ViestiKirjoittaja vaskikäärme » 27 Syys 2008, 21:43
Ihan viimeisin selkeä opastustapaus oli seuraava:
Olin menossa minulle tosi tärkeään pääsykokeeseen. Sää oli kylmä, satoi ja tuuli tosi lujaa. Katu oli autio. Yhtäkkiä tunsin lämpöisen käden vasemmalla olalla ja hyppäsin varmaan puoli metriä pelästyksestä, sekä kiljaisin. Käännyin katsomaan, eikä takana ollut ketään.
Noh, tuli mieleen sellainen ajatus, että "älä pelkää, minä se vain olen" Tunnistin ajatuksen lähettäjäksi yhden henkioppaani. Hän kertoi että oli tulossa kokeisiin henkiseksi tueksi ja päättänyt ilmoittaa asiasta jo ennakkoon etten pelästy jos vaistoan hänet kesken koetta ja pasmat mee sitä kautta sekaisin.
Hän myös rauhoitteli koejännitystäni ja viestitti, että kaikki menee hyvin ja pääsen kouluun. Tämä todella tapahtui, hakijoita oli 300 ja vain 37 pääsi sisään joista minä yhtenä.
Mistäkö erotan henkioppaiden puheen omista ajatuksista?
En osaa selittää. Se on vaan sellaista tietämällä tietämistä. Olen oppinut pikku hiljaa. Juttelen heidän kanssaan usein ajatustasolla, yhteys vahvistuu jos ottaa itse kontaktia, eikä pelkää tilannetta.
Myös unissani he ovat käyneet ja olen nähnyt heidät joskus transsissa, kun olen ollut henkimatkalla. Tiedän heidät nimeltä ja ulkonäöltä, kuten kenet tahansa ystävän ja siksi kyllä erotan myös heidät omista ajatuksistani tai mielikuvituksen tuotteesta.
Ja muistakaa, OIKEA opas haluaa parastasi, ei käske sinua tekemään mitään itseäsi tai toisia vahingoittavaa, eikä koskaan kävele vapaan tahtosi ylitse.
Kun epäröitte, valitkaa kokemus - ~Kuthumi~
Jokainen aamu, jalkojesi koskettaessa lattiaa, vedä syvään henkeä ja kysy itseltäsi, "miksi olen täällä?" - ~Tobias~