eli voiko ihminen teistä tuntea esim toisen tuskan tai tietää että ja jos toisella on joku pielessä? vai voiko kyseisen asian lukea käyttäytymisestäkin vaikka "kuinka iloista ja onnellista näyttelisi" koaska esim itselle saattaa tulla kurjaolo jonkun läsnäollessa ja myöhemmin saa kuulla et kaikki ei ollutkaan ok kyseisellä ihmisellä..

vaikka minulla muutenkin on paljon noita "tunnetason tapahtumia kyllä ollutkin" kuten jo aijemmassa kirjoitin hyvistä tunteista ja siitä seuraavista tapahtumista

Kyllä sen vaistoaa. Tosin huomattavasti helpommin tutusta ihmisestä. Liittyisikö sitten kuitenkin tuohon käyttäytymiseen... Tutusta kun huomaa helposti ne pienet merkit, jotka kertoo että jokin on pielessä.

aavenainen, oisko hullu idea että menisit johonkin paranormaaliin tutkimukseen? Sulla on joku lahja, josta olisi kiva tietää enemmänkin (Puoli)vitsillä heitän.

ridikulous kirjoitti:Kyllä sen vaistoaa. Tosin huomattavasti helpommin tutusta ihmisestä. Liittyisikö sitten kuitenkin tuohon käyttäytymiseen... Tutusta kun huomaa helposti ne pienet merkit, jotka kertoo että jokin on pielessä.

aavenainen, oisko hullu idea että menisit johonkin paranormaaliin tutkimukseen? Sulla on joku lahja, josta olisi kiva tietää enemmänkin (Puoli)vitsillä heitän.

joskus olen miettinyt itse tuota samaa mutta jos nyt ihan tälläin totta puhutaan niin (noissa tutkimuksissa sun muissa on se vika koska "sinä et saa tehtyä paranormaalia toimintaa (se tulee kun sitä vähiten odottaa)" esimerkiksi kuten jo tuossa juttelin tuosta 3koputuksesta siinä oli siskoni todistajana (eli se tapaus oli aika fyysinen ilmentymä sisko kuuli minä kuulin ja näin sen) mutta tuossakin oli (voimakkaita tunteita mukana ja se muodostu hahmoksi ja ääneksi).

tässä tapahtui kerran semmoinenkin kun sukulaisen ex-mies murhattiin kirveellä.. en ollut tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa ainankaan aikuis-iällä mutta sukulaisen kanssa kyllä. mutta tapaus meni niin: että kaverini oli yötä luonani ja hän oli jo nukahtanut ja patterista kävi kuulumaan "pau pau pau" toki kirosin mielessäni että hemmetin naapurit. käännyin patteriin päin ääni loppui. sama toistui monta kertaa aina ääni lakkasi kun käännyin katsomaan. loppujen lopuksi ajattelin olit kuka olit mutta voit lopettaa. ja ääni lakkasi.

iltapäivästä menin käymään vanhemmillani ja äitini kertoi tämän tapauksen ja sanoi että murha oli sillon ja sillon tapahtunut.. eli samaan aikaan kun äänet oli kuulunut. kuten tästä voit päätellä tilanteessa oli taas voimakkaita "tunteita/ajatuksia"... jotka tuntuu siirtyvän ja muodostuvan fyysiseksi.. siksipä nämä ei onnistu valvotuissa olosuhteissa

mutta joo tuon huonon olon näkee kyllä läheisistä parhaiten "tietyistä merkeistä" mutta tuosta hyvänolon tunteesa voisin sanoa että se vaan tulee ja joskus menee xD sitten saa tietää onko jotakin kivaa tapahtunut:)

Mulla on muuten ollut kans aina sellanen "kyky", että huomaan yleensä aika nopeasti ihmisestä mikäli joku mättää.. En tiedä mut olen aina ollu pirun hyvä lukemaa ihmisiä.. mulla oli yks työkaveri vanhassa työpaikassa jolla oli sama juttu, ja se huomas mustakin tyyliin 1.min sisällä töihin tulosta, että mul oli huolia vaik en sitä mielestäni mitenkään ulospäin näyttäny.. jännä juttu kuin toiset "aistii" tälläsiä juttuja..

