Tervehdys!

Olen uusi jäsen, iältäni 37 vuotta, ja vasta aloittelemassa matkaani "henkisten asioiden" kanssa, niin sanoakseni. Olen aina ollut jollain lailla enemmän kuin vain huvin vuoksi kiinnostunut henkisistä asioista. Olen treenannut useamman vuoden erästä japanilaista taistelu- ja elämäntapaa, ja samalla pyrkinyt löytämään tietoa henkimaailmasta.
Isäni ja äitini ovat edesmenneet, äitini tämän vuoden keväällä ja isä jo yli 20 vuotta sitten, ja nyt viimeistään äidin poismeno sai minut kunnolla etsimään tietoa ja kokemusta henkimaailmasta. Olin aina ollut halukas uskomaan henkimaailmaan, henkioppaisiin ja näihin liittyviin asioihin, mutta kuitenkin ollut jollain lailla skeptinen, tyyliin "uskon vasta kun näen". Vaimoni on hyvin herkkä henkimaailman ilmiöille, ja onkin kertonut kokeneensa hengen läsnäolon pariinkin kertaan. Etiäisiä hänellä on ollut muutama. Tänä kesänä sain kuitenkin, käydessämme eräässä paikassa, jonkinlaisen varmuuden henkimaailman olemassaolosta. Haluaisin kuitenkin tietää ja oppia lisää, joten olen etsinyt tietoa henkimaailmasta, meditaatiosta ja henkioppaista nyt useamman viikon hyvinkin intensiivisesti.

Hetki sitten, olessani yksin kotona (kuten nytkin), kokeilin meditaatiota rentouttamalla itseni binauraalisen musiikin avulla. Istuin keinutuolissa kuulokkeet korvilla, valot sammutettuina ja verhot ikkunoiden edessä. Hyvin nopeasti kroppa rentoutuikin, ja keskitin katseeni seinällämme olevaan New Yorkin iltaiseen maisemakuvaan. Huomasin nopeasti, että kuvassa näkyvät kaksoistornit alkoivat "huojua" ja limittyä, ja sitten jo olikin vaikeaa pitää silmiä auki.
Tiedän että olin hereillä, ainakin jollain lailla, mutta aloin tuntea kuinka keinutuoli jolla istuin, olisi ikäänkuin alkanaut keinua, vaikka niin ei tapahtunut. Sitten näin kaksi hyvin unenomaista, mutta todella selkeää tapahtumaa, joita pystyin itse hallitsemaan. Näin myös "kuvan" medaljongista.
Hetken kuluttua minulle tuli tunne, kuin olisin kävellyt jonkinlaisessa luolassa, ja ikäänkuin seurassani olisi ollut joku. Erilaista verrattuna aiempiin yrityksiini oli se, että tällä kertaa minulla ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia keskittyä pitämään itseni siellä missä olin. Pyysin tätä toista henkilöä seuraamaan minua, että katsotaan mitä täältä löytyy. Yritin kysyä hänen nimeään, ja minulle tulikin tunne eräästä nimestä. Sitten tunsin, kuinka oikea käsivarteni alkoi kihelmöidä, siis ihan kunnolla. Yritin kysyä oliko joku koskenut käteeni.
Pian minulle tuli tunne, että nyt täytyy palata takaisin, että ei tule "liikaa kerralla", lupasin tälle henkilölle palaavani, ja aloin hitaasti palailla takaisin. Kun avasin silmäni, minulla oli todella omituinen, mutta rauhallinen olo. Nousin hetken kuluttua ylös, ja menin sammuttamaan YouTubessa pyörinyttä bianuraalisen musiikin raitaa, kun tajusin sen pyörineen yli 40 minuuttia. Suuni lähestulkoon loksahti auki, niinkö pitkään olin istunut tuolissa, aikahan tuntui paljon lyhemmältä.

Eli siis, kysymykseni (yksi monista, luullakseni) on, että mitähän tuossa mahtoi tapahtua? Onnistuinko jollain lailla pääsemään oikeanlaiseen tilaan? Ja ennen kaikkea, miten minun tulisi tästä jatkaa?

Kiitos avusta jo etukäteen, ja kiitos hienosta fooruumista.

Enpä osaa sanoa mikä olisi oikeanlainen tila, mitä haetaan, aiemmin, nyt jääneenä luin Patanjalin rajayoga kirjaa, löytyy suomennettuna netistä tilaamalla, kirjastoista saattavat poistaa tuonkin varsin pian jos sinne sen tilaat, heh. Kirja opasta jopa jogiksi, mutta kas löysin viime vuosisadan alun Pekka Ervastin kirjan jossa oli huomattavasti tarkemmin kuvattu saman tietolähteen tietoja, valitettavasti vain osa kirjasta, eli tämäkin Patanjalin kirja on tavallaan salattu kansalta ja tieto supistettu nykyaikana, jottet pääse joogiksi, valitettavasti kirja on paras mitä on. Näin meitä estetään tehokaasti pysymään lampaina.

