Luonnollisetkin meediot saa kyllä koettelemuksensa. Mun työtoveri on sellainen luonnollinen meedio. Monta vuotta sitten, ennen kuin me tiedettiin paljon henkisistä asoista, eräs henki kommunikoi sen kanssa sen unessa ja kun se oli puolihereillä. Henki väitti olevansa rakastaja edellisestä elämästä, ja se oli muka odottanut sitä 200 vuotta ollakseen sen kanssa. Mun kaveri oli yksin, se ilahtui ja uskoi siihen. Henki sanoi sille rakastavansa sitä yli kaiken... Niistä tuli melkein ystäviä ja henki alkoi kertoa m.m., et kaikki henkimaailmassa perustuu vaihtokauppoihin, eli jos se antoi sille jotain, senkin piti antaa jotain takaisin, ja muitakin tänkaltaisia merkillisiä juttuja. Mä olin juuri alkanut lukea kirjoja elämästä toisella puolella ja inkarnaatiosta ja mä huomautin kaverilleni, ettei mun lukemat jutut vastannut hengen kertomiin. Kerran henki heitti lattialle kirjan kirjakaupan hyllystöstä näyttääkseen, et sen piti lukea eri kirjoja kuin mitä se luki. Kun mä sain tietää siitä, mä sanoin sille hengen olevan maahan sidottu ja et mä ajaisin sen pois juuri lukemani eksorkismikirjaa käyttäen. Sen jälkeen henki ei pitänyt musta. No, jossain vaiheessa mun kaveri joutui taloudellisiin vaikeuksiin ja henki teki sille tarjouksen. Se lupasi auttaa sitä suuresti, mutta ei sanonut, mitä se halusi vastalahjaksi, vaikka se sanoi haluavansa jotain. Se antoi kahden viikon ajan kaverilleni. Onneksi se ei ottanut vastaan tarjousta. Kun se kertoi päätöksestään hengelle, tää suuttui, eikä tullut enää. Paitsi kun mä hypnotisoin kaveria ekaa kertaa. Se näki mahtavaa tulevaisuutta itselleen, mut ne jutut vaikutti ihan vääriltä, ja mä ihmettelin, mikä oli käynyt väärin. Mä hypnoitisoin sitä uudelleen myöhemmin ja mä pyysin, että ainoastaan opas valolta tulisi ja pyysin suojelua arkkienkeli Mikaelilta. Oikea opas tuli, ja kertoi, et se henki oli demoni ja mun kaverin piti kokea sitä. Jos se olisi hyväksynyt tarjouksen tai jos se olisi uskonut sen valheisiin, demoni olisi saanut valtaa sen päälle.
Eli mun mielestä saa kokeilla, mutta täytyy olla varovainen, ettei kukaan käytä heikkouksiaan hyväkseen. Eikä saisi uskoa helposti entiteettien kertomiin juttuihin. Ja vaihtokaupat ovat ansa!!!
Kanavointi
Re: Kanavointi
Spirit Releasement Therapy, http://www.koalanispiritualwarfare.blogspot.com
Re: Kanavointi
Mielenkiintoisia asioita, mitä nyt Teresia jätitkään tuossa kertomatta niin ihan mielellään sen lukisi.
Jännästihän nämä menee. Alussa kun parahommeleihin rupesi tutustumaan, tuli hyvin selkeästi ja mustavalkoisesti ilmi asioiden valon ja pimeän puoli. Tuolloin pelotti kaikki tuo paha, ja veti puoleensa kaikki tämä hyvä, vaikkei kummastakaan juuri ymmärtänyt nimikettä enemmän.
Sittemmin kun rupesi enemmän tutkimaan, niin pääsi siihen käsitykseen, että nämä ovat saman "valon" eri skaalaa, ja täten ei ole merkitystä onko "paha" vai "hyvä" koska nämä ovat vain ihmisen käsitteitä. Ja näin uskon edelleenkin pääasiallisesti. Toisaalta nyttemmin on taas ruennut enemmän ja enemmän heräämään käsitys siitä, että vaikka nämä olisivatkin asioita samasta universaalista energiasta (tai miten sitä ikinä haluaakaan kutsua), niin silti toiminnassa on ihan konkreettisesti niin positiiviset kuin negatiiviset voimat.
Mitä nämä sitten negatiiviset voimat voivat saada aikaan, ovat mielestäni lähinnä tiensulkuja. Tämä, kenties seuraava tai muutama elämä voi muuttua hankalaksi sen sijaan, että ne olisivat helppoja. Oma uskomukseni on, että päämäärään mennään jokatapauksessa, olipa reitti se pitempi tai se suora, joten ei siinä mitään kardinaalivirhettäkään voi tehdä. Aika kun ei mihinkään karkaa. Toisaalta tästä herää kysymys, että miksi viivästyttää sielua pääsemästä päämäärään, jos se pääsee sinne jokatapauksessa. Kuka hyötyy tästä ja mitä? Jos ei hyödy niin mitä järkeä? En toki oleta että kaikki on järjellä selitettävissä, mutta henkiset asiat tuppaavat olevan hyvin loogisia kun niihin käyttää aikaa hieman perehtyäkseen. Mitä enemmän tutkii eri kanteilta, eri uskoista ja uskomuksista, niin palapelin palasia löytyy enemmän ja enemmän.. ja kappas kun ne loksuu yhteen hienosti. Disinformaation määrä toki on päätähuimaava, mutta palapelin kasaamiseen pitääkin käyttää omaa maalaisjärkeä ja elämänkokemusta.
Jännästihän nämä menee. Alussa kun parahommeleihin rupesi tutustumaan, tuli hyvin selkeästi ja mustavalkoisesti ilmi asioiden valon ja pimeän puoli. Tuolloin pelotti kaikki tuo paha, ja veti puoleensa kaikki tämä hyvä, vaikkei kummastakaan juuri ymmärtänyt nimikettä enemmän.