Enpä ole erityisesti miettinyt. Kyllä kait sen voi jotenkin huomata vaikka siitä, että miten käyttäytyy.

Itse ainakin huomaan heti ihmisistä vaivaako heitä jokin....

Jotkut ovat herkempiä kuin toiset. Asialla on myös kääntöpuolensa.
Itse huomaan helposti ihmisten mielialoja ja muutakin (mutta en nyt jaksa siitä muusta lähteä puhumaan.), mutta mielialojen kanssa saan olla tarkkana, sillä hyvin helposti se tarttuu. Huomaan usein aloittavani päivän iloisena ja kun pääsetn työharjoittelupaikkaan ja siellä joku on ihan down.. Niin tunnin sisään minäkin olen ihan maassa.
Toisaalta kun aistii että toisella on joku pahasti vikana, sitä tahtoo lohduttaa, mutta sitten tuleese kysymys että entä jos toinen ei halua lohdutusta?

Elämä on hankalaa. Ja empaattisena/empaatikkona/tms. vielä hankalampaa.

En välttämättä helposti huomaa ihmisistä, vaikka heitä jokin vaivaisi, riippuu kyllä omasta tilastani.

Mutta säälin kaikkea. Minua säälittää ihminen, joka ostaa kahvilassa kahvin ja se onkin pahaa.
Minua säälittää kauppias, jolle asiakas huomauttaa jostakin asiasta vihaisesti.
Olen kauhea säälijä.

Jos ollaan äitin kanssa matkalla jonnekkin, ja pysähdytään kahville, niin sanon aina '' Älä osta sitä, et kuiteskaa tykkää... '' ja sitten kyselen että '' Onko hyvää? Onko hyvää? ''.
Jos ei ole niin säälin.

Otus kirjoitti:Jotkut ovat herkempiä kuin toiset. Asialla on myös kääntöpuolensa.
Itse huomaan helposti ihmisten mielialoja ja muutakin (mutta en nyt jaksa siitä muusta lähteä puhumaan.), mutta mielialojen kanssa saan olla tarkkana, sillä hyvin helposti se tarttuu. Huomaan usein aloittavani päivän iloisena ja kun pääsetn työharjoittelupaikkaan ja siellä joku on ihan down.. Niin tunnin sisään minäkin olen ihan maassa.
Toisaalta kun aistii että toisella on joku pahasti vikana, sitä tahtoo lohduttaa, mutta sitten tuleese kysymys että entä jos toinen ei halua lohdutusta?

Elämä on hankalaa. Ja empaattisena/empaatikkona/tms. vielä hankalampaa.

Yhdyn kantaan ( :

Totta.

Murheiden ja rasitteiden määrät moninkertaistuvat silmissä, jos on pienintäkään taipumusta aistia sitä ilmapiiriä ja kyseisten henkilöiden tuntemuksia. Tiedän, kun on aina ollut moinen.

Se on lahja, mutta eipä sekään ilmaiseksi tule.

mitä mieltä olette muuten sosiopaateista... miten voi olla ihminen niin kylmä että ei yksinkertaisesti tunne mitään esim. tappaessaan? .. voisiko nämä olla niitä niinsanottuja "sieluttomia" ihmisiä joita maapallolla on erään teorian mukaan 1/3 väestöstä..

Tunhhu kirjoitti:mitä mieltä olette muuten sosiopaateista... miten voi olla ihminen niin kylmä että ei yksinkertaisesti tunne mitään esim. tappaessaan? .. voisiko nämä olla niitä niinsanottuja "sieluttomia" ihmisiä joita maapallolla on erään teorian mukaan 1/3 väestöstä..

Tjaah, tunnen yhden mielenvikaisen miehen, joka vaikuttaisi olevan täysin kykenemätön minkäänlaiseen empatiaan ja sympatiaan. Tätä kai voisi sanoa jonkinlaiseksi sosiopatiaksi? Minusta tämä henkilö on ihan jees, vaikka emme olekaan kovin läheisissä väleissä. Hän on kovin hiljainen, itsekeskeinen ja tekee toisinaan asioita ihan vain koska hänestä tuntuu siltä. (Hän siis saattaa esim. alkaa huutaa parvekkeelta rivouksia jos siltä tuntuu.) Huumorintaju hänellä on todella erikoinen ja joskus on jopa hankala päätellä, koska hän vitsailee ja koska taas ei. Olen saanut tästä henkilöstä kuitenkin yllättävän positiivisen kuvan, vaikka hänellä onkin omat ongelmansa muiden emotionaalisessa ymmärtämyksessä.