Itse koin vastaavia tiloja nuorempana kuin yllämainitussa, mutta ne on ehkä enempi mielikuvitusta vielä, mutta en arvostele, koska kyse on siitä mitä haetaan, kuitenkin tuossa Patanjalin kirjassa kehotetaan tyhjentämään mieli, ei seikkailemaan mielellä, eli musiikki ei välttämättä johda oikeaan, vaikka toimiikin hyvänä rentouttajana ja onhan rentoutuksesta ja mielikuvituksesta hyötyä hyvinkin paljon, joku saattaa päästä niiden avulla sympoolien piiriin, kuten itse nuorempana, ontuvaksi se kuitenkin jää sympoolien tulkinnan suhteen, mutta näin esim. itämaisen maton ja kaksi käärmettä yhteen kietoutuneena, kuin pylväänä, tämän jälkeen tutustuin naiseen ja hän oli ollut aiemmin nunnana nunnaluostarissa, hän houkutteli paikalle valopallon, no se päättyi kuitenkin, mutta sympoolit viittasi tulevaan ja ehkä tarpeisiini silloin. Taas Patanjalissa pyritään ylitietoon ja sanotaanko henkisiin kykyihin, vaikka kulkemaan läpi seinien, levitaatioon, superkuuloon, jne. Eli asioita mitkä on tieteemme julistanut huuhaaksi, eli jos on liian tieteellinen, ei kannata jatkaa, taas jos on ateisti, kannattaa, koska kyse ei ole uskonnosta, vaan mielen kehittämisestä.

Itse omaksuin tuosta kirjasta vain meditaation, sen kummemmin yrittämättä mihinkään muuhun konsteihin, oma tekniikka on rentoutuminen, mikä onkin nykyisin automatisoitunut, teen makuuasennossa koska se on mukavin, jos olet istualtaan, sen tarkoitus on vain ettet nukahda, eli asennolla ei ole mitään muuta väliä. Myös meditaatio automatisoituu, mutta harvemmin tässä ympäristössä, mutta ajoittain työttömänä se onnistui. me elämme todella ristiriidoissa ja vaikeassa länsimaisessa ei henkisessä ilmapiirissä, tätä surkeutta ei näe muuta kuin jos pääsee sen ulkopuolelle.

Taas Partanjalissa silmät kiinni, jotta ei tule häiriötekijöitä, äänetön tila samasta syystä ja oikea lämpö.
Pyrin monella eri tavalla, eli pyrin esimään silmät kiinni valo pistettä pimeästä, jos löydän se lähtee laajenemaan sykähdyksin ajan myötä, eli pitkää pinnaa tämä vaatii, onko sitä monellakaan kiireiseen elämänrytmiin tottuneella, mutta jos on hiukan sivussa hetkisestä elämänfilosofiasta, niin sitten suosittelen, monesti tästä sykkivästä valosta innostuu ja se katkeaa sen takia, eli sen opetteleminen on seuraava tehtävä pyrkiä sykkeeseen joka ei katkea, jonkinlainen välinpitämättömyys kun se sykkii, jos tähän pääsee on jo varsin hyvässä meditaatiossa. Tuossa vielä jottei ajatukset harhaile toistetaan jotain miellyttävää sanaa, vaikka rauha näin sotaisena aikana, onhan kyse kuitenkin myös aina valonsoturista. Myöhemmin, ainakin itse harvemmin pääsee syvään rauhan tilaan, ihmetelee sitä rauhaa, siitä ei haluaisi palata, tulee kyllä mieleen kuolemanrajakokemusten yhteneväisyys tunnetilan rauhan takia. Mihin tämä johtaa, paranormaalien kokemusten lisääntymiseen, myös ufot ja olennot, auran näkemiseen, ylitietoon, tiedät vain miten asiat on, parempaan terveyteen, kykyyn ohjata asioita, maailmaa, ties mihin, vaikka valonsoturiksi.

Tämä ei ole loppu, vaan alku, meditaatiossa on vielä useampi toistan syvempi tila, mutta mitä pitemmälle, sen kauemmas tästä yhteiskunnasta on erottava, lopussa levitoidaan ja kuljetaan seinien läpi, en epäile sitäkään, eli asenne tässäkin ratkaisee, tätä jenkit ei tajunneet, ei noita syvimpiä tiloja voi yhdistää sotakokeiluihin ja epäonnistuivat siksi.

