Arvoisat jäsenet,
Kaikissa taisteluissa se on aina se puoli, joka taistelee jostakin, ja jolla on korkeampi voima puolellaan. Se, joka uskoo siihen, minkä puolesta taistelee, uhrautuu ja tekee sen, mitä se tarvitsee voittaakseen. Ja päinvastoin, se on puoli, joka taistelee jotain vastaan, joka tulee aina pelkäämään. Pelkään häviämistä, pelkää ajatella tulevaisuutta, pelottaa puhua. Kaksi vuotta sitten Putin ja Venäjä aloittivat sodan jotain vastaan, sodan Ukrainaa ja sen aluetta vastaan, mutta myös kansaa ja kansakuntaa vastaan, jolla on rautainen tahto ja toivo paremmasta tulevaisuudesta. Vastoin heidän eurooppalaisia pyrkimyksiään. Vastoin niitä arvoja, joita he jakavat kanssamme. Yksinkertaisesti sanottuna sekä modernia todellisuutta että Euroopan historian voimakkaita aaltoja vastaan. Näin tehdessään Putin aloitti taistelun meitä kaikkia vastaan – ja vapautta, itsemääräämisoikeutta ja demokratiaa vastaan yleisesti. Kaikkea sitä vastaan, mitä olemme puolustaneet yli 70 vuotta. Ukraina on osoittanut jonkin asian puolesta taistelevan kansan voiman. Ennen kaikkea itselleen. Mutta myös meille ja kaikelle mihin uskomme. Vapautemme, demokratiamme, kovalla työllä ja taistelulla saavutetut oikeutemme ja pyrkimyksemme. Jotkut olivat yllättyneitä Ukrainan sankarillisesta toiminnasta. Mutta kenenkään ei olisi pitänyt olla yllättynyt siitä, että sorron, alistuksen ja tyrannian kohtaamana he valitsivat vastarinnan. Ja siksi, hyvät parlamentin jäsenet, olen edelleen yhtä vakuuttunut yhdestä yksinkertaisesta tosiasiasta tänään kuin kaksi vuotta sitten seisoessani edessänne. Ja se on että Ukraina voittaa ja että Eurooppa seisoo heidän kanssaan joka askeleella, sekä hyvinä että huonoina aikoina.
Arvoisat jäsenet,
Olemme puhuneet erittäin yksityiskohtaisesti kahden viime vuoden aikana EU:n historiallisesta ja massiivisesta tuesta Ukrainalle – oli se sitten sotilaallista, taloudellista tai inhimillistä. Olipa kyse pakotteista, turvallisuudesta tai yhtenäismarkkinoista. Olipa kyse Ukrainan historiallisesta tiestä unioniin, jota parlamentti on tukenut voimakkaasti. Mutta tänään, tässä koskettavassa vuosipäiväseremoniassa, on aika katsoa syvemmälle, miten olemme päässeet tähän vaiheeseen ja miten meidän on edettävä. Lähtökohtana on, että Ukraina – ja Eurooppa – ovat osoittaneet, että olemme valmiita taistelemaan ja maksamaan äärimmäisen hinnan asioista joihin uskomme. Ja tämä oli yksi Putinin suurimmista virhearvioinneista tuossa helmikuussa – kun hän kokosi joukkoja rajalle ja suunnitteli nopean salamaniskun Kiovaan. Herra Putin, teit tämän virheen, koska et voi ymmärtää, mikä ajaa ihmishenkeä, kun se on vapaa ajattelemaan, unelmoimaan, luomaan ja menestymään. Et myöskään voi ymmärtää – koska et voi hyväksyä sitä että ihmisen vapaudenhalu voittaa aina.
Hyvät naiset ja herrat,
Putin ei voi ymmärtää, että jos ihmisille annetaan mahdollisuus valita, he valitsevat vapauden. Ja Ukrainan tapauksessa he taistelevat vapautumisen puolesta. Hän ei voi ymmärtää, että ukrainalaisten taistelu eroaa venäläisten sotilaiden taistelusta, joiden elämää Putin on tukahduttanut menneisyydestä ja tulevaisuudesta, jota ei koskaan voi olla enää olemassa. Ukrainan uhraus on päinvastainen. Miksi he taistelevat? Koska he taistelevat ja uurastavat tavalla joka on eksistentiaalista ja ihmisyydelle luontaista. Siksi Ukrainan tahto ei ole vain Venäjän tahtoa vahvempi, se on luonteeltaan ja olemukseltaan erilainen. Ja tätä Putin ei tule koskaan ymmärtämään. Tästä syystä hänen hyökkäyksensä ei ollut vain moraalisesti vaan myös strategisesti väärin. Hän ei voi ymmärtää vapautta eikä sitä miksi taistelemme sen puolesta, koska hänen ainoa vaistonsa on murskata se, jota hän myös pelkää. Ja tämä selittää sen mitä on tapahtunut viimeisen kahden vuoden aikana. Kiovan kaatamisen, EU:n jakamisen ja Naton heikentymisen sijaan jokaisessa tilanteessa on tapahtunut täsmälleen päinvastoin. EU:n ja liittolaistensa tuella Ukraina ei ole vain pysynyt lujana suurempaa maata, suurempaa armeijaa ja suurempaa taloutta vastaan. Se on myös vallannut takaisin yli puolet alueesta, jonka Venäjä miehitti tämän konfliktin alussa. He ovat kukistaneet Venäjän hyökkäykset viime talvena – ja tekevät samoin nyt. Tämä lannistumaton henki on se, mikä meidän on pidettävä mielessämme täällä Euroopassa ja kaikkialla demokraattisessa maailmassa sodan nykyisessä vaiheessa. Ei ole aikaa horjumiseen tai omiin napoihin tuijottamiseen. Viesti, jonka Eurooppa lähetti viime viikon Eurooppa-neuvostossa, oli kristallinkirkas, ja toistan sen tässä: Eurooppa on Ukrainan puolella sodan jokaisena päivänä ja jokaisena sen jälkeisenä päivänä. Tätä tarkoittaa olla eurooppalainen ja uskoa kohtaloon, joka perustuu jokapäiväiseen haluun että meidän jälkeemme jää tulevaisuus jossa lapsemme tulevat kukoistamaan.
Puhe kokonaisuudessaan (eng) https://neighbourhood-enlargement.ec.europa.eu/news/speech-president-von-der-leyen-european-parliament-plenary-need-unwavering-eu-support-ukraine-after-2024-02-06_en?prefLang=fi