Tonza133 kirjoitti:"Skeptisen vastauksen mukaan indigolapseksi väitetyn näennäinen erilaisuus saattaa johtua ADD:stä tai ADHD:stä."

Siinä teille taas järkevä selitys yhteen asiaan. En tosin ole varma, että tuo on totta, koska eloluutiohan ei ole vielä pysähtynyt, ja osasta ihmisistä tulee "parempia", kun evoluutio yrittää jatkua.

Niin tiedä tuosta sitten. En tosiaan ole sen kummemmin noihin indigojuttuihin perehtynyt. Itselläni on lieviä keskittymishäiriöitä ja oli oppimisvaikeuksia siihen asti että kiinnostuin opiskelusta jolloin sain pelkkiä kiitettäviä. Sitä ennenkin koulussa oli helppoa sitten kun opin lukemaan; en tehnyt oikein ikinä mitään ja kuitenkin keskiarvo pyöri seiskan ja kasin välissä.

Poikakin on todella fiksu, pitäisi vain saada se jollakin kiinnostumaan opiskelusta. Nappula kun ei oikein pidä koulua yhtään merkityksellisenä asiana. Mutta ylivilkas hän ei ole. Keskittymisen kanssa on ongelmia silloin kun pitäisi tehdä jotakin mikä ei oikein kiinnosta.

aavenainen kirjoitti:vähän sama kun aikoinaan naurettiin nimeä en muista mutta sellaselle hemmolle joka esitti että itsensä peseminen ehkäisee tauteja ja olikohan 100v sen jälkeen se todettiin että juu-u näin on pitää pestä itsensä niin on terveempi.

Totta
Mietinpähän vain, että mistä tuollaiset edelläkävijät halki aikojen ovat jaksaneet ammentaa voimia tapella suuria massoja vastaan ajatuksiensa kanssa? Itse rasiinnun ja kuormitun ihmisten negaatioista todella herkästi enkä yleensä viitsi väitellä ja puolustella omia kokemuksiani ja olettamuksiani. Jonkinlaista uskonpuutetta siis siltikin vaikka kokemuksia on kertynyt aina vain voimallisemmin. Jotain hämärää on meneillään mitä en voi järkeistää mutta olen ihan hukassa näiden kokemuksien kanssa kun en saa jäsenneltyä mitään loogista kokonaisuutta tai sitä miksi asiat ovat kuten ovat.

Pikkulapset esittävät asiat totena olivatpa ne miten järjenvastaisia tahansa. Miten sellaiseen tilaan voisi enää päästä sen jälkeen kun on yrittänyt järkeistää ja silotella koko elämänsä, että olisi helpomaa muiden keskuudessa?

näitä kykyjä voi kyllä hallita jossain määrin käsittääkseni itsellä toiminut joissain tilanteissa. joskus minua mietityttää että miten vahvasti sitä voisi nähdä asioita kun nykyäänkin jos jotakin merkittävää tapahtuu tiedän siitä etukäteen.. nuorempana kyky oli näet voimakkaampi. mutta aikuisempana hiukan hellittänyt mutta takaraivossa on kuitenkin semmonen että enemmänkin voisi nähdä.

mummoni oli kuulemani mukaan oikein "pohu mummo" tiesi asioita etukäteen toooddeelllaa paljon ja kuolemansa jälkeen monia vuosia kävipä äitiänikin säikyttelemässä melko materiaalisena.. (äitini ei usko näihin juttuihin tai halua edes tietää).

itsellänikin on ollut myös materiaali ääni ja kosketus kokemuksia. kerran järkyttyneenä sain lautasen hiukan liikkumaankin kun olin sen kohdalla ja tunteet oli voimakkaat.

toki oletko miettinyt että jos para/aave jutut olisikin todistettu niin olisiko se niin pelottavaa? toki kannattaa ajatella että sukulainenhan se siinä vaan käy katsomas

Jännä juttu, kun pikkusisko 3vuotta, joskus tulee juosten ja puoliksi itkien pakoon omasta huoneesta ja sanoo, että siellä on mörkö Sitten Hänellä on ystävä "Liisa" joka ei siis oikeasti ole olemassa, kuulemma se tönii myös joskus häntä. En tiiä mistä sitten on keksiny, Liisan taikka möröt huoneessa, kerta kukaan ei ole häntä peloitelluttkaan kummituksilla :O

marge15 kirjoitti:Jännä juttu, kun pikkusisko 3vuotta, joskus tulee juosten ja puoliksi itkien pakoon omasta huoneesta ja sanoo, että siellä on mörkö Sitten Hänellä on ystävä "Liisa" joka ei siis oikeasti ole olemassa, kuulemma se tönii myös joskus häntä. En tiiä mistä sitten on keksiny, Liisan taikka möröt huoneessa, kerta kukaan ei ole häntä peloitelluttkaan kummituksilla :O

