Moi
Olen uusi foorumilla ja ajattelin kertoa mummuni kokemuksesta nuorena. Tämä tuli mieleen nyt kun kirja nimeltä "Hiilenväkeä ja muita selittämättömiä tarinoita" osui silmään. Tarinat sijoittuvat pohjois Satakuntaan mm. Siikainen, Honkajoki ym. Mummuni asui lapsuuden Siikaisissa. Elettiin jotain 20-30 lukujen tienoossa. Tila oli tyypillinen sen ajan. Paljon eläimiä ja navetta. Tilalla asui useampi ihminen kuten tuolloin yleistä oli. Kyse ei välttämättä ollut kummittelusta, ainakaan sitä todistaneiden ihmisten mielestä. Elettiin jotain pimeää vuodenaikaa kun mummu meni yöllä jonkun talossa asuvan kanssa navettaan. Navetassa seisoi valoa hohtava vanhempi nainen. Se valaisi pimeää navettaa ympärillään. Sillä oli valkoinen asu. Ilmeisesti mekko tai jokin. Hiukset olivat todella pitkät ja harmaat lantiolle asti. Hahmo vain seisoi ja katsoi ihmisiä. Mummu ja henkilö lähtivät takaisin talolle kertomaan asiasta ja muut tulivat katsomaan. Sitä todisti useampi henkilö. En muista miten tilanne päättyi ilmeisesti kaikki vaan menivät takaisin sisälle. Mummu kertoi sen olleen "haltija" Mieleeni on jäänyt eritoten se tyyneys eikä mummu pitänyt asiaa mitenkään ihmeellisenä kuten nykyään voisi ihminen ajatella. Ihmiset olivat ilmeisesti vielä tuolloin lähempänä luontoa ja asioita aistittiin eri tavalla, mikä mahdollisti kokemuksia. En hetkeäkään epäile tarinan todenmukaisuutta. Olin hyvinkin kiinnostunut näistä asioista nuorempana ja äitini käski kysymään mummulta kokemuksestaan. Mummun mies oli kuollut jo nuorena ja hän kertoi minulle alkaneensa nähdä unia, että mies soittaa ovikelloa. Mummu käy avaamassa ja pyytää sisälle. Mies hymyilee, mutta sanoo joka kerta ettei hän tule vielä. Mummu pohti voisiko olla hänen aikansa kohta lähteä. Hän eli vielä jokusen vuoden. Pyysin mummua kertomaan usein "haltijasta" Niin kiehtova ja pelottava juttu se oli.