Sittemmin kun rupesi enemmän tutkimaan, niin pääsi siihen käsitykseen, että nämä ovat saman "valon" eri skaalaa, ja täten ei ole merkitystä onko "paha" vai "hyvä" koska nämä ovat vain ihmisen käsitteitä. Ja näin uskon edelleenkin pääasiallisesti. Toisaalta nyttemmin on taas ruennut enemmän ja enemmän heräämään käsitys siitä, että vaikka nämä olisivatkin asioita samasta universaalista energiasta (tai miten sitä ikinä haluaakaan kutsua), niin silti toiminnassa on ihan konkreettisesti niin positiiviset kuin negatiiviset voimat.
Mitä nämä sitten negatiiviset voimat voivat saada aikaan, ovat mielestäni lähinnä tiensulkuja. Tämä, kenties seuraava tai muutama elämä voi muuttua hankalaksi sen sijaan, että ne olisivat helppoja. Oma uskomukseni on, että päämäärään mennään jokatapauksessa, olipa reitti se pitempi tai se suora, joten ei siinä mitään kardinaalivirhettäkään voi tehdä. Aika kun ei mihinkään karkaa. Toisaalta tästä herää kysymys, että miksi viivästyttää sielua pääsemästä päämäärään, jos se pääsee sinne jokatapauksessa. Kuka hyötyy tästä ja mitä? Jos ei hyödy niin mitä järkeä? En toki oleta että kaikki on järjellä selitettävissä, mutta henkiset asiat tuppaavat olevan hyvin loogisia kun niihin käyttää aikaa hieman perehtyäkseen. Mitä enemmän tutkii eri kanteilta, eri uskoista ja uskomuksista, niin palapelin palasia löytyy enemmän ja enemmän.. ja kappas kun ne loksuu yhteen hienosti. Disinformaation määrä toki on päätähuimaava, mutta palapelin kasaamiseen pitääkin käyttää omaa maalaisjärkeä ja elämänkokemusta.
"I reject your reality and substitute my own"
Re: Kanavointi
Niin on, hyvin harkittu, Hartsa! Negatiivisillä ja positiivisilla energioilla on oma elämänsä ja tavoitteensa, eikä ne on ihmisen käsitteitä vaan jumalallisia. Paha on tavallaan Jumalan toinen puoli, kääntöpuoli. Molemmat puolet olivat alussa yhdessä ja tasapainossa, siihen asti kun toinen niistä halusi muuttaa jotain. Se muutto oli luominen. Sillä hetkellä kun luominen alkoi, mikä oli jotain konstruktiivista eli hyvää alkoi vastatoiminta, destruktiivinen toiminta, eli paha. Mä uskon, et jos luomukset voittavat vastatoimintaa hyvä imee pahan eikä enää ole kärsimystä tai pahuutta. Jos tarkoitus olisi, että hyvä ja paha olisivat aina olemassa, niin että niiden kautta voisi kasvaa ja tulla voimakkammaksi, se olisi vähän turhaa mun mielestä. Sillä kasvamistavalla on tarkoitus nyt, kun kerran paha on olemassa ja päämääräkin on olemassa, eli sen tuhottaminen.
Päämäärään pääsee enemmin tai aiemmin, ja lyhyemmällä vaiko pidemmällä tiellä ei ole väliä henkisestä katsomuksesta, koska aikaa ei ole olemassa, vaan kaikki on samanaikaista, mutta kyllä ihmisen näkökulmalta sillä on väliä. Mitä pidempi on tie, sitä enemmän kärsimystä me koetaan. Toisaalta me voidaan kokea kärsimystä koska me uhraudutaan korkeampaa tarkoitusta varten. Sielun oma tarkoitus on myös tärkeä. Soturisielut käy pitempää ja myrskyisempää tietä läpi kuin esim. parantajasielut. Aloittajasielut on hyvin hitaita koska ne ei ole kehittynyt vielä tarpeeksi. Vanhat ja korkealla istuvat sielut ovat hitaita koska voimat niitä vastaan ovat valtavat. Mut jokainen tekee sen valinnan, johon se on valmis.
Päämäärään pääsee enemmin tai aiemmin, ja lyhyemmällä vaiko pidemmällä tiellä ei ole väliä henkisestä katsomuksesta, koska aikaa ei ole olemassa, vaan kaikki on samanaikaista, mutta kyllä ihmisen näkökulmalta sillä on väliä. Mitä pidempi on tie, sitä enemmän kärsimystä me koetaan. Toisaalta me voidaan kokea kärsimystä koska me uhraudutaan korkeampaa tarkoitusta varten. Sielun oma tarkoitus on myös tärkeä. Soturisielut käy pitempää ja myrskyisempää tietä läpi kuin esim. parantajasielut. Aloittajasielut on hyvin hitaita koska ne ei ole kehittynyt vielä tarpeeksi. Vanhat ja korkealla istuvat sielut ovat hitaita koska voimat niitä vastaan ovat valtavat. Mut jokainen tekee sen valinnan, johon se on valmis.
Spirit Releasement Therapy, http://www.koalanispiritualwarfare.blogspot.com
Re: Kanavointi
En kyllä Hartsa enää muista, mitä olin aikeissa selittää sen pitemmän kaavan mukaan. Muistan kyllä, että jotain kirjoittelin pitkät pätkät ja sitten päädyinkin lyhyempään versioon. 
Muutoin kaikkeen edelliseen: Ihminen tuntuu tarvitsevan aina sen annoksen mystiikkaa pyrkiäkseen eteenpäin. Se on meihin jokseenkin sisäänrakentuneena. Olemme siis jonkinlaisia kehitysrobotteja. Tunteet ovat se, mikä ihmistä ajaa johonkin suuntaan. Ihmisen tunneskaala on aika mittava ja sitten kuitenkin tämän tästä saa huomata, että osalla ihmisistä ei ole paletissaan kuin itsesääli ja ylimielisyys. Osalla ei sitäkään. Kaikki siis palaa aina siihen samaan, että olisimme täällä suorittamassa jokainen meille annettua tehtävää ja meillä on syntyessämme mukana kaikki se, jonka turvin meidän on tarkoitus "arvoituksemme" ratkaista. Muilla voi olla meidän arvoitukseemme vaikka kuinka monenlaisia ratkaisuja, mutta kenenkään muun ratkaisu ei ole validi meidän kohdallamme. Kortensa kekoon on kannettava, mutta kenen kekoon ja minkä hyväksi? Itse hylkään kylmästi myös väittämän, että meidän on vain suoristettava selkärankamme ja jatkettava maallista puurtamista, jotta olisimme riittävän arvoisia. Jokaiselle on tapansa ja niillä, joilla ei jonkun mielestä ole selkärankaa, on vain keskeneräisiä toimia vielä toistaiseksi. Eli ts. jokainen arvoonsa niine kurimuksineen kuin itse kenelläkin on. Tietysti arvo myös niille, joilla tuntuvat kurimukset olevan kukistetut ja elämänhallinta hanskassa. He etsivät toisenlaista totuutta.