Lapsille pistetään helposti asioita sen mielikuvituksen piikkiin, mutta itse melkein uskosin, että lapsien vielä naivi tapa ja vähäinen ymmärrys maailmasta olisi näitä syitä miksi he saattaisivat nähdä jotain mitä aikuiset ei. Aikuisille on kehittynyt se tietty "todellisuuden taju", jonka uskon poistavan tai vähintään heikentävän tämän kyvyn nähdä yliluonnollisia asioita. Tai näin mä ainakin luulisin..

Tyttöystävän kaksi vuotias koira tulee kuulemma iltaisin ihan oudoksi, pelokkaaksi. Juoksee ympäri olohuonetta, pomppii sängyillä ja sohvilla ja ulisee. Tyttöystävän kanssa just pohdittiin, vitsillä lähinnä, että kai sielä sitten joku henki iltaisin kuljeskelee.
Mutta harmittaa koiran puolesta..

Muistan yhden kerran, kun kissani äännähti hysteerisesti ja murisi sängyn alla. En tiedä näkikö hän mitään epänormaalia, tämä kesti noin viisi sekuntia ja minunkin mielestä se silloin kuulosti erittäin pelottavalta - ei ollenkaan kissalta.

Saattaa olla että kissasi nukkui ja näki unta. Meidän koiramme joskus jopa haukkuu unissaan...

Minä uskon. Mulla oli pienempänä mielikuvituskaveri Emma. Mä näin sen oikeesti et se seisoi siinä jos mä esim. juttelin sille.

Gitarre kirjoitti:Saattaa olla että kissasi nukkui ja näki unta. Meidän koiramme joskus jopa haukkuu unissaan...

Saattaa myös sekin vaihtoehto olla vastaus tähän.
Ja mitä koiriin tulee, ne ääntelee unissaan aika useinkin - murisee, haukkuu, 'maiskuttelee', liikuttelee tassuja ym. ym.

Uskon että eläimetkin aistivat henget herkemmin kuin ihmiset.

Mua alkaa aina pelottamaan, kun aikuinen veljeni tulee tyttöystävänsä ja koiransa kanssa meille. Koira alkaa aina jossain kohti haukkumaan ihan hirveästi, ja muuten se on aika hiljainen pennuksi. Sitten mä ajattelen aina että apua, onko täällä joku haamu taas!?

Mutta voi kyseessä teitysti olla myös naapurin kaksi koiraa, jotka veljeni koira näkee ikkunasta ja alkaa haukkua niitä.
Tai sitten jotkin muut äänet ulkoa...

Muistaisin joskus miettineeni asiaa... Uskon että asia olisi näin... Tänäänkin yksi minulle lähes täysin tuntematon koira alkoi haukkua täysin tyhjää, ja samaa tekee meidänkin koiramme. Pikkulapsista nyt itsellä ei ole minkään laista kokemusta kun ei lähipiirissä niitä kamalasti ole Mistäpä sitä koskaan tietää...
Välillä olen itsekkin 100% varma että joku tuijottaa/seuraa minua... mutta eipä siellä koskaan ketään ole (paitsi muutamaan otteeseen kaverini ), ainakaan näkyvissä

Kyllä. Kun olin 5v,luokseni tuli tyttö jolle pystyin puhua ja tämä vastasi. Kyselin kaikkea mukavaa,hän toi minulle "rauhallisen,lämpimän" olon. Itselläni oli silloin myös mielikuvitusystäviä,mutta hän toi todella... Erilaisen tunteen. Myöskään äitini ei nähnyt häntä,hän tuli ja kyseli,miksi puhun tyhjälle.

Uskon että aistivat helpommin sillä pikkusiskollanikin on mielikuvitus ystävä elviira, ja emme ole koskaa maininnut kyseistä nimeä eikä hänen hoitopaikassaan ole tuon nimistä tai pihapiirissä, kysyin vaan häneltä kun hän puhui itsekseen :'' mitä sä puuhaat?'' se vastas leikkivänsä elviiran kanssa. kysyin sitten että kuka on elviira se sano että se on tyttö joka on pieni lapsi. Mutta ei se oo leikkinyt enää elviiran kanssa

Minun vanhempi sisko leikki skidinä aina jonkun mielikuvituskaverin kanssa, en nyt muista mikä sen nimi oli. Sisko kuitenki kattoi aina paikan sille pöytään ja oli sen kanssa 24/7, jossakin vaiheessa sitten lakkas leikkimästä sen kans, eikä oo siitäkää näkymättömästä kaverista enää mitään kuulunut.

