Kuljetin kättäni kasvojeni edestä hitaasti ja tuntui siltä että sormien nivelten kohdan energiasäteily oli pikkuisen viileämpää kuin esim. kämmenessä ja muissa kohdissa sormia. Nivelten kohdalla on vähemmän lihaksistoa ja lihaksiston lämpösäteily lienee kovempaa kuin luuston, ehkä se "kylmä säteily" nivelten kohdalla johtuu siitä.

Energiahoitohomman puolelta taas lukisin nuo kylmät kohdat paikkoina jotka imevät energiaa, kun taas lämpimät paikkoina jotka antavat energiaa. Eli voit mahdollisesti olla oikeassa tulevien nivelongelmien kanssa. Jokaisen kenttä on yksilöllinen ja paljon riippuu myös tunnustelijasta, mutta yleisesti ottaen sanottakoon vaikka näin että kohdat jotka poikkeavat tavalla tai toisella yleisestä fiiliksestä kaipaisivat huomiota osakseen.

Jos taas joka nivel ympäri kehoa tunnustaa viileältä, niin kenties kysymys on vaan tunnustelijan herkkyydestä.

Auratasolla voin sanoa omalta osaltani että auran hienorakenne on vähän erilainen kädessä sormien nivelten kohdalla, värikin on joskus vähän erilainen muuhun käteen verrattuna.

Olen varmaan jo tähän ketjuun tai johonkin muuhun auroista sanonut itseni osalta sen verran, että hyvin vähän on kokemusta niistä niin, että itse olisin nähnyt, mutta nyt tuli käytyä aurakuvassa, tai oikeammin kahdessa, ja molemmissa tuli jokseenkin samankaltainen vastaus. Mielenkiintoista oli nähdä. En tiedä, mitä ohjelmaa ko. kuvauksen analysoinnissa ja tulkinnassa käytettiin, mutta tuskin tuo lopputulos hirveästi metsään heittää ainakaan sen perusteella, mihin omat kiinnostukseni suuntaavat. Sitä en tiedä hyvinkö nuo sitten vastaavat varsinaisia ominaisuuksiani...

En tiedä itkeäkö vai nauraa, mutta olo on kuin pyöräretkellä kuntopyörällä polkiessa: Tunne ja tietoisuus siitä, että maisema ei vaihdu, ei jätä rauhaan edes perille päästessä.

Kokeilinpa tuota , ei minulla ainakaan taida toimia

Tuohon on hyvä perustella, että "aurojen näkemistä pitää harjoitella kymmeniä vuosia ja niihin pitää omistautua 100%sti" jne.

Kävi tuossa yksi hauska yhteensattuma tuohon tuomiopäivä/uuden ajan alku päivään 21.12.2012 verraten. Kahdella ystävälläni ja itselläni on aura kirkkaampi kuin aikaisemmin (tarkastelut tapahtui 21.12.2012 tai 22.12.2012 päivänä) verrattuna edellisiin tarkasteluihin ennen 21.12.2012. Itselläni ja yhdellä kavereistani edellinen tarkastelu oli tapahtunut alle viikon sisällä ja toisella alle kuukausi sitten. Tiedä sitten mikä tuohon oli syynä (henkisen tason nousuko syynä)? Mutta huvittava yhteensattuma ainakin. Hyvää Joulua kaikille foorumilaisille!

Joku mainitsi täällä joskus, jonkun toisen käytyä auraluennassa, joka suoritettiin silmät kiinni, että kyseessä olisi ollut synesteetikkojen suorittama auraluenta... Itse saan tietoa, värejä jne. ihmisistä juurikin noin. Jostain syystä joskus näen näitä väriauroja osittain (enimmäkseen pojan kohdalla), mutta enimmäkseen en mitään. Olen muutenkin enemmän selväkuuloinen kuin -näköinen. Olen hirvittävän valoherkkä sen lisäksi, että olen muutoinkin tavattoman herkkä, ja jos alkaisin nähdä vielä värejä ihmisten ympärillä, niin en tiedä, miten jaksaisin olla yhtään missään. Joskus tuntuu täysin pimeässä huoneessakin, että silmiin tulee liikaa valoa. Aivan samoin tunnen kuormituksen esim. tavattoman kauniin luonnon ympäröidessä; kauneus kuormittaa niin, ettei sitä yksinkertaisesti jaksa ja on pakko päästä pois. Niin, että on meitä kyllä moneksi. Meitäkin.

http://www.youtube.com/watch?v=HhGuXCuDb1U

Osio tästä videosta kiteyttää täydellisesti minun mielipiteeni Auroista ynnä muista.

Teresia_ kirjoitti:Joku mainitsi täällä joskus, jonkun toisen käytyä auraluennassa, joka suoritettiin silmät kiinni, että kyseessä olisi ollut synesteetikkojen suorittama auraluenta... Itse saan tietoa, värejä jne. ihmisistä juurikin noin. Jostain syystä joskus näen näitä väriauroja osittain (enimmäkseen pojan kohdalla), mutta enimmäkseen en mitään. Olen muutenkin enemmän selväkuuloinen kuin -näköinen. Olen hirvittävän valoherkkä sen lisäksi, että olen muutoinkin tavattoman herkkä, ja jos alkaisin nähdä vielä värejä ihmisten ympärillä, niin en tiedä, miten jaksaisin olla yhtään missään. Joskus tuntuu täysin pimeässä huoneessakin, että silmiin tulee liikaa valoa. Aivan samoin tunnen kuormituksen esim. tavattoman kauniin luonnon ympäröidessä; kauneus kuormittaa niin, ettei sitä yksinkertaisesti jaksa ja on pakko päästä pois. Niin, että on meitä kyllä moneksi. Meitäkin.