Ja vielä hyvästä ja pahasta: Pakotetaanko meidät olemaan pahoja, jotta ihmiskunta löytäisi uutta? Jotta ihmiskunta kääntyisi katsomaan itseään sisäänpäin eikä vain peilikuvaansa, Jumalaa, joka on kaikessa täydellinen, ja jonka sisään meillä on pääsy, mutta jota emme sitäkään näe todellisena sen helpon saavutettavuuden vuoksi vaan me luomme mitä monimutkaisimpia malleja saavuttaaksemme tunteen, että olemme löytäneet tavan. Keinon. Ratkaisseet arvoituksen.
Ihmisen olemassaolo on paradoksi, jonka ihminen on luonut, vai Jumala, löytääkseen ajan, määrittääksen olemassaolonsa ajassa peilaten.
Kanavointi on kuin madonreiän luomista, joskus osuu oikeaan, monesti ei, matka on aina riski eikä lopussakaan aina kiitos seiso. Ihminen on suuruudenhullu, kriisissä pienuutensa ja merkityksensä kanssa, kuvittelee löytävänsä aina perimmäisen totuuden vain huomatakseen ettei sellaista voi olla, sillä se avaisi kaikkeuden punoksen, jonka sidosaine on tietämättömyys. Vai onko? Niin suuruudenhullu, että kuvittelee tarvitsevansa oman totuutensa löytääkseen perille. Niin suuruudenhullu, että kuvittelee, että ei tarvitse mitään, missään, mihinkään, kun vain tekee työnsä päivästä toiseen, maksaa laskunsa, on osa rakennelmaa ja näin lunastaa itsensä vapaaksi, arvoisaksi, mistä?
Voihan olla niin, että meidät on "tuomittu" tutkimaan kaikki mahdollinen, jotta EMME löytäisi totuutta, joka olisi vahingollinen... kenelle?
Itse olen ihan iloinen siitä, että silloin tällöin joku viisas mies syöttää tajuntaani kuvia tai tekstiä kuin ykköstä ja nollaa, josta sitten minulle hahmottuu taideteos, sanoma, viesti, jonka voin kielellisesti tai kuvallisesti ilmaista. En yhtään aina ymmärrä, mihin näillä syötteillä pyritään, mutta toisaalta on minulle kyllä kerrottu, että vielä ei ole aika. Olen onnellisen hullu, hullun onneton ja pienistä ihmeistä suuri, suurista pieni. Kaunista on männynneulasessa roikkuva kylmä marraskuinen vesipisara. Sillä voi olla henkensä tai olla olematta, maailman kokonaisuuden kannalta se ei ole mitään, kuten en minäkään, mutta olen silti typerän onnellinen siitä, että tajuan tuollaisen pienen ihmeen olevan niin kaunis ja suuri, että sen tajuaminen itsessään tekee minustakin kauniin ja suuren. Kenelle?
Jos joku keksii, mitä tuolla kaikella yritän sanoa, tai mihin pyrkiä, niin voi valaista asiaa minullekin.
Nimim. Iltavaahtoa
Muutoin kaikkeen edelliseen: Ihminen tuntuu tarvitsevan aina sen annoksen mystiikkaa pyrkiäkseen eteenpäin. Se on meihin jokseenkin sisäänrakentuneena. Olemme siis jonkinlaisia kehitysrobotteja. Tunteet ovat se, mikä ihmistä ajaa johonkin suuntaan. Ihmisen tunneskaala on aika mittava ja sitten kuitenkin tämän tästä saa huomata, että osalla ihmisistä ei ole paletissaan kuin itsesääli ja ylimielisyys. Osalla ei sitäkään. Kaikki siis palaa aina siihen samaan, että olisimme täällä suorittamassa jokainen meille annettua tehtävää ja meillä on syntyessämme mukana kaikki se, jonka turvin meidän on tarkoitus "arvoituksemme" ratkaista. Muilla voi olla meidän arvoitukseemme vaikka kuinka monenlaisia ratkaisuja, mutta kenenkään muun ratkaisu ei ole validi meidän kohdallamme. Kortensa kekoon on kannettava, mutta kenen kekoon ja minkä hyväksi? Itse hylkään kylmästi myös väittämän, että meidän on vain suoristettava selkärankamme ja jatkettava maallista puurtamista, jotta olisimme riittävän arvoisia. Jokaiselle on tapansa ja niillä, joilla ei jonkun mielestä ole selkärankaa, on vain keskeneräisiä toimia vielä toistaiseksi. Eli ts. jokainen arvoonsa niine kurimuksineen kuin itse kenelläkin on. Tietysti arvo myös niille, joilla tuntuvat kurimukset olevan kukistetut ja elämänhallinta hanskassa. He etsivät toisenlaista totuutta.
Ja vielä hyvästä ja pahasta: Pakotetaanko meidät olemaan pahoja, jotta ihmiskunta löytäisi uutta? Jotta ihmiskunta kääntyisi katsomaan itseään sisäänpäin eikä vain peilikuvaansa, Jumalaa, joka on kaikessa täydellinen, ja jonka sisään meillä on pääsy, mutta jota emme sitäkään näe todellisena sen helpon saavutettavuuden vuoksi vaan me luomme mitä monimutkaisimpia malleja saavuttaaksemme tunteen, että olemme löytäneet tavan. Keinon. Ratkaisseet arvoituksen.
