Voiko ihminen todistajien silmien edessä kirjaimellisesti kadota maan päältä? Ennen kuin te vastaatte, ehdotan että pohditte David Langin tapausta.
Tapahtuma-aika oli kirkast aurinkoinen iltapäivä syyskuun 23. päivänä 1880. Tapahtumapaikka oli David Langin farmi muutaman kilometrin päässä Tennesseeläisestä Gallatinin kaupungista. Kohtalo oli järjestänyt miellyttävät puitteet tälle traagiselle mysteeriolle. Langin talo oli villiviinin melkein kokonaan peittämä sokkeloinen rakennus. Sen edessä levisi kuudentoista hehtaarin laajuinen laidun, jonka ruohon karja oli kalunnut lyhyeksi ja intiaanikesän aurinko korventanut ruskeaksi.
Tuona iltapäivänä Langin kaksi lasta, 8-vuotias George ja 11-vuotias Sarah, leikki pienillä vaunuilla, joiden eteen oli valjastettu puuhevoset ja jotka heidän isänsä oli tuonut heille Nashvillestä samana aamuna. Lapset vetivät vaunuja pihalla, kun heidän äitinsä ja isänsä astuivat näkysälle talosta.
Rouva Lang sanoi miehelleen: >>Kiiruhda, Dave. Saat ajaa minut kaupunkiin ennen kuin kaupat suljetaan.>> David Lang oli tuolla hetkellä saavuttanut laitumella olevan aidan joka erotti hänet perheen komeasta nelivaljakosta, josta hän oli ymmärrettävästi ylpeä. Hän pysähtyi veräjälle vilkaisemaan isoa taskukelloa. Heilauttaen kättä hän sanoi: >>Minä palaan ihan heti.>> Hän ei kuitenkaan palannut koskaan, sillä David Langin erotti kohtalon järjestämästä kohtauksesta vain kolmekymmentä sekuntia!
Lapset näkivät hevosen vetämien rattaiden lähestyvän taloon johtavaa kujannetta ja jäivät katselemaan sitä. He olivat tunteneet ohjaksia pitelevän miehen - hän oli tuomari August Peck, joka toi aina heille tuliaisia. Rouva Lang näki rattaat, samoin David Lang, joka heilautti kättään tervehdykseksi tuomarille ja kääntyi lägteäkseen taloa kohti.
David Lang oli ehtinyt tuskin ottaa kuutta askelta, kun hän katosi kaikkien muiden nähden. Rouva Lang kirkaisi. Lapset olivat niin tyrmistyneitä tapahtuneesta, etteivät saaneet sanaa suustaan. Vaistomaisesti he kaikki ryntäsivät kohti paikkaa, jossa Lang oli juuri ollut vielä muutaman hetken aikaisemmin. Tuomari Peck ja hänen vävymsä hyppäsivät rattailta ja kiiruhtivat niityn poikki. Kaikki viisi saapuivat Langin katoamispaikalle melkein samaan aikaan. Paikalla ei kasvanut puuta tai pensasta eikä maassa ollut edes kuoppaa tai koloa. Yhden yhtä johtolanka siitä, mitä David Langille tapahtui, ei löytynyt.
Aikuiset etsivät ympäri niittyä, mutta eivät löytäneet mitään. Naapurit hälyytettiin paikalle messinkisellä kellolla joka oli talon kuistilla, ja illalla paikalla oli noin 10 ihmistä sanan levittyä, heillä oli soihdut. He tömistivät kuivaa tannerta löytääkseen mahdollisen ontelon tai kuopan, johon kadonnut olisi voinut pudota mutta eivät löytäneet yhtään sellaista.
David Lang oli kadonnut. Hän oli kadonnut näkyvistä niin, että hänen vaimonsa, kaksi lastaan ja kaksi rattailla tullutta miestä olivat nähneet hänet koko ajan. Yhtenä hetkenä hän käveli auringon porottamaa laidunta ja seuraavana hetkenä hän oli kadonnut.
Seraavien viikkojen aikana tutkimuksista kävi ilmi, että multavaipan alla oli vankka kalkkikivikerros, jossa ei ollut onteloita, kuoppia tai luolia. David Langille ei koskaan pidettä hautajaisia tai muistojumalanpalvelusta.
Yhtä merkillinen oli se kokemus joka Langin kahdella lapsella oli eräänä huhtikuun iltana vuonna 1881, noin seitsemän kuukautta isän katoamisen jälkeen.
Lapset olivat panneet merkille, että paikalla, jolla he viimeksi olivat nähneet isänsä, oli nyt noin neljän ja puolen metrin läpimittainen piiri, jonka sisällä ruoho oli surkastunutta ja kellastunutta. Tuona iltana he seisoivat piirin vieressä ja yksitoistavuotias Sarah huusi isäänsä. Heidän ällistyksekseen lapset kuulivat isän äänen, joka huusi heikosti apua ... uudestaan ja uudestaan... kunnes ääni häipyi lopullisesti.
Näin kertoo kirja Tieteen Tavoittamattomissa osassa 1. David Langin tapaus.
Suosittelen kaikille tätä kirjaa, tähän on koottu 63 selvittämätöntä arvoitusta.
Mitä olette mieltä tästä tapauksesta? Selvästi viittaa mielestäni abduktioon. Aika varhainen havainto ufoista.
- Anti-Gravity
nyt vaan innolla ootan,et kirja kolahtaa postiluukusta... 
