En ainakaan ensi katsomalla löytänyt aiheesta keskustelua, tiedä tuliko edes oikeaan osioon, mutta tähän keskusteluun voisitte kertoa oman paikkakuntanne tai lähiseutujen vanhoja kummitusjuttuja ynnä muita selittämättömyyksiä, mitä on suusta suuhun kulkenut. Itseäni on aina kiehtoneet nämä vanhat asiat jotka suusta suuhun kiertäen kuitenkin saattavat kätkeä sisäänsä jotain todellistakin, jos ei muuta niin ainakin kansanmiehen ehtymättömän mielikuvituksen.

Aloitan siis itse, ja olen siis kotoisin merijärveltä, pieneltä 1300 asukkaan paikkakunnalta. Minun lisäkseni myös isäni ja setäni ovat hurahtaneet historiaan ja erään metsätyökeikan aikana kyselin sedältäni merijärvisiä kummitusjuttuja, ja vastaukseksi sain seuraavanlaisia tapauksia:

1:1800-luvun puolella merijärven pappilaa riivasi räyhähenki, joka paiskoi tavaroita ympäriinsä ja melusi yöllä. Kun asiaa lopulta alettiin tutkia, löytyi pappilan aitanvintiltä muumioitunut pienen lapsen ruumis. Kun se saatettiin siunattuun maahan, poltergeist-ilmiöt loppuivat.

2: Yksi mielenkiintoisimmista tapahtui lähellä peltoja, jotka nyttemmin ovat meillä viljelyksessä, käsittääkseni aika on 1900-luvun alkua. Eräs iäkkäämpi pariskunta asui pientä torppaa kyseisellä pakalla. Eräänä pimeänä yönä torpan ovi yllättäen aukesi, ja sisään astui pitkä mies, jonka jalkojen paikalla olivat lehmänsorkat ja koko vartalo oli vihreän kuparihomeen peitossa. Mies ryhtyi puhuttelemaan talon isäntää ja vaatimalla vaati tätä tulemaan mukaansa ulos. Hän tiesi kuulemma siellä maahan kätketyn aarteen kätköpaikan ja halusi sitä näyttää. Ymmärrettävästi pelokas isäntä ei siihen suostunut ja mies lähti myrtyneenä pois. Ihmiset uskoivat typin olleen ns. aarteenvartija. Isonvihan aikana merijärvenkin seutua hävitettiin pahasti ja monet kätkivät rahansa metsiin. Silloin vielä vanhat pakanalliset jipot olivat käytössä ja kyseiselle aarteelle oli ilmeisesti luettu jonkinlaiset suojaloitsut. Vartija oli ilmeisesti väsynyt vuosisataiseen työhönsä ja halusi vapauteen.

3:Tämäkin luultavasti sijoittuu 1900-luvun alkuun. Muuan merijärvinen oli tullut tunnetuksi salatieteiden harjoittajana ja saatananpalvojana. Kerrottiin että eräänä yönä hän voimainsa näyttääkseen manasi merijärven kirkkomaalta harmaata kirkkokansaa, siis ammoin kuolleita kyläläisiä, ja tuo kaamea ruumiiden kulkue vaelsi lahdenlampi-nimiseen paikkaan ennenkuin katosi ilmaan.

Itsekin lapsena olen kuullut venäläisestä majoitusupseerista, joka suomen sodan aikoihin (venäjän armeija majaili silloin naapuripitäjässä kalajoella) päätyi suomelassa talonväen murhaamaksi. Mies tapettiin kirveellä ruokapöytään ja paikalla teurastettiin sika jälkien peittämiseksi. Venäläiset eivät koskaan saaneet tapausta selvitetyksi ja kerrotaan venäläisupseerin ratsastelevan silloin tällöin läheisellä keltamaantiellä.

Tällaisia juttuja olen kotikunnassa kuullut. Listatkaapa omianne.

Itsellä on kotikunnasta hieman jotain tarinoita. Todella suuripiirteisiä.

1. Paikkakunnalla sijaitsee vanha kartano. Siellä on linna ja ns. navetta/talli. Kun olin pieni kävin siellä hyvin useasti siskoni kanssa ratsastamassa. Silloin siellä oli viellä eläimiä ja paikka kukoisti sentään vähän. No joka tapauksessa, linnan on joskus muinoin omistanut mm Maunu II Tavast jaJoachim Fleming. Linna on rakennettu n. 1400 luvulla. Joten tarinoita tästä paikasta riittää. Alue on hyvin laaja. Paikassa sijaitsee mm. sukuhauta, jota olen joskus itse käynyt katsomassa. Ei siellä niin kovin paljon hautoja ole, n. 10-15. Kun olin hieman vanhmpi, aloin aistimaan siellä outoja asioita. Lehmät olivat navetassa joskus säikkyjä, ja koko paikassa on sellainen ahdistava ilmapiiri. Kerran näin valkean naisen kävelevän pitkin linnan tiluksia. Joku sanoo että hän olisi tippunut kaivoon, toiset taas että hänet olisi murhattu raa'asti. Tiedä häntä. On kyllä sangen hyytävä paikka pimeällä.