Ihmisen olemassaolo on paradoksi, jonka ihminen on luonut, vai Jumala, löytääkseen ajan, määrittääksen olemassaolonsa ajassa peilaten.
Kanavointi on kuin madonreiän luomista, joskus osuu oikeaan, monesti ei, matka on aina riski eikä lopussakaan aina kiitos seiso. Ihminen on suuruudenhullu, kriisissä pienuutensa ja merkityksensä kanssa, kuvittelee löytävänsä aina perimmäisen totuuden vain huomatakseen ettei sellaista voi olla, sillä se avaisi kaikkeuden punoksen, jonka sidosaine on tietämättömyys. Vai onko? Niin suuruudenhullu, että kuvittelee tarvitsevansa oman totuutensa löytääkseen perille. Niin suuruudenhullu, että kuvittelee, että ei tarvitse mitään, missään, mihinkään, kun vain tekee työnsä päivästä toiseen, maksaa laskunsa, on osa rakennelmaa ja näin lunastaa itsensä vapaaksi, arvoisaksi, mistä?
Voihan olla niin, että meidät on "tuomittu" tutkimaan kaikki mahdollinen, jotta EMME löytäisi totuutta, joka olisi vahingollinen... kenelle?
Itse olen ihan iloinen siitä, että silloin tällöin joku viisas mies syöttää tajuntaani kuvia tai tekstiä kuin ykköstä ja nollaa, josta sitten minulle hahmottuu taideteos, sanoma, viesti, jonka voin kielellisesti tai kuvallisesti ilmaista. En yhtään aina ymmärrä, mihin näillä syötteillä pyritään, mutta toisaalta on minulle kyllä kerrottu, että vielä ei ole aika. Olen onnellisen hullu, hullun onneton ja pienistä ihmeistä suuri, suurista pieni. Kaunista on männynneulasessa roikkuva kylmä marraskuinen vesipisara. Sillä voi olla henkensä tai olla olematta, maailman kokonaisuuden kannalta se ei ole mitään, kuten en minäkään, mutta olen silti typerän onnellinen siitä, että tajuan tuollaisen pienen ihmeen olevan niin kaunis ja suuri, että sen tajuaminen itsessään tekee minustakin kauniin ja suuren. Kenelle?
Jos joku keksii, mitä tuolla kaikella yritän sanoa, tai mihin pyrkiä, niin voi valaista asiaa minullekin.
Nimim. Iltavaahtoa
Re: Kanavointi
Ai niin siis sitähän minä yritin sanoa, että elämän tarkoitus on niin yksinkertainen kuin rakkaus. Ja se on vastalääke kaikkeen. Aivan kaikkeen. Ei ole hyvää, ei pahaa, on vain sairaus, sen oire ja lääke. Paha ja hyvä ovat kuten aikakin. Todelliseen sieluolentoon ei pääse käsiksi kuin rakkauden kautta eikä sitä voi feikata, leikata tahi keikata. Kaikki muu on propagandaa, kaikki muu on lumetta, kaikki muu on olemassa, mutta rakkaus on "Se, joka on".
Re: Kanavointi
Aivan, mut sä näytät lukeneesi mun vastauksen, mut nyt se on kadonnut! Joku tai jokin ei halunnut, että se jäisi. Ellei se palaa, ehkä mä yritän toistaa sitä...
Spirit Releasement Therapy, http://www.koalanispiritualwarfare.blogspot.com
Re: Kanavointi
En ole itse koskaan yrittämällä yrittänyt mitään jipposkippoja tämän kanavoinnin suhteen vaan ennemminkin taidan olla jollain tapaa johonkin virtaan yhteydessä tai likipitäin-yhteydessä koko ajan. Ehkä minun tulisi harjoittaa jonkinlaista menetelmällisyyttä tässäkin asiassa. Noh, tuloksena on kuitenkin syntynyt useimmiten lähinnä tekstiä. En tiedä, miksi näitä minulle jaellaan, milloin mitäkin, lyriikkaa, proosaa, asioita elämästä, Jumalasta, sun muuta ja sitten välillä ihan suoraan viestiä itselleni saan myös. Tosin en usko niitä, mistä olen myös saanut palautetta. 
Viimein kerta oli kai tässä tai viime kuussa, kun käsiä kuumotti siihen tyyliin, että nyt koneelle naputtamaan. Sieltä sitten tulee erilaisista uskonnonliikkeistä tekstiä muutama kappale ja niiden tarkoitus oli ilmeisesti osoittaa minulle, että en keksi itse näitä asioita. Juttu oli nimittäin sellaista, että en sitä olisi mitenkään saanut aikaan ilman jonkinlaista tukiopusta. Sitten vähän ajan päästä alkaa tulla tekstiä, joka on tarkoitettu itselleni jonkinlaiseksi... lohdutukseksi, tueksi.
Vielä mielenkiintoisemman tästä kaikesta tekee se, että poikani makasi vieressäni sängyssä (minä tällä kertaa istuin tuolissa) ja odotteli iltahetkeämme. Minun käsiäni ei ohjaa kukaan, kun teen tätä, sitä, mitä nyt kanavoinniksi kutsutaan, vaan ohjaus tulee tajuntaani. Olen täysin tajuissani ja ymmärrän kaiken aivan normaalilla tavalla, mutta omat ajatukseni ovat kuin korvamerkattuja. Kun kirjoitan "kanavasta", ajatuksia ei ole. On pelkkää tyhjää, josta pulppuaa tekstiä. Sanatarkasti. Erittäin harvoin joudun korjaamaan jotain. Joskus on ongelmia esim. nimien kanssa, kun en siinä hetkessä tajua kysyä "Miten se kirjoitetaan". Silloin minulla nimittäin ei ole omia ajatuksia asiaan liittyen ollenkaan. Niin siis poikani oli hereillä ja lopulta sitten nukahti, ilmeisesti liki taukoamattomaan näppäimistön naputusääneen. Kun hän nukahti ja katsoin hänen kauniita kasvojaan, näin ikään kuin toiset silmät hänen silmiensä kohdalla ja ne olivat avoimet. Näissä toisissa silmissä luomet räpsähtivät kerran, mutta koko ajan näin niiden lävitse, että poikani silmät olivat kiinni. Silmät olivat suuret ja kauniit, kuten pojallani, mutta sinisemmät. Se näky hieman sykähdytti, mutta tuntui jotenkin niin luonnolliselta, että jatkoin kirjoittamista, kunnes se jossain vaiheessa loppui.
