Lähdin kävelemään metsään pari päivää sitten ja oli synkkä ja kolea keli, mutta tarvitsin happea.
Suoraan sanottuna olo oli kuin pakkokävelyä ja vitutti, mutta jatkoin "työtäni" miltä se tuntui. Paluumatkalla sitten tapahtui, katsoin pienen suolammen toiselle puolelle ja yhtääkkiä aistin ihan muuta, aistin ympäröivän energian, mikä ei ole ihmislähtöistä, se on täysin toisenlaista ja huomasin kuitenkin kuuluvan siihen, tumma ja syvä energia minkä voi kohdata juuri tuollaisella kurjalla kelillä ja se pysyi päällä koko loppumatkan, tuossa energiassa oli jotain syvää käsittämätöntä, pysähdyttävää, jopa tarpeellista kokea sitä, syynä tuohon yhteyteen oli myös se että liikuin pysähdellen, mutta samalla muistin että olen tuntenut tämän energian ennenkin, kauan sitten ja ihmettelin että mikä nyt on toisin että olenkin yhteydessä luontoon? Ja vastaus odotti kirjassa mitä luin, vain parin sivun päässä. Mutta sitä ennen kerron mistä on kyse.
Yhteiskuntamme, sen vaatimukset, rajoitteet, on erkaannuttanut meidät ympäristön energioista joita kuitenkin tarvitsisimme takaisinkytkentään, jotta meillä olisi tahtoa, taas tahto saa ravintonsa näköaloista, ilman sitä tahto romahtaa ja ihmiskunta on tullut nyt tälle tielle ja alistumme mielivaltaan aivan liian helposti, meistä on tullut tahdottomia lampaita jotka uskovat auktoriteetteihin, heidän mielivaltaansa kyseenalaistamatta sitä ja menetämme viimeisetkin vapauden rippeet jotka olisi pitäneet meidät uskossa johonkin. Ympäristön energioista eristettynä tahtomme romahtaa. Kyse on vapaudesta, ihminen tarvii tarkoituksen tunnetta kyetäkseen vapauttamaan piilevät voimavaransa. Ehkä hyvä esimerkki on Intiaanit, he olivat lähempänä totuutta, koska heidän intuitionsa näkymättömistä voimista piti heidät avoimina tarkoituksen tunteelle, he kokivat luonnon energiat, kuten minä nyt koin, mikä oli muuttunut jotta kykenin pitkästä aikaa tähän?
Aldoys Huxley esitti että on alitajunta ja myös ylitajunta, Ylitajunnan voimat on ihmisen saavutettavissa edellyttäen että tahto on virkeä ja elävä, heti kun tavat saavat vallan, tai se mitä nimitetään uneksi tai robottimaisuudeksi, ne heikenevät. Myös yleinen passiivisuus, tappioon alistuneisuus tai masennus tukahduttavat ne. Mitä muuta hallituksemme on tehnyt valtamedian tukemana kuin tukahduttanut meitä?
Kaikki näiden voimien suurempaan käyttöön tähtäävät harjoitukset riippuvat korkeasta optimistista ja tahdonvoimasta.
Jokseenkin ymmärrän mikä oli muuttunut, minulla on enempi uskoa huomiseen, kaiken tämän ihmiskunnan tukahduttamisen keskellä, siitä huolimatta. Olen myös ollut sen takia energisempi.
Kirja mitä luen, on: Ovi tuntemattomaan1 Colin Wilson
Kirjassa on mielenkiintoinen väite, jota en nyt löytänyt, muutamaa riviä paksusta kirjasta, mutta suurinpirtein näin se meni, että 5% ihmisistä kykenee vajoamaan syvähypnoosiin ja samainen 5% KYKENEE OTTAMAAN JOHDON YLLÄTTÄVÄSSÄ TILANTEESSA. Samoin nuo 5% kykenevät syvässä hypnoosissa korjaamaan itseltään vamman tai vian tai minkä tahansa sairauden. Aivan päinvastoin mitä järkevästi, rationaalisesti ajatteleva lääketiede väittää, mutta kyse ei olekkaan järjestä, sen käytöstä, vaan voimista, käsittämättömistä voimista mitkä meitä ympäröi.
Sitten kirjasta löytyy tietoa Knostikoista, hyvin pitkälle henkisesti päässeistä, joiden maineen kirkko, rationaalinen kirkko tuhosi. Knostikkojen lahkoja oli useita, mutta kaikkien perusajatus maailmasta oli se, että maailmaa ei luonut Jumala vaan typerä ja omahyväinen demoni, demiurgi. Tässä kohtaa on hyvä huomioida salaseurat ja niiden yhteydet demoneihin mistä se juontaa.
Jumala taasen on luomisen yläpuolella, häntä kutsutaan muukalaiseksi, syvyydeksi, ei olevaksi.
Mutta tässä tuntemattomassa jumaluudessa tapahtui jokin perustava hajoaminen ja siitä seurasi lankeemus. Minkä aiheuttajana pidetään Sofiaa, viisauden naispuolista henkilöitymää, sen loputulos oli demiurgi, eli demoni joka loi sitten maailmankaikkeuden.
demoni loi avukseen kuusi muuta arkonttia, demonia. Demiurgi oli täysin tietämätön jumaluudesta josta on langennut ja uskoo olevansa ainoa Jumala (huomatkaa salaseurat, kuinka väärässä he ovat, he palvovat alempia voimia). Nuo seitsämän arkonttia, demonia loi ihmisen, jonka asema on kaksinverroin traaginen, koska ihminen on harhautuneen Jumalan luoman maailman vankina. Salaseuralaisena menetät sielusi, mikä muuten näkyy monen päältä, olemuksesta, silmistä, heistä tulee demonisten voimien välittäjiä, niiden orjia.
Toivonkipinä on kuitenkin olemassa, jokin ihmisessä hylkää tämän väärän maailman ja kaipaa oikeaan kotiinsa. Osa knostikoista uskoo että paratiisin käärme on jumaluuden agentti ja antoi ihmiselle kielletyn tiedon, jotta ihminen saattoi laittautua pitkälle matkalle kohti sielunsa pelastusta. Eli lucifer olisi hyvä demoni jos sen ymmärtää oikein, mitä vapaamuurarit, nämä uudet eivät kyllä ymmärrä, ehkä Pekka Ervasti taasen ymmärsi.
Tämän tiedon tietäessä kyllä ymmärtää knostikkoja jotka erkanivat kirkkouskonnosta ja elivät varsin alkeellista elämää joka oli hyvin hengellinen, olisiko siinä ratkaisu tulevalle? Nykyihminen on taas täysin hukassa ilman uskontoa ja näin myös toivoa ja tarkoituksen tunnetta, suurin osa heistä on näin.
Hyvin mielenkintoista että olemme demonien luomassa maailmassa, mikä selittää kyllä kaiken ympärillä tapahtuvan huomattavasti paremmin.
Mutta itsekkin olen kuin sokea pimeässä ja saanut vasta kiinni jostain pimeässä.