Uskon kyllä siihen, että lapset ja eläimet aistii tällaisia asioita paremmin kuin aikuiset ihmiset. Oma koirani joskus hätkähtää ja ryntää oven luo, kuin sieltä joku tulisi. Ihan tuosta vaan, vaikkei mitään ääniä kuuluisi ja kukaan ei olisi oikeasti tulossa. Saattaa vaan yhtäkkiä mennä istumaan ovea vastapäätä (joskus jopa innokkaana ja häntää heiluttaen) ja tuijottaa sitten ovea ja välillä meitä, kuin sanoen, että "Sieltä se tulee, ettekö muka näe?". Siinä se sitten tuijottaa jokusen aikaa ja lopulta menee tuhahtaen muualle. Se nimittäin aina menee innoissaan oven luo ja tujottaa sitä juuri samalla tavalla, jos joku oikeasti tulee. Äiti aina puhuu, että "sieltä se kummitus nyt tulee taas", kun koira käyttäytyy noin. Melko monestikkin se noin tekee.

Uskon kuitenkin että nuo mielikuvitusystävät on ihan luonnollinen juttu, ellei ole sitten paljastunut, että joku juuri samanlainen tyyppi on ollut oikeasti olemassa, ja kuollut. Muuten ne on ihan tavallisia ja melko yleisiäkin. Itsekin on lapsena tullut uskottua ja leikittyä ties mitä.

Aikoinaan koulututun koira tykkäsi murista ja haukkua yhteen niiden vuokra-asunnon huoneista. Tosin homman selittää se, että noin vuosi aikaisemmin ko. huoneisto oli ollut jonkun juoppoporukan ryyppypaikka ja kun alkoholi ja tyhmyys tiivistyvät, saadaan aikaan kirveshippasta. Luonnollisesti kirveshippaset yleensä loppuu siihen veriseen lopputulokseen ja juurikin kyseiseen huoneeseen.
Asunnossa oli käynyt tapon jälkeen siivoojat ja esimerkiksi otsonikoneella puhdistaneet koko huoneistoa. Siitä huolimatta huoneeseen kai jäi veren määrästä se ns. "kuoleman haju" ja koira ei sitä pahemmin arvostanut.
Mikä hauskinta, kyseessä ei ollut mikään pikkukoira, vaan eläkkeellä ollut sotilaspoliisihurtta.
Tiedä sitten loppupeleissä, että oliko huoneessa vain hajuhaittoja vai sitten paranormaalin kategorian asukki, vaan ei se koira arvostanut asiaa yhtään.

Uskon kuitenkin että nuo mielikuvitusystävät on ihan luonnollinen juttu, ellei ole sitten paljastunut, että joku juuri samanlainen tyyppi on ollut oikeasti olemassa, ja kuollut. Muuten ne on ihan tavallisia ja melko yleisiäkin. Itsekin on lapsena tullut uskottua ja leikittyä ties mitä.[/quote]

tota nämä henkilöt joita siskoni tyttö esimerkiksi näki pienenä oli ihan edesmenneitä ihmisiä mutta esimerkiksi hän ei tiennyt "kuurosta vanhasta miehestä" isänsä ukista toinen kun hän ryntäsi äitinsä syliin huutaen mummo muommo ja osotteli eteiseen.. (jos näistä alkup viestissä mainitsin) siskoni ja hänen miehensä oli saaneet miehen mummolle tärkeän peilipöydän.. ja joskus olen lukenut että henki voi tulla esineen mukana jos on tooddeella raksa esine

siksipä pohdinkin että voiko tenavat nähdä muutakin kun vaan noita mielikuvitus hemmoja ja onko ne mielikuvitus hemmot sittenkään mielikuvitusta kiintoisia ovat nämä tapaukset.

Joo, noissa tapauksissa voisi kait puhuakin, että ovat saattaneet aistia kuolleita henkilöitä , mutta tarkoitin lähinnä noita muutamaa minun viestiäni ennen olleita tapauksia. Olen pahoillani, jos sait väärän kuvan viestistäni.