Joo miusta tuntuu että meidän naapuri on kummitus. Se on outo.

Itse uskon jotenki siihen että "kummitukset" on normei ihmisii vaa rinnakkaisuluvuudesta sillee et meidän ja niiden ulottuvuun menee "päällekkäin" ja näin me nähdään niit kummituksii ym joskus luin tälläisen teorian ja se vaikutti uskottavalta mielestäni.

Minä en usko kummituksiin ennenkuin itse nään.

Juu, elikkäs olen uusi jäsen. Kirjauduin juuri äsken.
Joops, elikkäs huoneeni ovi on välillä auennut, ja ikkuna mennyt auki.
Scary....
Mutta vielä pelotavampaa...
Keittiöveitsi mennyt ihan kahden varpaan välistä, vaikka käsi ei edes osunut siihen...?..
Ja sitten vielä pidin kylmiä jalkojani ihanan lämpimällä patterilla..
Kunnes...
Se kylmeni!

Itse pokkasin tän leffan. Ja perustuu tositapahtumiin.

Siitä sitte etin ja löysin tän saitin.
Aika mielenkiintoista settiä. kandee tutustua

http://www.dreadcentral.com/news/31004/a-haunting-connecticut-what-really-happened

Itsekin tänään katsoin tuon. Ihan mielenkiintoinen leffa kyllä oli.

oli... mut se jää vähä vajaaks jopa sillä dokumentin kirjottajallaki et mitkä kaikki o totta ja mitkä ei.

En tosiaankaan tiedä. Ehkä uskon,ehkä en? Siltä väliltä

Zrud kirjoitti:oli... mut se jää vähä vajaaks jopa sillä dokumentin kirjottajallaki et mitkä kaikki o totta ja mitkä ei.

Jooh onhan tuota tietenkin pitänyt herkutella melko paljon että hyvän leffan saa.

Vielä muutamia kuukausia sitten uskoin. Nyt en enää tiedä.
Kaipa niitä omia kokemuksia pitäisi tulla joka päivä jotta uskoisi epäilemättä.

Kyllähän se näin on. Harva jaksaa uskoa mihinkään kovin pitkään, ilman mitään näkyvää syytä. Ja miksi pitäisikään? Onko mitään järkeä uskoa johonkin, mitä vastaan tutkain potkii ja kovasti? Eipä juurikaan minusta, mutta ei se välttämättä anna järkevää syytä uskomatta olemisellekaan. Toki henkilökohtaisella tasolla voi antaakin, mutta ei niin että voisi muille varmuudella valistaa ilmiön olemattomuuden sen varjolla ettei omalle kohdalle ole sattunut tarpeeksi vakuuttavaa tapausta.

Kenties järkevin ja turvallisin vaihtoehto olisi jättää kyseiset hommat kysymysmerkiksi. Kunnes/jos jotain tarpeeksi vakuuttavaa tapahtuu. Ikävähän tässä sinällään on se, että varmuuden(henkilökohtaisen sellaisen) voi saada vain yhteen suuntaan, koska jonkun olemattomuus on mahdoton kokea(voi vain olla kokematta kyseistä tapahtumaa, mutta se ei poissulje sitä), mutta sen oleminen on taas koettavissa. Ikävä kyllä ilmiön kokemisen mahdollisuuden olemassaolo ei tarkoita, että kaikki sitä pääsisivät kokemaan. Tai hyväksyisivät asian senkään jälkeen kun on sen kokenut. Itsepetos on melko yleistä, suuntaan sekä toiseen.

Ilmeisesti kohdallasi on kuitenkin jotain kokemuksia tullut, kun sanoit että kokemuksia pitäisi tulla joka päivä jotta uskoisi epäilemättä? Tähän osaan kyllä samaistua. Tiedän miten kokemus, joka on ollut todellisempaa kuin mikään fyysisessä elämässä koettu, harmaantuu muistojen ikääntymisen seurauksena mustavalkoiseksi rapistuneeksi valokuvaksi entisestä loistostaan. Onneksi tiettyjä asioita on kuitenkin tullut koettua useampaan otteeseen, niin ei enää pysty itseään huijaamaan kyseisten asioiden tiimoilta.