Joskus saan kuvia, joita sitten yritän piirtää. En ole hyvä piirtämään eikä käsiäni piirtäessäkään ohjaa kukaan eikä mikään, minkä näkee lopputuloksestakin, mutta olen kokenut myös jonkinlaista onnistumista. Toisaalta taas tunnen aika ajoin suurta turhautumista, kun en osaa maalata ja mieleeni on vuosien myötä kertynyt massoittain kuvia, paljon puhuvia itselleni, ja joista tiedän, että minun tulisi ne maalata. Suurelle kankaalle. Jos kuitenkin työhön ryhtyisin, tiedän, että epäonnistuisin surkeasti. Siispä en ole toistaiseksi maalannut. Ehkä sitten viidenkympin villityksessä ryhdyn siihen.
Viimein kerta oli kai tässä tai viime kuussa, kun käsiä kuumotti siihen tyyliin, että nyt koneelle naputtamaan. Sieltä sitten tulee erilaisista uskonnonliikkeistä tekstiä muutama kappale ja niiden tarkoitus oli ilmeisesti osoittaa minulle, että en keksi itse näitä asioita. Juttu oli nimittäin sellaista, että en sitä olisi mitenkään saanut aikaan ilman jonkinlaista tukiopusta. Sitten vähän ajan päästä alkaa tulla tekstiä, joka on tarkoitettu itselleni jonkinlaiseksi... lohdutukseksi, tueksi.Vielä mielenkiintoisemman tästä kaikesta tekee se, että poikani makasi vieressäni sängyssä (minä tällä kertaa istuin tuolissa) ja odotteli iltahetkeämme. Minun käsiäni ei ohjaa kukaan, kun teen tätä, sitä, mitä nyt kanavoinniksi kutsutaan, vaan ohjaus tulee tajuntaani. Olen täysin tajuissani ja ymmärrän kaiken aivan normaalilla tavalla, mutta omat ajatukseni ovat kuin korvamerkattuja. Kun kirjoitan "kanavasta", ajatuksia ei ole. On pelkkää tyhjää, josta pulppuaa tekstiä. Sanatarkasti. Erittäin harvoin joudun korjaamaan jotain. Joskus on ongelmia esim. nimien kanssa, kun en siinä hetkessä tajua kysyä "Miten se kirjoitetaan". Silloin minulla nimittäin ei ole omia ajatuksia asiaan liittyen ollenkaan. Niin siis poikani oli hereillä ja lopulta sitten nukahti, ilmeisesti liki taukoamattomaan näppäimistön naputusääneen. Kun hän nukahti ja katsoin hänen kauniita kasvojaan, näin ikään kuin toiset silmät hänen silmiensä kohdalla ja ne olivat avoimet. Näissä toisissa silmissä luomet räpsähtivät kerran, mutta koko ajan näin niiden lävitse, että poikani silmät olivat kiinni. Silmät olivat suuret ja kauniit, kuten pojallani, mutta sinisemmät. Se näky hieman sykähdytti, mutta tuntui jotenkin niin luonnolliselta, että jatkoin kirjoittamista, kunnes se jossain vaiheessa loppui.
Joskus saan kuvia, joita sitten yritän piirtää. En ole hyvä piirtämään eikä käsiäni piirtäessäkään ohjaa kukaan eikä mikään, minkä näkee lopputuloksestakin, mutta olen kokenut myös jonkinlaista onnistumista. Toisaalta taas tunnen aika ajoin suurta turhautumista, kun en osaa maalata ja mieleeni on vuosien myötä kertynyt massoittain kuvia, paljon puhuvia itselleni, ja joista tiedän, että minun tulisi ne maalata. Suurelle kankaalle. Jos kuitenkin työhön ryhtyisin, tiedän, että epäonnistuisin surkeasti. Siispä en ole toistaiseksi maalannut. Ehkä sitten viidenkympin villityksessä ryhdyn siihen.
Re: Kanavointi
Teresia_ kirjoitti:Mikä vastaus?
Mähän vastasin sun edelliseen pitkään ja runolliseen tekstiin, mut mun vastaus katosi! Sit sä reagoit kadonneeseen tekstiin. No, mä yritän laittaa sen uudelleen:
Meitä ei pakoteta olemaan pahoja, vaan meidän koe on olla hyviä, pahoista vaikutuksista huolimatta. Mutta välillä pitää olla vähän paha suojellaksemme itsemme. Mut meidän pitää myös antaa itsellemme anteeksi.
Aloittelijasielujen päämäärä on vain kokea elämää, eli niiden ei tarvitse ratkaista mitään arvoituksia. Mut ne, joilla on psyykkisiä tai tunnelmallisia hankaluuksia, on etsittävä syy niihin ja oikea apu, et ne pystyy toipumaan ja jatkamaan elämisen. Näin ne kehittyy ja hyppää seuraavaan tehtävään.
Sit sun kanavoiduista viesteistä: Mä uskon, et niillä on varmaan jokin tarkoitus ja päämäärä. Jatka vaan, sun opas näyttää olevan aika ahkera!
Spirit Releasement Therapy, http://www.koalanispiritualwarfare.blogspot.com
Re: Kanavointi
En minä ole tuollaista aihetta käsittelevää viestiäsi lukenut.
On varmasti ahkera opas. Oppaat. Ja täytyy sanoa, että on suojeluskin ollut ahkeraa. Toisaalta voisi ajatella, että eihän minua kukaan suojele, kun sellaista ja sellaista joutuu kokemaan, mutta itse näen tämän niin päin, että on hämmästyttävää, että olen niistä tietyistä tilanteista selviytynyt "niin vähällä". Mitä nyt vähän vintissä heittää, mutta...
