Oletko nähnyt kummituksia?

[OSITutkimusseura]

Ei muuta kuin mielikuvitus laukkaamaan ja kuulemaan/näkemään ihan omiaan.

[Yugata]

Ei täällä ainakaan vielä ole mitään käynyt. Eikä kukaan sukulaisista ole nähnyt ikinä mummin kummittelevan missään. :'D

[OSITutkimusseura]

Nyt kun on uusi kaunis päivä, niin vierailiko yön aikana ompelukoneen omistaja?

[Yugata]

Ei näkynyt. Mummi oli varmaan kaikkien kanssa sujut kun lähdön hetki tuli (kuoli 7.12.2001). : D

[Dents]

En ole. Ja pelkäisinkin kuollakseni, ellei olisi turvallinen päivä. Silloin tuntuu aina turvalliselta.

[OSITutkimusseura]

Miksi kummituksia tulisi pelätä?

[Dents]

Ainakin säikähtäisin v*tusti.

[Wespa]

Veikkaan, että se kumpuaa erilaisuuden pelosta. Siihen saattaa liittyä kuolemankin pelkoa. Mahdollisesti tähän reaktioon vaikuttaa ns. reptilian brain, joka on osa aivoissamme. Tämän osan tarkoitus on ollut joskus kivikautena saada ihminen selviytymään ja siihen kuuluvat monet erilaiset suojautumisvaistot. Jotkut esim. saattavat tappaa hämähäkin, koska se aiheuttaa heissä enemmän pelkoa kuin esim. perhonen jonka voi päästää ikkunasta ulos.

[OSITutkimusseura]

Itse en pelkää kummituksia, koska moista ei ole vielä ikinä vastaan tullut ja tuskin tulee. Vaikkakin yritän niitä seuratoiminnalla kovasti "metsästää".
Niin kovasti niitä on mainostettu, että sellainen kiva kunnon manifestaatio olisi poikaa ja mieluiten vielä jonkin sortin interaktiota sen kanssa... vaikkapa tönimistä ja tavaroiden liikuttelua.

[ZiU-682B]

Olisihan joskus tutkimusmielessä mukava tavata kummitus, mutta en niitä omaan kämppääni toivota tervetulleeksi. Siinä tapauksessa jos kämpässäni jotain rupeaisi tapahtumaan, käskisin ystävällisesti painua eteenpäin täältä. Ja jos se ei auta, tuttu ortodoksipappi, joka on näihin asioihin perehtynyt, auttaa varmasti.

Tosiaan en ainakaan tiedosta nähneeni kummitusta, mutta yksi äänitapaus on.
Se oli joskus 80-luvun loppupuolella asuinkerrostalon kellarissa, kun kaverin kanssa olimme tutkimassa kellarikomeroita, jolloin viereisestä pitkästä käytävästä kuuluivat askeleet, jotka menivät koko käytävän pituuden. Katsoimme toisiimme ja hiljenimme eli siis kumpikin kuuli äänet. Mikään ovi ei avautunut tai sulkeutunut ja ne palo-ovet olisivatkin aika kovat jysäykset päästäneet! Hetken kuluttua menimme katsomaan kellarikäytävää, ei ketään. Äänet eivät voineet kuulua ylempää asunnoista eivätkä putkistot sellaista ääntä ikinä pitäneet.
Asia ei sitten sen enempää murhetta tuottanut eikä mitään kummaa jatkossa sattunut. Asia palasi mieleen pari vuotta tapahtuman jälkeen talonyhtiön historiikkia lukiessa, josta selvisi kellarissa tapahtuneen henkirikoksen 70-luvun loppupuolella. Taisi olla aika klassinen tapaus!

