No siinä vaiheessa kun toisten ihmisten ja asioiden arvostus tosiaankin tiivistyy vain yhteen kohteeseen, ei siihen voi muuta kuin ajatella, että ei-hyvä ja poistua paikalta. Odottaa kenties, että sen tuttavan maailmaan jossakin toisessa vaiheessa saattaisi kuulua jotakin muutakin kuin tämä potentiaalinen parempi puolisko. Vaikka tämän naisen mielipide molempiin noihin yllämainittuihin virkkeisiin onkin, että v*ttu mitä p*skaa.
En tiedä ollaanko siinä enemmän riippuvaisia siitä tunteesta vai mistä, mutta tottahan se tuntuu käsittämättömältä, että rakastuneet eivät voisi olla erossa hetkeäkään, lukuun ottamatta pakollisia työvuoroja tai vastaavaa.
Festareilla sen näkee erittäin selvästi, että jos pari on liikkeellä samassa paikassa, on paljon todennäköisempää, että molemmat osapuolet ovat keskenään lähellä riitaa. On kuulemma erittäin jees olla liikkeellä vain-ystävämielessä, koska silloin ei tarvitse riidellä tai huutaa toiselle. Näin miulle on joskus ainakin sanottu.
Ihmisiä katsellessa saa sellaisen mielikuvan, että parisuhde olisi myönnytys itsekkyydelle: vain yksi kiinnostaa. Eikö sen pitäisi olla juuri päinvastoin, jotain epäitsekkyyteen oikeuttavaa?