Siis, vanhempani asuinseudulla jossa itsekin lapsuuteni vietin on vanha tarina huutavasta pirusta. Jutun kuulin itse ensimmäistä kertaa tarhaikäisenä ystävän isoisältä ja vuosia myöhemmin luin tarkemmin vanhemman paikkakuntalaisen muistelmista. Juttu siis menee kutakuinkin näin:
Elokuisena iltayönä, jossain 1940- luvun tienoilla, oli ollut miesporukka pelaamassa korttia nuotiovirikkeiden valossa. Nuorta porukkaa, osa vankilareissuilla käyneitä, joukossa muutama iäkkäämpikin. Joukko oli ponkaissut pystyyn ammuttuna, kun valoringin ulkopuolelta metsästä oli kuulunut karmiva huuto. Jotain hätäänsä huutavan ihmisen vääristynyttä kiljuntaa. Tämä kesti hetken ja lopulta ei kuulunut enää mitään. Hiljaisuudessa miehet olivat lähteneet tutkimaan maastoa taskulamppuineen, josko olisi ollut kyseessä ihminen avuntarpeessa. Ei löytynyt mitään eikä ketään, joka olisi niin pelottavan äänen päästänyt.
Joukkio oli vetäytynyt metsästä lähitalon riihen vierustalle, jolloin huuto oli kuulunut uudelleen samaisen rakennuksen lähettyviltä. Yöllinen liikkuja oli seurannut miehiä eikä kenelläkään ollut enää siinä vaiheessa haluja jatkaa asian tutkimista kun lamppujen valossa ei ahdistelijaa meinannut näkyä laisinkaan. Asiaa päätettiin tutkia uudelleen aamulla ja tapahtumapaikat koluta jälkien toivossa.
Jälkiä ei kuitenkaan ollut eivätkä koiratkaan vainunneet mitään. Paikalle alkoi kerääntyä päivien ja viikkojen kuluessa uteliaita ihmisiä kuka läheltä, kuka kaukaa. Peto liikkui metsissä ja jatkoi huuteluaan. Kummallisia lintujakin epäiltiin, mutta ei paikalle tulleet tutkijatkaan mitään keksineet. Viimeisen kerran huutajaa kuultiin paikallisten kokoamalla köyrikokolla. Liikuskelija oli huutanut metsänreunassa säikäyttäen juhlijat kunnes olikin äkisti siirtynyt kokon tietämille. Kokon polttajille oli tullut kiire häipyä paikalta.
Näin minulle on kerrottu. Itse luulen kyseessä olleen vain jonkun sen aikaisen irvileuan häröilyt perämetsissä. En tosin mene sulkemaan minkäänlaisia vaihtoehtoja mielestäni. En kyllä usko metsikössä vaeltelevaan piruun, mutta kyllä ajatus joskus karmii kun vanhemmilla vieraillessa tulee syksyn iltalenkkiä heittäneeksi juuri kyseisellä alueella.
Että näin.
Silti tuo yö painui muistiini joteniin karmivana...