Itsestäni taas pitää sanoa, että kai se menee niin kuin sanonta "Ahkeralla äidillä on laiskoja lapsia", että myös ahkeralla oppaalla on laiska oppilas. Toisaalta... koen itse kyllä edenneeni juurikin hyvin. Tuntuu menevät sykleissä tämä elo ihmeellinen, ihan niin kuin sanotaan. Olen huomannut, että se menee myös fyysisen ja henkisen toiminnan suhteen niin. Tunteita ja järkeä unohtamatta. Syklit! On kuin vuoristoradassa olisi, kun on sykliä ja spiraalia ja aaltoliikettä ja kaikkea mahdollista muilutusta ja vemputusta.
Ihan pikkutyttösenä lähettelin suojelusenkeliäni milloin mihinkin päin maapalloa pitämään huolta milloin kenestäkin. Sanoin aina, että kyllä minä pärjään, menisitkö sinä suojelemaan nyt sitäjasitä, kun hän taitaa olla pahassa paikassa tai surullinen tai milloin mitäkin. Jostain syystä ei mielen vieressäkään käynyt, että sillä jollakulla oli kyllä varmasti omakin suojelusenkeli. Koin oman enkelini suunnattoman vahvaksi ja pystyväksi ja tämä on mielestäni aika erityinen ajatus, että koin hänet hyvin nopeaksi. Olen jutellut myös Jumalalle ihan pienestä saakka. Niin että voi sitä kanavoida toiseenkin suuntaan! Siellä onneksi osataan tulkita paremmin.
On varmasti ahkera opas. Oppaat. Ja täytyy sanoa, että on suojeluskin ollut ahkeraa. Toisaalta voisi ajatella, että eihän minua kukaan suojele, kun sellaista ja sellaista joutuu kokemaan, mutta itse näen tämän niin päin, että on hämmästyttävää, että olen niistä tietyistä tilanteista selviytynyt "niin vähällä". Mitä nyt vähän vintissä heittää, mutta...
Itsestäni taas pitää sanoa, että kai se menee niin kuin sanonta "Ahkeralla äidillä on laiskoja lapsia", että myös ahkeralla oppaalla on laiska oppilas. Toisaalta... koen itse kyllä edenneeni juurikin hyvin. Tuntuu menevät sykleissä tämä elo ihmeellinen, ihan niin kuin sanotaan. Olen huomannut, että se menee myös fyysisen ja henkisen toiminnan suhteen niin. Tunteita ja järkeä unohtamatta. Syklit! On kuin vuoristoradassa olisi, kun on sykliä ja spiraalia ja aaltoliikettä ja kaikkea mahdollista muilutusta ja vemputusta.
Ihan pikkutyttösenä lähettelin suojelusenkeliäni milloin mihinkin päin maapalloa pitämään huolta milloin kenestäkin. Sanoin aina, että kyllä minä pärjään, menisitkö sinä suojelemaan nyt sitäjasitä, kun hän taitaa olla pahassa paikassa tai surullinen tai milloin mitäkin. Jostain syystä ei mielen vieressäkään käynyt, että sillä jollakulla oli kyllä varmasti omakin suojelusenkeli. Koin oman enkelini suunnattoman vahvaksi ja pystyväksi ja tämä on mielestäni aika erityinen ajatus, että koin hänet hyvin nopeaksi. Olen jutellut myös Jumalalle ihan pienestä saakka. Niin että voi sitä kanavoida toiseenkin suuntaan! Siellä onneksi osataan tulkita paremmin.
Re: Kanavointi
Teresia_ kirjoitti:elämän tarkoitus on niin yksinkertainen kuin rakkaus. Ja se on vastalääke kaikkeen. Aivan kaikkeen. Todelliseen sieluolentoon ei pääse käsiksi kuin rakkauden kautta eikä sitä voi feikata, leikata tahi keikata. Kaikki muu on propagandaa, kaikki muu on lumetta, kaikki muu on olemassa, mutta rakkaus on "Se, joka on".
Wuhuu! Hienoa tekstiä! Kumpa tämän rakastamisen, rakkauden ja valon voiman muistaisi pitää elämässään kiinni joka päivä. Kumpa osaisi suhtautua kaikkiin iskuihin ja ikäviin sanoihin rakastavasti, koska hyvä tekee hyvää.
Mutta kanavoinnista, olen ajatellut pitkään, että kanavointi on jotain gurujen hommaa jota minun ei tässä vaiheessa tätä polkua kannata edes yrittää. Viime kuukausina olen kuitenkin tajunnut, että kaikki oppiminen ja kehittyminen lähtee pienistä askeleista: harvemmin mikään jysähtää kertalaakilla niin että kaikki kirkastuu ja maailma avautuu. Ei. On olemassa ulottuvuuksia, ja ihmiselle ne on mysteeri ja mystistä koska niistä ei ole varmaa tietoa. Loppupeleissä kaikki on arkista- tai kaikki jännittävää.
Viikko sitten sain elämääni jännittävän kohtaamisen jonka seurauksena aloin aistia tämän tuntemattoman ihmisen fyysisiä kiputiloja. Ihmettelin keskutellessamme miksei tuuli tunnu iholla, vaikka puut keinuu ja miksi ympärillä tuntuu olevan oma kenttä, jonka muut ihmiset kiertää ja joka turvaa sen, että tämä keskustelu jatkuu. Pidin omia fyysisiä tuntemuksiani muutaman tunnin harhoina, mutta kun uskaltauduin kysymään, "Onko sulla oikea polvi kipeä?" , sain vastauksen, että on ja kovasti! Olin aistinut tämän kivun omassa jalassani väreilynä. Sama väreily palasi muutama minuutti ennen kun sain samalta ihmiseltä eilen illalla viestin. Kun kysyin asiaa hän kiitti kanavoinnista, ja jäin miettimään että teinkö ja tunsinko minä jotain tosiaan oikein?
To the rythm of quietness, I dance with emptiness.
Re: Kanavointi
No, mä en tuota kutsuisi kanavoinniksi vaan "lääkäriintuitioksi" (medical intuition") ja sitä voi opiskella, ainakin Jenkeissä ja Iso-Britanniassa. Jos googlaat "medical intuitive" sä löydät varmaan nettikursseja.