Itse aistin toisten ihmisten tunteet välillä liiankin hyvin, mistä on tullut ikävä olo.
Esim. huomaan helposti, jos toinen ei pidä minusta... (vaikka ei siis sitä sanoilla osoita)
Myös äidilläni on samaa empaatin vikaa

Joidenkin teorioiden mukaan nämä tunteettomat ihmiset olisivat ns. nuoria sieluja, jotka vasta opettelevat ihmisenä oloa ja ovat olleet edellisessä elämässään esim. eläimenä. Hyppäys ihmiseksi on ollut ehkä liian aikainen ja nämä henkilöt voivat myös mm. tuntea olonsa oudoksi ja ulkopuoliseksi.

Wespa kirjoitti:Joidenkin teorioiden mukaan nämä tunteettomat ihmiset olisivat ns. nuoria sieluja, jotka vasta opettelevat ihmisenä oloa ja ovat olleet edellisessä elämässään esim. eläimenä. Hyppäys ihmiseksi on ollut ehkä liian aikainen ja nämä henkilöt voivat myös mm. tuntea olonsa oudoksi ja ulkopuoliseksi.

Jos nyt sitten uudelleensyntymiseen uskoo
Mielenkiintoinen ajatus, mutta kyllä psykologia osaa selittää ihan tieteen nimissä tällaiset tunetettomat ihmiset. Heillä on lähes poikkeuksetta jokin neurologinen ongelma.

Uskon että ihminen voi aistia toisen mielialoja, koska pari ystävääni tekee niin. Toinen aistii jo pitkän matkan päästä (esim toisesta kaupungista) jos jollakin ystävällä on asiat huonosti. Usein kurjalla hetkellä häneltä tuleekin viesti että mitäs minulle kuuluu Se huono puoli siinä on, että hän tavallaan elää toisten tunteiden mukaan; jos joku on iloinen, hänkin on ja jos surullinen, hänkin on.

ehdottomasti totta! Sen huomaa käyttäytymisestä muuten... Ja jos ihminen esittää iloista nii sen huomaa teko hymystä ja mistä vetoa että se ei jaksa teeskennellä tauotta xD

Ghost Hunter kirjoitti:ehdottomasti totta! Sen huomaa käyttäytymisestä muuten... Ja jos ihminen esittää iloista nii sen huomaa teko hymystä ja mistä vetoa että se ei jaksa teeskennellä tauotta xD

Totta. Tekopirteät ihmiset ovat muuten ärsyttäviä.
Minä yritän aika usein selvittää, miksi he ovat tekopirteitä. Ensin koitan saada heidät murtumaan esimerkiksi keksimällä jokaiseen väitökseen jonkun ikävän vastakohdan tai muuten vaan vastaamalla ikävästi. Sitten jos onnistun, he yleensä ihmettelevät miksi teen niin. Vastaan että voinko auttaa jotenkin, onko joku hätänä ja puhun terapeuttisesti niitä näitä kunnes hänestä tulee oikeasti pirteä.

Ainahan tämä ei onnistu, ja välillä saattaa olla niin että ihminen näyttää tekopirteältä tai kuulostaa, vaikka onkin pirteä ihan oikeasti. Älkää nyt julistako mua mikskään ihme ihmistestaajaks mun mielestä on vaan kiinnostavaa yrittää selvittää toisen ongelmat ja keksii niihin parannus. Onhan toi aika radikaalia yrittää saada toinen murtumaan mutta yleensä toiminut hyvin! :O

Ja sinähän menet takuulla lukemaan psykologiaa!!

Aqua vitae kirjoitti:Ja sinähän menet takuulla lukemaan psykologiaa!!

On käynyt mielessä!
Tällä hetkellä kuitenkin olen uumoillut musiikkipedagogista linjaa sibelius-akatemiassa, vaan mistä sitä ikinä tietää!

(ei ainakaan offtopiciksi mennyt )