Tarvitsen neuvoja , selvännäkö vai mikä?

[Aavistuksia]

Hei,

Olen aina ollut tietoinen asioista enkä koskaan ole päästänyt ihmisiä liian lähelle koska en halua tietää heistä liikaa. Jo nuorena ilmeni tietoisuus pahan olemassa olosta niin että sain käskyn "PAKENE" ja pakenin paikalta koska käsky oli niin voimakas ja peitti alleen kaiken muun. kun sain tuos käskyn olin molemmilla kerroilla yksin. Näin enne unia ja tiesin asioita etukäteen miten ne tulevat menemään.
Sitten sain ohjeen että minun tulee ääneen kieltää että en halua nähdä enkä tietää. olen kaksi kertaa sen ääneen kieltänyt . Ensimmäisellä kerralla en vain enään halunnut tietää mitään ja toisella kerralla kielsin ääneen taloni rappusilla koska minusta tuntui että jokin odotti ulkona sisään pääsyä, kuin lauma ihmisiä.
Tiedän aina saapuessani taloon ,missä on hyvä olla ja missä on pahaa.

Nyt kun täytin neljäkymmentä on ajatukseni pikkuhiljaa muuttunut, enkä enään koe asioita pelottavina ja sen seurauksena (ilmeisesti?) on tilanne muuttunut.

Näihin haluaisin kuulla vastauksia, olenko tulossa hulluksi vai mitä ihmettä tapahtuu?

Jään tuiojottamaan , näen sen mitä näkökentässäni on, se voi olla lattia, se voi olla keittiönkaapisto,jalkalista..Sillä ei ole väliä mihin katson mutta eteen tulee harmaa harso, näen siis tavallaan harson läpi. kuulen ympärilläni tapahtuvat asiat, kuulen puheen. Sitten päähäni tulee vahvana ajatus joka syrjäyttää kaiken muun, yleensä se on ollut vastaus keskustelukumppanini kysymykseen ja pystyn vastaamaan hänelle hänen perimmäiset tuntemuksensa ja miten hän tulee toimimaan. se tulee selkeästi minulle.

Toinen tapaus hyvin nopeaa tapahtunut tuohon perään oli "kuva" Jäin jälleen paikalleni ja katsoin kuvaa, tosin se ei ollut tavallinen valokuva jota voin pitää kädessäni vaan näin sen koko näkökentälläni. En ollut kuvassa sisällä enkä ulkona se vain tavallaan oli kaikki. Kuva oli täysin kirkas, siis ei sumuista harsoa edessä. Näin henkilöt ketä kuvassa oli (toinen oli ystäväni) näin selvästi paikan missä henkilöt olivat, pystyin katsomaan jokaista yksityiskohtaa tarkasti siinä kuvassa ja muistan sen vieläkin.
Kuvassa mikään ei liikkunut, kukaan ei puhunut. Tämän aikana en huomioinut olemassa olevaa ympäristöäni millään tavalla. Mutta en pystynyt katsomaan sivuilleni enkä taakseni, näin vain sen kuvan.

Tänään töissä ollessani ihmettelin silmäkulmassani näkyviä pieniä "savuhattaroita" Kohdensin katseeni ja pääni ympärillä leikitteli sellaisia tavallaan pieniä savukiehkuroita (en osaa niitä muuten kuvata) ja niiden joukossa oli pieniä palloja, jotkin olivat nuppineulan päänkokoisia ja jotkin olivat hieman isompia mutta kokonaan alle sentin kuitenkin. Kohdistin katseeni tälläiseen palloon ja se oli kuin munasolu, siis keskellä tumma pallo, jonka ympärillä oli kirkaskehä jote reunusti lopulta tummempi äärireuna. Ne liikkuivat ylös ,alas, sivulle en pystynyt uhtään ennakoimaan miten ne liikkuvat. Oloni oli rauhallinen ja minua hymyilytti niiden liike. En tuntenut aihetta pelätä.

Nyt kysyisinkin joltain Teistä joka osaa minua auttaa ja neuvoa , miltä tämä kuulostaa? olenko pikkuhiljaa menettämässä sen viimeisenkin hippusen järjestäni vai kuulostaako yhtään "normaalilta" kenenkään mielestä.

Itse tiedän että minulla ei ole hätää, mutta olen vielä siinä vaiheessa että osittain kyseenalaistan ja mietin uskallanko antaa "lopullistalupaa" asioiden tapahtua ja jatkanko tätä "katselua" .

tarvitsen neuvoja.

[portinetsija197]

Nuo "savuhattarat" viittaavat näkökentässä oleviin "pimeisiin pisteihin" joita tulee iän myötä näön huonontumisen takia.

[aava]

Hei,

Olen aina ollut tietoinen asioista enkä koskaan ole päästänyt ihmisiä liian lähelle koska en halua tietää heistä liikaa. Jo nuorena ilmeni tietoisuus pahan olemassa olosta niin että sain käskyn "PAKENE" ja pakenin paikalta koska käsky oli niin voimakas ja peitti alleen kaiken muun. kun sain tuos käskyn olin molemmilla kerroilla yksin. Näin enne unia ja tiesin asioita etukäteen miten ne tulevat menemään.
Sitten sain ohjeen että minun tulee ääneen kieltää että en halua nähdä enkä tietää. olen kaksi kertaa sen ääneen kieltänyt . Ensimmäisellä kerralla en vain enään halunnut tietää mitään ja toisella kerralla kielsin ääneen taloni rappusilla koska minusta tuntui että jokin odotti ulkona sisään pääsyä, kuin lauma ihmisiä.
Tiedän aina saapuessani taloon ,missä on hyvä olla ja missä on pahaa.