Spirit Releasement Therapy, http://www.koalanispiritualwarfare.blogspot.com
Re: Kanavointi
Lääkäri-intuitio... täysin vieras sana. Nopean googlettelun perusteella monet Suomessakin tekee tuonkaltaista työtä. Pitänee ottaa selvää. Kiitos tiedosta! (:
Millä perusteella mun kokemus ei menisi kanavoinnin piikkiin? Eikös sitäkin ole montaa laatua?
Millä perusteella mun kokemus ei menisi kanavoinnin piikkiin? Eikös sitäkin ole montaa laatua?
To the rythm of quietness, I dance with emptiness.
-
KatieMicaela
Re: Kanavointi
Täällä samantyyppisiä kokemuksia.
En tiedä miksi en sitä juurikaan harjoita, mutta sen muutaman kerran kun koittanut niin olen saanut vaivoja pois niin itseltäni kuin muilta.
Huomasin jo lapsena miten voi itseään hoitaa tällätavoin, joka kerta kun yritin sain vatsakivut (kai kasvuun liittyviä) pois. Myöhemmin "aikuisiällä" kaverilta kivut pois niin että hän nukahti ja itseltäni hankalan ihovaivan yhdessä yössä jne... Kahdella jälkimmäisellä kerralla tosiaan oli muitakin näkemässä mitä tapahtui.
Intuitiolla (vahva selittämätön vaisto ettei pidä jäädä kotiin nukkumaan vaan pikaisesti lääkäriin) pelastanut tiettävästi yhden ihmishengenkin.
Olen jo yli 30v ja kun lapsesta asti kyennyt tähän eikä koskaan ole siitä seurannut mitään ikävää niin uskaltaisin sanoa ettei tuosta haittaakaan ole.
Oli se sitten mitä hyvään ikinä, niin merkittävää on kuitenkin lopputulos, parantuminen.
Saanut myös joskus toisen tuntemuksia itselleni; kipuja samaan kohtaan kuin toisella (hyvinkin voimakkaita joskus) jne...
Tuohon en osaa sanoa mitä se on, jonkun sortin herkkyyttä kuitenkin.
Aikoinaan koitin etsiä kirjallisuutta aiheesta, turhaan. Minulla ei siis ole kuin nämä omat kokemukseni.
En tiedä miksi en sitä juurikaan harjoita, mutta sen muutaman kerran kun koittanut niin olen saanut vaivoja pois niin itseltäni kuin muilta.
Huomasin jo lapsena miten voi itseään hoitaa tällätavoin, joka kerta kun yritin sain vatsakivut (kai kasvuun liittyviä) pois. Myöhemmin "aikuisiällä" kaverilta kivut pois niin että hän nukahti
ja itseltäni hankalan ihovaivan yhdessä yössä jne... Kahdella jälkimmäisellä kerralla tosiaan oli muitakin näkemässä mitä tapahtui.Intuitiolla (vahva selittämätön vaisto ettei pidä jäädä kotiin nukkumaan vaan pikaisesti lääkäriin) pelastanut tiettävästi yhden ihmishengenkin.
Olen jo yli 30v ja kun lapsesta asti kyennyt tähän eikä koskaan ole siitä seurannut mitään ikävää niin uskaltaisin sanoa ettei tuosta haittaakaan ole.
Oli se sitten mitä hyvään ikinä, niin merkittävää on kuitenkin lopputulos, parantuminen.
Saanut myös joskus toisen tuntemuksia itselleni; kipuja samaan kohtaan kuin toisella (hyvinkin voimakkaita joskus) jne...
Tuohon en osaa sanoa mitä se on, jonkun sortin herkkyyttä kuitenkin.
Aikoinaan koitin etsiä kirjallisuutta aiheesta, turhaan. Minulla ei siis ole kuin nämä omat kokemukseni.
Re: Kanavointi
No, mä itse kutsun kanavoinniksi vain sellaista kommunikaatiota, jonka osoitetusti saa toiselta hengeltä. Mainitsemassasi tapauksessa ei tiedetä, saitko tiedon potilaan korkealta minältä, sun oppaalta, omalta korkealta minältäsi vai oliko kyse telepatiasta, eli potilaan alitajunnan kanssa synkronisoitumisesta.
Viimeksi muokannut Koalani, 16 Syys 2012, 17:25. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Spirit Releasement Therapy, http://www.koalanispiritualwarfare.blogspot.com
Re: Kanavointi
Joo samaa mieltä, reiki/henkiparantamiset ym. on oma taitonsa, jokseenkin näissä voi hyödyttää samaa tilaa. Mutta kanvoinnista kun puhutaan, niin yleensä tarkoitetaan kommunikaatiota, eli esim. henki puhuu kautta, automaattikirjoitusta tai ajatusten vaihtoa...
Toisaalta voihan sitä energiaakin kanavoida eteenpäin, mutta tälle on kait oma terminsä.
Toisaalta voihan sitä energiaakin kanavoida eteenpäin, mutta tälle on kait oma terminsä.
- Kaikella tiedolla on kolme vaihetta: 1. Sitä pilkataan. 2. Sitä vastustetaan raivokkaasti. 3. Se hyväksytään itsestäänselvyytenä. -Arthur Schopenhauer
Me on Youtube - Meitsi tuubissa
Suomen Galaktinen Liitto
Tärkeät linkkini - Click på here
Me on Youtube - Meitsi tuubissa
Suomen Galaktinen Liitto
Tärkeät linkkini - Click på here
-
KatieMicaela
Re: Kanavointi
Koalani ja Wespa, vastasin siis edelliseen viestiin joka oli tämä:
Ja ajatus oli jakaa omia kokemuksia sillä jos kirjoittajalla jotain samaa ja näin mahdollisesti saisi itselleen poimituksi vastauksia...
Verninia kirjoitti:Lääkäri-intuitio... täysin vieras sana. Nopean googlettelun perusteella monet Suomessakin tekee tuonkaltaista työtä. Pitänee ottaa selvää. Kiitos tiedosta! (:
Millä perusteella mun kokemus ei menisi kanavoinnin piikkiin? Eikös sitäkin ole montaa laatua?
