- Viesti poistettu

I smell a troll. Ainakaan nimimerkki ei mikään tavanomaisin/uskottavuutta herättävin.

No voi h*******. Voi harmi kun menin nyt kirjottamaan tuollaisen romaanin kun laiton erehdyksessä liian humoristisen nimimerkin perään niin eihän tuollaista tekstiä voi ottaa vakavasti.

Eikun nyt ihan oikeasti. Vastauksia, kiitos?

sorsanpersekaislikossa kirjoitti:No voi h*******. Voi harmi kun menin nyt kirjottamaan tuollaisen romaanin kun laiton erehdyksessä liian humoristisen nimimerkin perään niin eihän tuollaista tekstiä voi ottaa vakavasti.

Eikun nyt ihan oikeasti. Vastauksia, kiitos?

Ihan vaan mainitsin mikä oli meikäläisen ensivaikutelma. Realistina en oikeen osaa sanoa mitään koska en oikeen ees käsittänyt puhuitko elävästä ihmisestä vai jostakusta ihan muusta.. Pahoitteluni jos kuulostin liian tylyltä.

Mielenkiintoinen tapaus jota on vaikea määritellä. Itselleni ei ole tapahtunut elämässäni vastaavaa. En ole tavannut ketään noin voimallista henkilöä.

Minä vain jostain syystä rakastan häntä koko sydämeni pohjasta.

Tuota veikkaan selitykseksi.

sorsanpersekaislikossa kirjoitti:- Viesti poistettu

The party's over before I get invited, the story of my life. :(

Aqua vitae kirjoitti:

sorsanpersekaislikossa kirjoitti:- Viesti poistettu

The party's over before I get invited, the story of my life.

Lyhykäisyydessään joku on niin korviaan myöten rakastunut johonkin, että uskoo tämän olevan suojelusenkeli.

Vic Rattlehead kirjoitti:

Aqua vitae kirjoitti:

sorsanpersekaislikossa kirjoitti:- Viesti poistettu

The party's over before I get invited, the story of my life.

Lyhykäisyydessään joku on niin korviaan myöten rakastunut johonkin, että uskoo tämän olevan suojelusenkeli.

Awwwww :3
<3

Vic Rattlehead kirjoitti:Lyhykäisyydessään joku on niin korviaan myöten rakastunut johonkin, että uskoo tämän olevan suojelusenkeli.

Niin minäkin luulin mutta tajusinkin että eihän se toinen henkilö ollut minusta kiinnostunutkaan paskan vertaa. (vaikka antoi semmoisen kuvan )

Jopelius kirjoitti:

Vic Rattlehead kirjoitti:Lyhykäisyydessään joku on niin korviaan myöten rakastunut johonkin, että uskoo tämän olevan suojelusenkeli.

Niin minäkin luulin mutta tajusinkin että eihän se toinen henkilö ollut minusta kiinnostunutkaan paskan vertaa. (vaikka antoi semmoisen kuvan )

Bawwwww D:
</3

Jopelius kirjoitti:

Vic Rattlehead kirjoitti:Lyhykäisyydessään joku on niin korviaan myöten rakastunut johonkin, että uskoo tämän olevan suojelusenkeli.

Niin minäkin luulin mutta tajusinkin että eihän se toinen henkilö ollut minusta kiinnostunutkaan paskan vertaa. (vaikka antoi semmoisen kuvan )

That why ei kannata antaa tilaa itessään sellasseelle tunteelle kuin "rakkaus". Elämä on paljon yksinkertasempaa.

Vic Rattlehead kirjoitti:

Jopelius kirjoitti:

Vic Rattlehead kirjoitti:Lyhykäisyydessään joku on niin korviaan myöten rakastunut johonkin, että uskoo tämän olevan suojelusenkeli.

Niin minäkin luulin mutta tajusinkin että eihän se toinen henkilö ollut minusta kiinnostunutkaan paskan vertaa. (vaikka antoi semmoisen kuvan )

That why ei kannata antaa tilaa itessään sellasseelle tunteelle kuin "rakkaus". Elämä on paljon yksinkertasempaa.

Amen. Pidetään ystävät vain ystävinä ja suojelusenkelit siellä saavuttamattomissa rajan toisella puolella.

Tämän minäkin opin.

Vihan kanssakin on helmpompaa ku rakkauden

Tämähän alkaa vaikuttaa jo mielenkiintoiselta. Kaikki vastaukset ovat pysyneet aiheen sisällä tietyllä tavalla. Tuliko tästä nyt topic siitä kryptotieteestä, jota myös rakkaudeksi nimitetään ja niistä taruolennoista, jotka eivät pyri satuttamaan toisia ja koko elämänsä ajan yrittävät tehdä onnelliseksi vain yhden ihmisen?

Jopelius kirjoitti:Tämän minäkin opin.

Vihan kanssakin on helmpompaa ku rakkauden

Kyllä. Se antaa mukavan tunteen siitä, että on muita parempi, kannattaa kokeilla. Toimii ainakin meikäläisellä hyvin.

Rakkaus on tosin aivojen biokemiallisista reaktioista (jos nyt naturalistisesta vinkkelistä lähdetään) ehdottomasti paras. Oksitosiini, dopamiini ja endorfiinit. Maaginen kolmikko.

