Koalani kirjoitti:Mun tarkoitus ei ollut tietenkään provosoida sua eikä mitään semmoista, mä puhuin yleiseisesti käyttämällä sun kokemuksia, eli mä annoin joitakin mahdollisia selityksiä niihin. Mun selitykset perustuvat mun kokemuksiin negatiivisten entiteettien kanssa, ei reikin kanssa. Mutta mulla on ollut useita tapauksia, joissa reikihoitajat imi asiakkaiden negatiivista energiaa tai itsellä oli semmoista, siksi mä manitsin sitä. Mut jos sä tunsit sitä henkilökohtaisena hyökkäyksenä mä pyydän anteeksi, kun en esittänyt asiaa hienovaraisemmin!
Mä oon ihan samaa mieltä, ettei pahat teot ainoastaan aiheuta toisille pahanvointia, vaan pahat ajatukset ja tunteetkin, ja meidän on oppia hillitä niitäkin.
Ehdotus, et mun opas voisi tarkista, onks sulla jokin ongelma oli vain siksi, et mä käsitin väärin sun kommenttia kirouksista, toisin sanoen mä käsitin, et sulla oli jokin vastaavanlainen ongelma. Hyvä ettei oo!
Saat tietenkin anteeksi. Tämä aihealue on kaikinpuolin todella mielenkiintoinen. Ja näissä energia- ja henkiasioissa saa huomata tämän tästä, ettei niitä oikein voi erottaa toisistaan. Kaikki kiertää yhteen.
En minä sitä sano, etteikö tällaisia pahojen toivomusten aiheuttamia negatiivisia energiavaikuttajia voisi olla jossain läheisyydessäni. Ympärilläni on aina pyörinyt paljon "näkymätöntä elämää" ja olisi suorastaan naiivia kuvitella, että se kaikki olisi pelkästään hyvää ja positiivista.
Joissain paikoissa ja joidenkin ihmisten läheisyydessä näkymätön elämä tuntuu vahvistuvan, joko paikasta, henkilöstä johtuen tai sitten oma aistimiseni vahvistuu ko. tilanteissa. Vaikka olen tällaisten parissa elellyt ikäni olen silti oikeastaan vasta viimeisten muutaman vuoden aikana alkanut syvemmin tutkimaan näitä asioita ja oikeasti pysähtymään näiden kohdalla. Tähän vaiheeseen on pakko tunkea numerologiasta sen verran, että se ilmaisee kyllä hyvin selkeästi sen, mikä on "moottorini".
Edelleen voin vain ihailla tätä kaiken yhteistä kudelmaa... Ja vaikka tässä voisi mainita myös ihailun niitä kohtaan, jotka näissä asioissa ovat valovuosia edellä minua, on pakko laajentaa ihailu koskemaan kaikkia ihmisiä kohtaan. Jokainen on omintakeinen. Ainutlaatuinen pakkaus ja itse hämmästelen joka päivä ihmisten upeutta. Omaa upeutta on vaikeampi arvioida eikä mielestäni ole tarpeenkaan, sillä tunnen oman vahvuuteni ja heikkouteni, tai vahvuuksiani ja heikkouksiani, joka on ja ovat sekin eräänlainen kyltti, suuntaviitta siitä, mitä kohden kulkea. Jos vain aina muistaisi, näkisi/ olisi muistanut, nähnyt. Meidän ei ole tarkoitus olla tässä elämässämme kaikkivoipia vaan toteuttaa sitä nimenomaista elämänopetusta, jota olemme tänne nyt tulleet hakemaan. Kaikilla se ei ole suora matka syntymästä kuolemaan. Vaikka puhutaan elämänkoulusta se on silti jotain ihan muuta kuin ihmisen luoma yhteiskunnan koulutusjärjestelmä.
Olen miettinyt paljon sitäkin, että on ilmeisesti harvinaista ominaisuuteni olla toivomatta ja toivottamatta kenellekään pahaa - niin syvästi sitä aina epäillään. Ja jos nyt puhutaan vaikka reikihoidosta tai energiahoidosta tai henkiparantamisesta tai vaikka vain hieromisesta ja toisen hoitamisesta, tai ihan vaan läsnäolemisesta,

niin elämä on minulle niin paljon pyhä asia, että ryhtyessäni hoitamaan ihan ketä vain, keskityn kyllä todella hänen korkeimmaksi parhaakseen. Eikä se ole minulle vain sanoja vaan se tulee sydämestä. Se on kuin tila, johon astun. En ole mikään hoitaja, en pidä itseäni hoitajana tai parantajana. Enkä ole.
Tunnen syvän jumalallisen yhteyden kaikissa niissä toimissa, jotka liittyvät jollain tavalla elämän ja kuoleman käsitteeseen, henkeen. Se ei ole ulkoa opittu oppi tai aatteita vaan sisällä syttynyt. Sitä voisi sanoa kutsuksi, sillä en ole koskaan siihen pyrkinyt. Käyn sisällä paljon asioita läpi, muodostan polkuja ja sitten hämmästyn lukiessani siitä samasta jonkun toisen kirjoittamana. Se on hämmentävää ja hienoa samanaikaisesti!
Ykseyden ymmärtäminen, rakkauden syvimmän olemuksen näkeminen, jumalallisen hengen virtaamisen tunteminen ja kokeminen kaikessa on jotain sellaista, jolle ei ole sanoja. Se on kuin usko, se on kuin rakkaus, se on kuin jumalan kosketus. Se vain on. Sen kokeneet varmasti tietävät, mistä puhun. Eikä sillä ole mitään tekemistä uskonnon tai jonkin tietynlaisen rituaalisen harjoittamisen kanssa. Uskontona, hoitona, elämänfilosofiana. Mutta ihminen kun olen, olen suuresti kuin puunlehti. Kasvaessani kiinni puussa olen yhtä hengen virrassa, irrotessani olen ihminen, pelkkä ihminen. Jumalaisten säiden armoilla. Mutta silti ihminen on kuin uudestaansyntyvä lehti, samasta lehtisilmusta, yhä uudelleen. Kiinni, irti, kiinni, irti. Muutoin ei olisi mahdollista sekä kokeminen ja toteuttaminen että henkinen kasvaminen.
Juu, menee aiheesta ihan poskelleen, mutta... Tavallaan sitten taas ei. Kirous ja negatiiviset energiat kun ovat hyvin vahvasti sidoksissa juurikin tällaiseen jumalalliseen aspektiin.
Todella, miksi aloittaja olikaan tällaista asiaa tullut edes ajatelleeksi, kirousta itsessään? Sama minullakin tuli mieleen (kuin Aurelialla).
Koalani: Oletko meedio/ manaaja? Olet hyvin perehtynyt moniin asioihin. Olisi kiva kuulla ihan kertomuksia ja esimerkkejä näistä kirouksista, kirotuista, entiteeteistä jne. Ehkä sitten jossain vaiheessa uskaltaudun tähän katselmukseesikin.
Että tällaista, aamuvaahtoa, tänään. Lähetän tämän nyt ja kadun hetken päästä, mutta hey, kerranhan täällä vaan eletään. Vai?