Minun elämäni.
https://www.youtube.com/watch?v=IeDMnyQzS88

Ehkä Phill Collinsin paras biisi mitä on ikinä tehnyt, aiemmin olisiko ollut 90-luvulla, niin tuli paljon kuunneltua hänen musiikkiaan. Siellä oli stagella tuttu basisti tai siis herra Leland Sklar soittaa myös Toto:n kokoonpanossa bassoa. Olin Toto:a katsomassa kun viimeksi kävivät Helsingin Jäähallissa ja nythän ovat 11.2.2018 taas Helsingin Jäähallissa keikalla. Valitettavasti ei nyt ole budjettia lähteä heidän keikalle mutta viikkoa myöhemmin on Depeche Moden keikka Hartwall Areenalla Helsingissä ja sinne on liput. Kunnon 80-luvun syntikkaa rummuilla ja kitaralla kompaten. Ei näistä nuoremmat taida ymmärtää yhtään mitään.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Leland_Sklar

Tuokin kappale jäi kyllä mieleen nuorena, kun ensi kerran sen kuulin jonkun kaverin cd:ltä autossa, tuolloinhan oli tapana asentaa autoihin kunnon kaiuttimet, missä nuo rumpusoolot pääsee oikeuksiin, ihan hupiahan sitä ajeltiin ja kuunneltiin hyvää musiikkia ja kateltiin kesäistä elämää autosta, kesäistä fiilistä.

Tuli jälleen meditoitua ja olenkin ottanut tyttöni pyynnöstä ohjelmaan tulevaisuuden katselun, hän kun uskoo meditaatiossa saamiini näkyihin liikaakin, tosin osa näyttää toteutuvan, näin tuossa aiemmin että hän olisi raskaana, mitä hän on odottanutkin turhan nuorena mielestäni. No meditoin mutta nukahdin ja heräsin yöllä johonkin epämiellyttävään, no en hermostu, vaan ajattelen että kyllä minä nukun jossain vaiheessa vaikka sitten päivällä, no ei tarvinnut, nukuin hyvin hyvän meditoinnin jälkeen, sanotaan että jotain outoa, pahuutta, kuin jonkinlainen sähköisku joka säpsäyttää tietoisena sen takana olevasta kauhusta jota ei saa esiin, enkä muista kuin vain tuon iskun jonka koen ja säpsähdän, ehkä taustalla on paholaisten palvojien manaukset, mutta selvitän nekin vielä.

No menin "valotilaan", itse asiassa herättyäni yöllä meni alle minuutti kun näin sykkivän valon ja pari minuuttia kun olin täydessä rentoutumisen tilassa, eli tila oli varmasti riittävän syvä edes jollekin tiedolle ja esitin kysymyksen, näytä tulevaisuus vuosi eteenpäin, olen siis meditaatiossa jossa ajatus ei juuri pomppoile ja näen silmät kiinni sykkivän valon johon olen keskittynyt, sehän on kaunista katseltavaa, sen lisäksi tulee harmaita kuvia tulevasta, no en näe muuta kuin miehiä aseisiin tarttuneena, he ottavat aseita laatikoista, aseistautuvat, mutta he eivät ammu, sitten näen vankisellejä, olen tietona niiden ulkopuolella aulassa, mutta ne on tyhjiä sellejä, odotin kyllä ihan muuta ja tarkoitus oli katsella enempi positiivista.

Sanon kuitenkin että näihin vaikuttaa varmasti aiheet mistä täälläkin olemme keskustelleet, eli kiristyvä tilanne maailmalla, eli en ole tilassa jossa tulisi puhtaita näkyjä, eli nämä näyt on ulkopuolisten tekijöiden vielä muovaamia, tavallaan pelkoja eikä silloin kerro totuutta. Ehkä otankin käteeni Patanjalin raja yoga kirjan Aku Ankan vuosikerran 1970 sijaan, muuten 50-luvun Akun vuosikerroissa on parempia juttuja ja niissä Karhukopla on rikollisjärjestö, eikä veljeksiä jotka tekee pikkurikoksia, eli näin kansaa manipuloidaan tässäkin näkemään rikolliset vain kansassa.

Sitä on nyt läsnä, nimittäin sellaista synkkää, hyvin tummaa energiaa. Sanotaan että historia toistaa itseään. Näin se varmasti onkin jos emme näe asioista niitä uusia puolia, siis jos teemme aina samanlaisen valinnan ja jos vielä pelkopohjalta sen teemme. Tästä on tuo sata vuotta kun kansalaissota pisti valitsemaan kenen joukoissa seisoit. Häme jossa itse asun oli näitä synkempiä alueita. Täällä teloitettiin paljon myös naisia ja lapsiakin uuden tutkimuksen myötä tällainen on tullut julkisuuteen. Itse olen vähän samanlainen herkkis kun tuo muusikko Olli Lindholm. Olli eläytyy "sieluntasolle" kun kuuntelee Voice of Finland kisassa laulajia. Mulla kans silmät (silmät on sielun peili) hikoilee Voicea katsoessa. Myös muulloinkin musiikkia kuunnellessa. Hillittömän paljon tämä apparaatti korjaa tekstiä, täytyy katsoa mistä asetuksista saisin nuo ehdotukset pois.