Pienenä sitä joskus ihmetteli miten rakkautta kuvataan ihanaksi ja kamalaksi samaan aikaan. Onhan se korvakuulolta absurdi väite. Vaan todellisuus yllättää.

Jos antaa oksitosiini/dopamiinitasojen pysyä korkeina pitkään aivoissa, kytköksissä johonkin tiettyyn henkilöön, tämän henkilön kylmä kohtelu voi aiheuttaa vakavan lommon noihin tasoihin. Ja kun huumausaineita siis ovat, niin niistä tulee vieroitusoireita.

Pahimmat särkyneen sydämen fyysiset oireilut ovat tärisevät kädet, alituinen kylmäys, ruokahaluttomuus ja aistien taantuminen. Niin ja joskus metafyysinen "särkynyt sydän" johtaa oikeaan fyysiseen särkyneeseen sydämeen. D:

Olen romantikko. On ollut vähän karu(hko)a tuo rakkauselämäni mokoma, mutta en ikinä voisi turruttaa itseäni lopullisesti tältä tunteelta. Tai näin ajatukseni kulkevat atm.

ITT: "Jos vedetään offtopic niin vedetään heittämällä."

Olen romantikko. On ollut vähän karu(hko)a tuo rakkauselämäni mokoma, mutta en ikinä voisi turruttaa itseäni lopullisesti tältä tunteelta. Tai näin ajatukseni kulkevat atm.

Funny, I feel I allready have.

Itsestäni on jotakuinkin kuollut romantikon puoleni, onhan se tietty edelleen jäljellä tuolla syvällä jossain, mutta täytyy tunnustaa, että en ole erään yhden ihmisen jälkeen ollut kiinnostunut suurinpiirtein kenestäkään. Nykyäänkin missä tahansa kuljenkin, jokanen ihminen on mulle täysin merkityksetön ja arvoton. Minkäänlaista mielenkiintoa herättämätön.

Että aika taitavasti oon sitten kai oppinut hallitsemaan aivokemialliset tapahtumat pääkopassani. Tai sitten mulla on jokin puutos, jota en kyllä usko koska en tällanen ollut vielä ylä-asteella. Tai ainakaan tietoisesti..

Juuh.. No tällasta löpinää tällä kertaa.

En nyt muista paljoakaan tuosta neuropsykologiasta, kun en ole siihen paneutunut lukion ykkösluokan jälkeen, mutta aivokemiallisista reaktioistahan siinä hyvin pitkälti onkin kysymys. Voisikohan jokin samankaltainen poikkeus joidenkin välittäjäaineiden määrissä tai toiminnassa vaikuttaa joihinkin ihmisiin siten, että he rakastuvat tai jättävät rakastumatta helpommin kuin toiset? Vähän kuin verraten ihmisiin, joilla on enemmän taipumusta esimerkiksi masennukseen.

Minulle on tähän mennessä riittänyt yksi ihminen. Oman mielipiteeni mukaan siinä vaiheessa pitäisi jo varautua mahdolliseen ikävään päätökseen, kun sama henkilö aiheuttaa kaikista onnellisimmat ja onnettomimmat fiilikset. Samanlaiseen episodiin ei vaan enää riitä voimat eikä mielenkiinto.

Tuosta turtumuksesta vielä sen verran, että itsehän siitä päättä; yllättävän moni muuttaa mielensä heti ensimmäisen - mielenkiintoisen - vastaan tulijan kohdalla.

Rakastuneen ihmisen näkemisessä on muuten jotakin uskomatonta. Näyttää yhtä aikaa uskomattoman onnelliselta ja aavistuksen kajahtaneelta. Samaan aikaan mietin kuitenkin vain sitä, että en enää itse kykene näyttämään samalta tai tuntemaan samoin, mikä pistää kyynistymään vähän lisää. Kieroutunutta entä jos, mutta mitä sitten? -optimismia kaiketi.

Mä näen rakkauden nykyään jotenkin äärimmäisen säälittävänä ihmisluonnon heikkoutena. Kavereita seuranneena itsellä ainakaan oikeen mitään mielenkiintoa parisuhteelle. On jotenkin mulle todella vastenmielinen ajatus suunnitella elämänsä ja elää yhden ihmisen mukaan. Kavereiden kanssa jotka jonkun naisystävän saanut se tuppaa menemään tähän, "joo jos nähään torstaina, kun sillon en oo sannan/tytin/jennan/minnan/kaisan kanssa, kun sillä on iltavuoro töissä" tj. Okei ymmärrän, että sitä haluaa olla sen ihmisen kanssa, mutta mä en ikinä haluais elää noin rajottuneesti ehkä sen takia alitajusesti torjun kaikenlaisen kiinnostuksen keheenkään, koska tiedän että itekkin varmasti alentusin samalle tasolle kuin kaverini.

Koen rakastuneiden ihmisten näkemisen vastenmielisenä. Yksi ihminen merkitsee niin helvetisti, että kellään muulla ei ole mitään arvoa. Halveksuttavaa ajattelua mun mielestä.