ViestiKirjoittaja Aurelia » 16 Marras 2008, 11:43
Olen itse aina luottanut intuitiooni mutten sulje pois sitäkään mahdollisuutta että ne ajatukset tulisivat jostakin muualta kuin omasta päästäni. Lapsena kaikki oli niin paljon selkeämpää kun ei ollut tarvetta kyseenalaistaa mitään, asiat, tapahtumat, henget, mitä ikinä, ne vain olivat eikä se edes ihmetyttänyt. Samalla tavalla selkeästi omakin poika ajattelee nyt, hän vain toteaa ettei niitä kaikki näe eikä ymmärrä mitä hän näkee.
Tällaisia vaistoamistilanteita on ollut tosi paljon, mutta josko niistä nyt pari vain laittaisi esimerkiksi:
Ukkini kuoli kun olin ala-asteikäinen, en nyt muista tarkalleen miten vanha. Tiesin kertomusten kautta, että suvullamme oli muutamiakin kirouksia yllä ja niistä johtuen esimerkiksi yhtä mäkeä ei meidän sukumme voinut ylittää. En tiedä oliko siitä kukaan vuosiin yrittänytkään mennä kun kiertämäänkin pystyi. Noh. Hautuumaalle piti kuitenkin kulkea juuri siitä ja kuinka ollakaan, saattue juuttui mäkeen juuri sataneeseen ensilumeen. Silloin olin todella surullinen ja sanoin ihan ääneenkin automme takapenkillä että on epäreilua että vanhojen juttujen takia menee surullinen päiväkin entistä vaikeammaksi. Sitten kuulin ihan selvästi miten joku sanoi että saamme mennä jos isäni (joka ei siis ollut verisukulainen näihin kirottuihin) menee ensimmäiseksi saattueessa. Näin tehtiin ja saatiin vainaja sitten kuopattua.
Hyvin on jäänyt mieleen myös se kun olin ala-asteikäisenä menossa kouluun aamulla. Piti ylittää tie, että pääsi bussipysäkille eikä meidän taloilla oikeastaan kukaan kävellyt suojatielle asti kun se oli niin kaukana. Meidän puolella katua oli juuri bussi ja eräs nainen lähti sen takaa ylittämään katua ja minä olin kaverini kanssa menossa perässä, mutta näin äkkiä jonkin välähdyksen, tarrasin kaveriani hihasta ja sanoin että nyt tulee kolari. Tien yli lähtenyt nainen jäi bussin toiselta puolelta tulevan auton alle. Kaverini alkoi itkeä ihan hysteerisenä, mutta onneksi siinä ei käynyt mitenkään pahasti kun vauhtia oli melko vähän. Kaveri ihmetteli sitä pitkään, että mistä tiesin mitä tapahtuu mutten osannut sitä itsekään selittää. Hyvä kuitenkin että kävi näin koska olisimme muutoin mekin jääneet samaisen auton alle.
"En ehkä tiedä mitä tehdä
vaikka joskus olenkin varma
joskus makaan aivan hiljaa
ja uskallan vain epäillä"