin vain mustan ja sumean hahmon.
Hetken kuluttua kroppani valtasi älytön hyvän olon tunne ja sanoin mielessäni kiitos, jonka jälkeen hahmo jatkoi leijumistaan taakseppäin läpi seinän ja hävisi. Sen jälkeen sain liikuttua ja halasin tytärtäni ensimmäiseksi ja sitten laitoin tapahtumasta vaimolle viestin töihin.

Cheers!

[Andromedan Star Nation]

Avara
Itse luovuin " sattuman mahdollisuudesta" joskus kymmeniä vuosia sitten. Oma näkemykseni on ettei mitään tapahdu "sattumalta" tai "vahingossa". Pelkoreaktio tulee niin luonnostaan tällaisissa tilanteissa, kerroit että hyvänolontunne valtasi kehosi ja että tumma hahmo sitten lipui pois tilanteesta samantien, jotenkin näin. Pelkotilanteessa värähtelymme laskee hetkellisesti ja voi tulla tunne että ei päästä irti tilanteesta, jossa ei välttämättä haluttaisi olla mukana sillä hetkellä.

[aava]

itellä on muuten aikalailla saman näkösiä mutta näillä kavereilla on hiukset. mutta eipä niitä ole tullu aikoihin nähtyä. ja silloinkin ne ilmaantuivat vain kun kerroin omista kokemuksista toiselle henkilölle jolla kokemuksia ja hiukan eksyksissä niiden kanssa oli mutta selitin että melko luonnollista ja etc etc että toiset vaan on herkempiä kun toiset:)

ja pientä apua annoin tavallaan toiselle.

[Andromedan Star Nation]

Karkeasti ajatellen, nuo ns. "alemmantason henget" eivät enää kulje mukana kun oma elämä/värähtely on balanssissa. Omaa värähtelytasoaan korkeammissa viboissa kun ei voi olla ilman seuraamuksia, joita voivat olla erilaiset pahoinvointi olotilat. Tummat hahmot voivat olla myös ulottuvuuksien välisiä matkailijoita, eivät siis aina "pahiksia". Samanlainen värähtely vetää puoleensa samanlaista värähtelyä.

[portinetsija197]

Värit nyt eivät välttämättä kerro hahmojen "polariteetistä" mitään. Energiatasosta sillä hetkellä enemmän ehkä..

[Andromedan Star Nation]

Värit nyt eivät välttämättä kerro hahmojen "polariteetistä" mitään. Energiatasosta sillä hetkellä enemmän ehkä..

Nyt en ymmärtänyt, mitä tarkoitit?

[portinetsija197]

Tarkoitin polariteetillä esim. negatiivinen vs positiivinen, paha vs hyvä. Energiatason ollessa matala väri on usein tumma kun korkea energiataso johtaa kirkkaaseen väriin noin omasta mielestäni auranäön perusteella.

[Andromedan Star Nation]

Tarkoitin polariteetillä esim. negatiivinen vs positiivinen, paha vs hyvä. Energiatason ollessa matala väri on usein tumma kun korkea energiataso johtaa kirkkaaseen väriin noin omasta mielestäni auranäön perusteella.

Periaatteessa kyllä, polariteetit taas liittyvät planeettaamme, joten tähtimatkaaja voi ottaa minkä tahansa hahmon itsellensä, minkä katsoo parhaiten sopivan tilanteeseen kun haluaa näyttäytyä ihmisille. Mehän asumme kehityksessään vääristyneellä planeetalla, juuri mikään ei ole mennyt kosmisen suunnitelman mukaisesti. Kaikki on kuitenkin muuttumassa hitaasti. Tähän vaikuttaa luonnollisesti se miten ihmiskuntaa alkaa kiinnostamaan ylevämmät asiat noin kollektiivina asiaa katsoen.

[Xenia]

parhain ase näitä vastaan on se että ei pelkää niitä ja ajattelee että on vahvempi kuin se minua itteäni on auttanut se aina

[Andromedan Star Nation]

parhain ase näitä vastaan on se että ei pelkää niitä ja ajattelee että on vahvempi kuin se minua itteäni on auttanut se aina

Kyllä, pelko on tosin sellainen primitiivinen reaktio joka tulee luonnostaan.

[Xenia]

parhain ase näitä vastaan on se että ei pelkää niitä ja ajattelee että on vahvempi kuin se minua itteäni on auttanut se aina

Kyllä, pelko on tosin sellainen primitiivinen reaktio joka tulee luonnostaan.

'
Kyllä se minullaki tuli aluksi mutta pelkoa voi aina hallita

[Andromedan Star Nation]

parhain ase näitä vastaan on se että ei pelkää niitä ja ajattelee että on vahvempi kuin se minua itteäni on auttanut se aina

Kyllä, pelko on tosin sellainen primitiivinen reaktio joka tulee luonnostaan.

'
Kyllä se minullaki tuli aluksi mutta pelkoa voi aina hallita

Jep, harjoitus tekee metsurin