Sivu 8 tässä ketjussa, 20.07.2011 Verninia (auraluenta) ja 25.07.2011 minun kommentti (tuo synesteetikkojuttu).

Muistui mieleen yksi kokemus. Vilkaisin eteisessä lähdössä olevaa naista, ja äkkiä hänestä irtaantui salamannopeasti oikealle yläviistoon tasaisen värinen, vihreä, häntä itseään pienempi mutta ihmisen muotoinen hahmo. Hahmo pysyi näkyvissä vain välähdyksen verran.

Herääkö mitään ajatuksia, mikä tuo voisi olla (silmien näköhäiriön lisäksi)?

Vaikuttaa vastaväriefektiltä. Mutta muitakin vaihtoehtoja on.

täytyy kysyä että miten kukakin on auroja nähnyt onko keskellä yötä esim värit todella kirkkaat vai himmeät. itse olen yrittänyt harjotella aurojen näkemistä. mutta tulos on vaa se himmeä valo läpinäkuvä lähinnä viime yönä sitten luulin nähneeni jotakin mutta tuskin seinillä liikkuvia varjoja on takoitus nähdä jos yrittää oman tai toisen auran nähdä:D voihan se olla että minun ei tosin ole tarkoituskaan moisia nähdä mutta unettomina öinä ihan kiva "harrastus" yrittää noita nähdä:)

Minä olen nähnyt auroja pimeässäkin. Kirkkaudessa ei vaikuttaisi olevan suurtakaan eroa valoisassa tilanteessa nähtyihin kun aurojen voimakkuus vaihtelee muutenkin kohteen mukaan.

Itse olen alkanut näkemään vähitellen. Nyt jo muutaman vuoden ajan. Näen yleensä silloin, kun en yritä katsoa, tilanteessa, jossa olen jokseenkin seesteisessä mielentilassa, en kovin ulospäin suuntautunut, mutta en mitenkään mitään erityisesti miettimässäkään. Aurat ovat olleet joko paikoillaan laajempana valokehänä tai sitten olen nähnyt esim. näkökentän sivulla, mutten ihan reunalla, vaikkapa sellaisen liekkimäisen lehahduksen. Esim. toisen kädessä näytti leiskahtavan violetti suurehko liekki, kun hän liikautti kättään. Se ei ollut niin näkökentän reunalle, ettenkö ollisi sitä selvästi havainnut, myös väri oli niin.. vahva.. ettei ollut epäilystäkään oliko sitä vai ei. Itseni ympärillä olen joskus yöllä herätessäni nähnyt sellaisen magentan värisen valopeiton, paksun, ehkä jopa n. puoli metriä paksun. Sitten useimmin näen kätteni ympärillä juurikin sellaisia.. olisivatkohan ne nyt ruohon tai smaragdin vihreitä.. valolehahduksia, tai kehiä, jotka katoavat kyllä heti, kun ne rekisteröin ja alan tuijottaa . Myös sellaista sähkönsinistä auraa olen nähnyt sekä parin ihmisen yhteydessä että ihan itsekseen.. Tai no ei tietysti itsekseen, mutta ilman silmin havaittavaa lähdettä. Valopisteitä, sähkönsinisen ja rubiininpunaisen. Nuo yhdistän enkeleihin, nuo valopisteet.. Eräässä henkilössä taasen tuo sähkönsininen tai mikä se nyt onkaan vaikuttaisi olevan miltei aina läsnä oleva.. noh, aura. Myös kultaisen/ keltaisen auran olen nähnyt. Helposti ne jää tajuamatta, jos ei niitä silmä tai aivo rekisteröi (ärsyttävä sana, mutta käytetään nyt).

Sisäisin silmin sitten on vähän erilaista nähdä ihmisten auroja. Kai ne auroja ovat nekin, mutta siinä tuntuu olevan vähän erilaiset lainalaisuudet. Saatan esim. tuntea henkilön ympärillä sellaisen utuvaipan ja aistin siitä, en aina varsinaisesti näe, erilaisia ja erituntuisia kohtia. Välillä näihin utuvaippoihin tai auroihin kuuluu myös värejä mutta ei aina. Riippuu aina vähän tilanteesta. Voi kuulostaa pöljältä, tämä on lähinnä itse kantapään kautta opittua.

Ai niin ja olen usein tuntenut, nähnyt tahi aistinut jonkinlaisen kultaisen valon hehkuvan ikään kuin selkäni takaa ja kun olen kääntynyt katsomaan siellä ei ole mitään. Hehku silti on vahvasti läsnä. Vähän niin kuin olisi selän takana voimakas auringonpaiste tms.

portinetsija197 kirjoitti:Minä olen nähnyt auroja pimeässäkin. Kirkkaudessa ei vaikuttaisi olevan suurtakaan eroa valoisassa tilanteessa nähtyihin kun aurojen voimakkuus vaihtelee muutenkin kohteen mukaan.

Minäkin näin Auran ulkona pimeässä, no se johtui varmaan siitä, että hänellä oli sellainen keltainen huomiotakki päällänsä.
-Kosmista huumoria, ei tosikoille -