Nyt kun täytin neljäkymmentä on ajatukseni pikkuhiljaa muuttunut, enkä enään koe asioita pelottavina ja sen seurauksena (ilmeisesti?) on tilanne muuttunut.

Näihin haluaisin kuulla vastauksia, olenko tulossa hulluksi vai mitä ihmettä tapahtuu?

Jään tuiojottamaan , näen sen mitä näkökentässäni on, se voi olla lattia, se voi olla keittiönkaapisto,jalkalista..Sillä ei ole väliä mihin katson mutta eteen tulee harmaa harso, näen siis tavallaan harson läpi. kuulen ympärilläni tapahtuvat asiat, kuulen puheen. Sitten päähäni tulee vahvana ajatus joka syrjäyttää kaiken muun, yleensä se on ollut vastaus keskustelukumppanini kysymykseen ja pystyn vastaamaan hänelle hänen perimmäiset tuntemuksensa ja miten hän tulee toimimaan. se tulee selkeästi minulle.

Toinen tapaus hyvin nopeaa tapahtunut tuohon perään oli "kuva" Jäin jälleen paikalleni ja katsoin kuvaa, tosin se ei ollut tavallinen valokuva jota voin pitää kädessäni vaan näin sen koko näkökentälläni. En ollut kuvassa sisällä enkä ulkona se vain tavallaan oli kaikki. Kuva oli täysin kirkas, siis ei sumuista harsoa edessä. Näin henkilöt ketä kuvassa oli (toinen oli ystäväni) näin selvästi paikan missä henkilöt olivat, pystyin katsomaan jokaista yksityiskohtaa tarkasti siinä kuvassa ja muistan sen vieläkin.
Kuvassa mikään ei liikkunut, kukaan ei puhunut. Tämän aikana en huomioinut olemassa olevaa ympäristöäni millään tavalla. Mutta en pystynyt katsomaan sivuilleni enkä taakseni, näin vain sen kuvan.

Tänään töissä ollessani ihmettelin silmäkulmassani näkyviä pieniä "savuhattaroita" Kohdensin katseeni ja pääni ympärillä leikitteli sellaisia tavallaan pieniä savukiehkuroita (en osaa niitä muuten kuvata) ja niiden joukossa oli pieniä palloja, jotkin olivat nuppineulan päänkokoisia ja jotkin olivat hieman isompia mutta kokonaan alle sentin kuitenkin. Kohdistin katseeni tälläiseen palloon ja se oli kuin munasolu, siis keskellä tumma pallo, jonka ympärillä oli kirkaskehä jote reunusti lopulta tummempi äärireuna. Ne liikkuivat ylös ,alas, sivulle en pystynyt uhtään ennakoimaan miten ne liikkuvat. Oloni oli rauhallinen ja minua hymyilytti niiden liike. En tuntenut aihetta pelätä.

Nyt kysyisinkin joltain Teistä joka osaa minua auttaa ja neuvoa , miltä tämä kuulostaa? olenko pikkuhiljaa menettämässä sen viimeisenkin hippusen järjestäni vai kuulostaako yhtään "normaalilta" kenenkään mielestä.

Itse tiedän että minulla ei ole hätää, mutta olen vielä siinä vaiheessa että osittain kyseenalaistan ja mietin uskallanko antaa "lopullistalupaa" asioiden tapahtua ja jatkanko tätä "katselua" .

tarvitsen neuvoja.

ensinnäkin onko suvussa muita ihmisiä joilla on samankaltaisia tapahtumia?? äiti isä sisko veli tms.. muu sukulainen. tosin kyllähän kannattaa lääkärissä käydä sulkemassa pois myös mahdolliset näköön liittyvät asiat. itsellä on paljon oikeita kokemuksia mutta myös aurallinen migreeni. mutta se ei ole kyllä koskaan haitannut näkemistä tai ollut siinä mukana ja koska tiedän tilanteeni en sekota migreeniä ja näkyjä eli tiedän millon on migreeni ja millon jotakin tapahtuu. itsellä ei ihan noin voimakkaita näkyjä ole paitsi sillontällön:) mutta ehkä siksi olisi hyvä kysellä sukulaisilta jos joku joka osaa ja tietää osaisi antaa neuvoja tukea tulevan varalta:)

[Andromedan Star Nation]

" Uskallanko antaa lopullista lupaa antaa asioiden tapahtua". Tuossa jo vastasit omaan kysymykseesi. Nimittäin jos et uskalla niin etkö silloin jotakin pelkää, joka taas voi sulkea kokonaan pois nuo asiat joita olet nähnyt. Jos taas katsot luottavaisena asioita, et silloin pelkää, etkä rajoita itseäsi ja kykyäsi nähdä asioita. Ihan yleisellä tasolla tuo tuntemattoman pelko on se asia mikä sulkee monelta mahdollisuuden nähdä " piiloluonnollisia asioita".

[piritan]

Minulle tuo kuulostaa siltä, että olet avautumassa ja aistisi ovat terävöitymässä. Katsoin, että olet kirjoittanut toukokuussa. Joko olet saanut vastauksia? Jos olet epävarma, suosittelen matkaamaan meediolle.