[ShadowPeople]

Epävarmoja tapauksia on montakin mutta niitä en laskisi mukaan, silti on yksi tapaus joka on jäänyt mieleen varmaan sen vuoksi, että meitä havaitsijoita oli useampi.
Edelliskesänä olimme mökillä grillailemassa, aurinko oli laskemassa ja olimme kahden serkkuni, sekä siskoni kanssa pihalla juttelemassa niitä näitä ja söimme siinä samalla. Sitten tuli puheeksi serkkuni akustinen kitara josta puuttui muutama kieli ja olisi mukava soitella sitä siinä kesäillan hämärtyessä. Muistelin, että ullakolla olisi paketillinen kitaran kieliä ylimääräisenä, tosin hieman vanhoja. Lähdettiin niitä sitten hakemaan ja ullakolla oli TODELLA viileä mutta emme kiinnittäneet siihen huomiota. Sitten toinen serkuistani sanoi, että tunsi kuin hänen lävitseen olisi mennyt jokin, tuntui paineelta tjsp. Sitten me kaikki neljä näimme ullakon nurkassa noin 2-4 sekunnin ajan seisovan hahmon joka vain tuijotti, oli siis aivan selvästi ihmishahmon muotoinen, minä jäädyin aivan täysin löytyneet kitaran kielet kädessä, samoin toinen serkustani kunnes hahmo ikäänkuin "hajosi" ja hävisi kokonaan, menimme katsomaan siihen paikkaan, että jäikö siihen mitään mutta ei siinä mitään erikoista enää ollut. Siskoni meni peloissaan, että innoissaan sanomaan tädillemme, että näimme jotakin todella omituista ullakolla mutta eihän sitä kukaan uskonut. Oli todella kuumottava ilta nukkua sinä iltana. Siinä soiteltiin kitaraa sitten ja tunnelma oli todella karmiva mutta samalla todella upea.

Tuolla kyseisellä mökillä on muutakin omituista. Yöllä kuuluu ullakolta "muminaa" ja puhetta, ja askeleen ääniä joka on suhteellisen pelottavaa. Isäni ei ole niitä koskaan kuullut mutta serkkuni, minä ja äitini olemme kuulleet nuo askeleet, että muminan. Taisin itse olla ensimmäinen joka niihin kiinnitti yöllä huomion.

[Jennifer]

Olin tämän viikonlopun perheeni luona ja yövyin samaisessa huoneessa, johon isäni 6-vuotta sitten kuoli.. En tiedä mihin tai miksi heräsin.. Tajusin vain, että joku piteli sähköjohtoa (?!?) yläpuolellani.. Huusin kirkuen, että täällä leijuu joku ja juoksin paniikissa huoneesta ulos. En muista kuin tumman "läiskän" ja sen johdon.. Äiti huomasi myös kysyä paljonko kello on ja sehän oli 01:05 (=isäni kuolin hetki)

Kokemus oli ensimmäinen sitä laatua.. Ennen on kuulunut vain mm. tuolin narinaa, kolahduksia ja kerran isän kuoleman jälkeen illalla poltin kynttilää kyseisässä huoneessa ja nukahdin niille sijoilleni.. Heräsin kun joku sanoi selvästi, että kynttilä pitäisi sammuttaa tai tulee tulipalo. Luulin sanojan olevan veljeni tai äitini, mutta aamulla sitten selvisi, ettei kukaan ollut käynyt huoneessani yön aikana. Ei jää kuin 2 vaihtoehtoa; alitajunnan tekemät tepposet tai yliluonnollisuus

[jiiveesee]

Kerran kun olin kesällä olin kotimme parvekkeella, katselin siinä iltahämärää. Katsoin kelloa, joka oli noin yksitoista. No, päätin mennä sisälle, mutta ennenkuin avasin parvekkeen oven, näin oven lasin läpi WC:hen, jossa oli viikatemiehen näköinen hahmo . Avasin oven, jolloin hahmo katosi. Se näytti myös hieman niiltä varjoihmisiltä, mutta tämän minä näin kauemmin. Muuten, olen nähnyt tämän hahmon ennenkin: Kerran kun olin tulossa yläkerrasta alakertaan, vilkaisin portaikon isosta ikkunasta takapihalle, ja se sama hahmo oli siellä automme vieressä. Ensin kuvittelin että joku on varastamassa autoamme, mutta kun kävin katsomassa vielä oven raosta pihalle, niin ei siellä enää ketään ollut. Lumessakaan ei ollut jälkeäkään!