Ja ajatus oli jakaa omia kokemuksia sillä jos kirjoittajalla jotain samaa ja näin mahdollisesti saisi itselleen poimituksi vastauksia...
-
portinetsija197
- Enkeli
- Viestit: 728
- Liittynyt: 04 Touko 2010, 10:28
- Paikkakunta: Helvetistä itään
Re: Kanavointi
KatieMicaela kirjoitti:Koalani ja Wespa, vastasin siis edelliseen viestiin joka oli tämä:Verninia kirjoitti:Lääkäri-intuitio... täysin vieras sana. Nopean googlettelun perusteella monet Suomessakin tekee tuonkaltaista työtä. Pitänee ottaa selvää. Kiitos tiedosta! (:
Millä perusteella mun kokemus ei menisi kanavoinnin piikkiin? Eikös sitäkin ole montaa laatua?
Ja ajatus oli jakaa omia kokemuksia sillä jos kirjoittajalla jotain samaa ja näin mahdollisesti saisi itselleen poimituksi vastauksia...
Jos noista aikaisemmista viesteistä voisi mitään päätellä niin bioenergiakenttien (aurojen laajemmassa mittakaavassa) tahdistumisesta on kysymys, tuo termi lääkäri-intuitio on "vähättelevä" siinä mielessä. Kahden ihmisen välisestä "aurakenttien" vuorovaikutuksesta tuossa näyttäisi olevan kyse, onko se kanavointia on eri juttu mutta intuitiosta ei tuossa tapauksessa ole kyse.
Tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän tiedät jostain asiasta, sitä selvemmin huomaat ettet tiedä siitä riittävästi, on vain hyväksyttävä ettei voi tietää kaikkea kaikista asioista.
-
portinetsija197
- Enkeli
- Viestit: 728
- Liittynyt: 04 Touko 2010, 10:28
- Paikkakunta: Helvetistä itään
Re: Kanavointi
Tuosta kanavoinnista tietenkin on erilaisia määritelmiä mutta yhteistä on ainakin valtaosalle kohteista "samalle värähtelytaajuulle siirtyminen (tahdistuminen)" kanavoitavan lähteen kanssa eli periaatteessa on kysymys tiedonsiirrosta kohteen ja lähteen välillä. Tapa tietenkin on epämääräinen tieteen näkökannasta.
Tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän tiedät jostain asiasta, sitä selvemmin huomaat ettet tiedä siitä riittävästi, on vain hyväksyttävä ettei voi tietää kaikkea kaikista asioista.
-
KatieMicaela
Re: Kanavointi
Asiaa voi toki pyöritellä loputtomiin 
Mutta voidaanhan ajatella, että kanavointia on myös tuo että tunnistaa toisessa vaivan ja saa parannettua sen. Sillä opilla, että meidän omat hengethän kommunikoi laajasti ihan keskenämme sekoittuen henkiin joilla ei ole kehoa. Jos sen näin ajattelee niin sehän on mitäs muuta kuin yhteydenottoa eri henkien välillä.
Eikös aurat ole vähän kuin perispirit eli tämä sisäisen henkemme kommunikointi kalvo tuossa "lihaisamman" osan päällä.
Itsellä vaikka olisi kuinkakin hyvä käsitys asioista ja omaa kokemusta, on tämä termeillä pelaaminen kyllä vähän hukassa
Mutta voisin uskoa, ettei se ole tarkkaanottaen vain yksi "väline" joka saa meidät huomaamaan vaikkapa toisella olevan terveyden pahassa jamassa. Kyllä kai siihen sellaiseen tarvitaan niin visuaalisia huomioita, ääni, hajut, mahdolliset kommunikoinnit henkitasolla (ehkä myös viestejä hengiltä joilla ei fyysistä kehoa), intuitio (eli tiedehän on intuition minusta osittain aika pitkälle jo hyvin selittänyt) jne...
Tuossa vielä juttua intuitiosta -> http://www.tiede.fi/artikkeli/1167/luot ... sta_faktat
Ja tosiaan, suomessa jo joissain yliopistoissakin on ollut luentoja aiheesta intuitio...alkaa vähitellen tuo termi menettää "paranormaalia" mainettaan
Tosin, tiedän vielä paljon ihmisiä jotka intuitio sanan kuullessaan pitää sitä täysin huuhaana
Mutta voidaanhan ajatella, että kanavointia on myös tuo että tunnistaa toisessa vaivan ja saa parannettua sen. Sillä opilla, että meidän omat hengethän kommunikoi laajasti ihan keskenämme sekoittuen henkiin joilla ei ole kehoa. Jos sen näin ajattelee niin sehän on mitäs muuta kuin yhteydenottoa eri henkien välillä.
Eikös aurat ole vähän kuin perispirit eli tämä sisäisen henkemme kommunikointi kalvo tuossa "lihaisamman"
osan päällä.Itsellä vaikka olisi kuinkakin hyvä käsitys asioista ja omaa kokemusta, on tämä termeillä pelaaminen kyllä vähän hukassa
Mutta voisin uskoa, ettei se ole tarkkaanottaen vain yksi "väline" joka saa meidät huomaamaan vaikkapa toisella olevan terveyden pahassa jamassa. Kyllä kai siihen sellaiseen tarvitaan niin visuaalisia huomioita, ääni, hajut, mahdolliset kommunikoinnit henkitasolla (ehkä myös viestejä hengiltä joilla ei fyysistä kehoa), intuitio (eli tiedehän on intuition minusta osittain aika pitkälle jo hyvin selittänyt) jne...
Tuossa vielä juttua intuitiosta -> http://www.tiede.fi/artikkeli/1167/luot ... sta_faktat
Ja tosiaan, suomessa jo joissain yliopistoissakin on ollut luentoja aiheesta intuitio...alkaa vähitellen tuo termi menettää "paranormaalia" mainettaan
Tosin, tiedän vielä paljon ihmisiä jotka intuitio sanan kuullessaan pitää sitä täysin huuhaana
Palaa sivulle “Parapsykologia”
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 21 vierailijaa