2. Kilometrin päässä entisestä kodistani sijaistee nykyään eräs hieno kartano. Se on rakennettu siihen ihan 4 vuoden sisällä. Nykyään siellä pidetään häitä tms juhlia. Tämänhetkisen kartanon tiluksilla on ollut joskus luostari. Luostarista en tiedä että miten on tuhoutunut, mutta kuitenkin.. Sen päälle rakennettiin kartanorakennus jossa kuulemieni mukaan kartanon ylimmän kerroksen ikkunassa on joskus nähty nunna jolla on sulkakynä kädessä. Itse en tarinaa tiedä kokonaan sillä ikää ei ole niin paljon että olisin koskaan voinut käysä kyseisessä rakennuksessa sillä se paloi 80-90 luvun vaihteessa. Kartanon pihalla on myös pieni vihreä mökki josta en sen koommin tiedä, kerran olen siellä käynyt ja voin kertoa että mukavaa se ei ollut. Ihan kuin joku olisi kokoajan tarkkaillut minua ja ystävääni. Joten se oli hyvin pikainen käynti. Tahtoisinpas vain käydä siellä nykyisessä kartano rakennuksessa vähän tunnustelemassa että millainen ilmapiiri siellä nykyyän vallitsee.

3 Täällä sijaitsee myös erä vanha mielisairaalla ja olen itse omin silmin nähnyt kuinka mielisairaallan toisessa kerroksessa, ikkunaassa istuu nuori tyttö joka katselee ulos "toivottoman" näköisenä. Hän ei kiinnitä mihinkään huomiota vaan vain istuu ja tuijottaa.

Siinä nyt muutama!

Kansanperinne on sinäänsä kiehtovaa, että kaikki paranormaali on aikaisemmin ollut enemmän läsnä arjessa. Suomalaiset on ollu pakanallista kansaa ennen kristinuskon läpimurtoa, jonka jälkeen muuten kiellettiin esimerkiksi loitsiminen! Loitsujen tekemisestä saattoi joutua yleiseen häpeään ja tekijä herättää yhteisön paheksuntaa, vaikka kaikki taiat oli kuitenkin ihmisten arjessa läsnä.

Suomalaisessa kansanperinteessä on myös käytetty tietäjiä, verenseisauttajia, shamaaneja... Tietäjät piti majaa usein jossain syrjäisessä paikassa ja heillä oli aseenaan loitsut. Tietäjällä käynti oli verraten yleistä, mutta salaista! Lääkäreitäkin oli saatavilla, mutta usein turvauduttiin ensin tietäjään. Piirilääkärit saattoivat olla pitkien matkojen ja huonojen kulkuyhteyksien päässä, mutta jonkinlainen tietäjä löytyi aina lähempää.

Tietäjälle mentiin salaa, ja työstä maksettiin aina palkka. Tietäjä ei ollut koskaan sitä vailla, mutta uskottiin, että jos ei maksa, loitsu ei toimi.

Jos puhutaan arkielämän loitsuista, niitä on naiset harjoittaneet kotonansa kun miehet on ollu kaukana töissä ja naisilla vastuu kodista ja lapsista. Loitsuilla on nostatettu lempeä ja leipätaikinaa, siunattu kotia ja lapsia. Jonkin verran on myös uskottu luonno henkiin, ainakin Lapissa on olleet omat luonnottaret.

Ne loitsut, jolla tietäjä on toiminut erilaisia sairauksia vastaan on taas ihan omaa luokkaansa. Mitä enemmän sekaisin, sitä parempi.

Kyllä nykyihmisellä on paljon opittavaa vanhan kansan intuiitiosta ja maanläheisestä suhteesta luontoon ja yliluonnolliseen. Ja toisaalta taas sillä vanhalla kansalla olisi paljon opittavaa nykyajan ihmiseltä. Ihan kun vuosien ja kehityksen mennessä eteenpäin ihminen olisi jättänyt matkan varrelle jotain, kadottanut jotain tärkeää ja nyt materialla ja ylenmääräisellä hössötyksellä sitä etsitään.