Kuinkahan yleistä on nuorten aikuisten hallitsematon psykokineasia?

Itselläni murrosiässä ollessa ilmiötä sattui harvakseltaan ja se loppui äkisti muutamiksi vuosiksi.
Nyt parikymppisenä huomaan sen jatkuvan. Kertoja on entistä harvemmin, mutta huomaan niiden yhdistyvän aina voimakkaisiin negatiivisiin tunnetiloihin.

Ei niinkään häiritsevä asia, enemmänkin jäin miettimään kuinka yleistä tapaukset nykyisin ovat. Ja ihan mukava olisi saada se hallintaan, jos vaikka aamun kahvin keittäminen onnistuisi tarvitsematta nousta ylös

Ei ainakaan itselläni ole tullut yhtään tällaisia tapauksia vastaan, ennen tätä siis. Tokihan monilla voi olla yksittäisiä spontaaneja tapahtumia jotka voivat tai voivat olla olematta psykokinesian seurausta, mutta ei tosiaan mitään pitävämpää. Ja yleensäkin tätä pidetään yhtenä vaikeimmin opittavana skillininä, niin voisi olettaa että melko harvinaista on.

Toki eihän näistä yleensä tule puhuttua tai kerrottua, mutta on tuota kuullut yhtä jos toista melko monelta ihmiseltä eikä yhtäkään tarkoituksetonta TK/psykokinesia tapausta ole vastaan tullut(mikäli muisti ei tee tepposia). Jos ei sähköhäirikköjä mielletä psykokinesian piiriin..

Kahvin keittely nousematta olisi tietysti ihan kätevä skilli, itse olen toistaiseksi joutunut tyytymään ajastimeen jos olen automaattiset kahvit halunnut Ehkä sitten jonain päivänä..

Edit: Tuli mieleen heti perään poltergeist tapaukset tietysti, vaikken näitäkään ole henk. koht. päässyt todistamaan, mutta murrosikäisillehän niitä ainakin tarinoiden mukaan pääasiassa tapahtuu, niin kenties tässäkin voisi olla lievästä sellaisesta kysymys? Tai sitten päinvastoin, poltergeistit ei välttämättä olekaan aina 'ulkopuolisten' tekosia vaan jotain vahvojen tunnetilojen luomia hallitsemattomia psykokineettisiä ilmiöitä. Mene ja tiedä.

Näin olen kanssa itsekin ymmärtänyt, siis että usein poltergeist aiheutuu ihmisen toiminnasta.

Noin 10-14 -vuotiaana näitä poltergeis kokemuksia oli enemmän. Silloin pienemmät tavarat lentelivät itsekseen ja lappeellaan seinään nojaavat tavarat kaatuivat toiseen suuntaan. Siis esim. hyllylevy nojaa vasemmalle kaartuen tukevasti seinään ja se lähtee hiljalleen nousemaan pystyasentoon ja kaatuu oikeaan suuntaan katsottuna.

Kaikkein vahvin oli joskus 14 -vuotiaana, kun siskoni kysyi että olenko nähnyt hänen lyijytäytekynäänsä. Vastasin vain että en ole ja samalla hetkellä tuo kyseinen kynä lensi huoneen toiselta puolelta suoraan siskoni jalkojen juureen. Kumpikaan miestä ei pahemmin tajunnut edes pelästyä, taisin vain tokaista jotain tyylillä "no siinähän se on" ja siskoni nappasi kynän lattialta ja jatkoi läksyjen tekemistä.

15-vuotiaana taasen olin huoneessani lukemassa kun huoneeni laakeakupuinen lamppu lähti pienen pamauksen saattelemana heilumaan aivan järjetöntä vauhtia. Näytti (ja kuulosti, pamauksen takia siis) enemmänkin siltä, kuin joku olisi läimäissyt kädellään lampunkupua.
Elin niihin aikoihin suhteellisen raskasta aikaa, joten liekö siinä sitten yhteys. Isäni myös teki niihin aikoihin useasti outoja havaintoja. Koiran tennispallot vierivät itsekseen ympäri asuntoa, valaisimet alkoivat välkkyä itsekseen ja ovet avautuivat ilman syytä. Myös kerran ollessani yksin kotona menin suihkuun ja heitin kylppärin oven lukkoon. Kesken suihkun sitten kuulin kuinka oveen koputeltiin ja luulin siskoni tulleen aiemmin kotiin, ärähdin siis vain kylppärin vapautuvan ihan kohta. Koputus jatkui ja jatkui, joten käpyyntyneenä suljin suihkuhanan ja menin kylppärin ovelle katsomaan että mikä on ongelmana. No, lukko oli auki, se oli jo hieman hämmentävää. Enemmän hämmentävää vielä oli kun tulin ulos kylppäristä ja havaitsin ettei asunnossa ollut lisäkseni muita. Jossain vaiheessa sitten tapaukset loppuivat.

Nykyisin niitä on tullut harvemmin, vain muutamia vuodessa. Tapaukset myös rajoittuvat nykyisin työpaikalleni, liekö sitten stressi ja voimakas negatiivinen tunnetila yhdistettynä jotka saavat ne aikaan.